dance, event, paritanssi, tanssi, tanssileiri

This is insane…How to survive in dance camp?

Varsinkin näin kesällä on tarjolla valtavasti erilisia tanssileirejä ja viikonloppuja. Mieli tekisi osallistua mahdollisimman moneen, mutta miten näistä oikein selviää ja vielä niin, että jotain oppisikin? Tämä blogi on kirjoitettu ystävän pyynnöstä avuksi tanssileiriä suunnitteleville.

Ajattele positiivisesti

Lähde leirille positiivisin ja avoimin mielin. Tulet tapaamaan uusia ihmisiä, uusia opettajia sekä tapoja opettaa, tulet varmasti saamaan valtavan määrän tietoa ja uusia kuvioita harjoiteltavaksesi. Ajattele lähtiessäsi leirille; Mitä kaikkea uutta voin oppia?

Ensikertalaiset, leireille kannatta lähteä ehdottomsti mukaan, vaikka et tunne kaikkia, leirin jälkeen sinulla on monia uusia ystäviä! Vinkki! Kun tanssit tunneilla vaihtoringissä, esittele itsesi niin tutustut ihmisiin vielä nopeammin. Huomaat, että leireily on usein rankkaa aivoille ja kropalle, mutta kuitenkin niin mahtavaa. Fiilis leirin jälkeen on väsymyksestä huolimatta upea, ja sitä pitää saada lisää. Hyvää huumetta siis parhaimmillaan.

Suunnittele

Ennakkoilmoittadu leirille ajoissa mikäli se on mahdollista. Yleensä saat myös rahanarvoisia etuja, mutta myöskin nopeutat ilmoittautumista tapahtumapaikalla.

Varaa majoitus ajoissa. Selvitä matkustaminen ja sekä läheiset ruokailupaikat.

e7266d4341ff1c6f28a7907029031727

Lue leirin aikataulu, suunnittele mille tunneille ja tasoille haluaisit osallistua. Mikäli leirillä on vain yksi tai kaksi lajia valinta on yleensä kohtuullisen helppo. Silloin, kun pääset leirille missä on kymmenenkin lajia… Olo on kuin lapsella karkkikaupassa… MInä haluan kaiken! Voi tiedän niin tuon tunteen 🙂 Huomioi, että leirin tasot saattavat olla täysin poikkeavat kuin viikkotunnit tai kurssit millä olet aiemmin käynyt. Kysy opettajilta apua, he osaavat kyllä suositella sinulle sopivan tason. Jos mahdollista, käy muidenkin kuin sinua normaalisti opettavien tunneilla, saat varmasti uusia ideoita ja ajatuksia omaan tanssiisi. Jokaiselta opettajalta voit oppia jotakin.
Jos valitset vain muutaman lajin, voit keskittyä niihin tarkemmin ja hioa niitä tarkkaan. Jos valintasi on kokeilla mahdollisimman monta lajia, mieti kuinka paljon jaksat uutta asiaa ottaa vastaan. Älä kasaa itsellesi ylimääräistä painetta, kenestäkään ei tule kaikissa lajeissa huipputanssijaa yhden leirin aikana. Anna aikaa kehitykselle ja oppimiselle, se ei tapahdu heti ja nyt. Valitettavasti 😉

Leirin alkupäivinä innostus ja jaksaminen on huipussaan. Silloin kannattaa käydä mahdollisuuksien mukaan uusia lajeja ja omaa taitotasoa haastavia tunteja. Tunneilla kannattaa keskittyä omaan tekemiseen, et halua tuhlata tärkeää opetteluaikaa vahtimalla muiden virheitä. Leireillä on tarkoitus saada uusia ideoita ja ehkä kuvioita, tarkentaa perustaa, asioita mitä jokainen pystyy myöhemmin itsekseen harjoittelemaan. Tämän vuoksi tunneilla tulee paljon asiaa, joskus todella nopeaan tahtiin.

Anna itsellesi aikaa

Leireillä tulee paljon uutta asiaa ja joskus aivojen vastaanottokyky vaan loppuu, tästä ei pidä hermostua, niin käy jokaiselle. Joskus tuntuu ettei, joku opeteltava asia meinaa millään onnistua. Kysy rohkeasti opettajalta tällöin apua, tiedosta kuitenkin että joskus ryhmät ovat todella isoja, joten jatkuvaa apua ei aina ole mahdollista saada. Luota siihen, että opettajat haluavat sinun todella oppivan, joten ole valmis ottamaan palaute tai ohjeet vastaan avoimin mielin. Joskus auttaa kun nukut yön yli, ja kokeilet asiaa seuraavana päivänä ja tadaa! homma toimii, aivot tarvitsevat välillä lepoa sisäistääkseen jonkun uuden asian. Joskus voi myöskin parin vaihtaminen auttaa asioita loksahtamaan paikalleen.
thank-you-quotes-to-teachers_2

Lähes jokaisen leirin jälkeen itselläkin pää surisee uusia asioita ja tuntuu, ettei osaakaan yhtäkkiä yhtään tanssia. Se kuuluu oppimisprosessiin ja tulee vakiovarusteena leiripaketissa 😉

Mitä useampia tunteja käyt, sitä vähemmän, täysin uusia asioita kykenet omaksumaan. Silloin, kun tuntuu ettei enää kykene edes ymmärtämään opettajan puhetta, (usko minua, niinkin voi joskus käydä 🙂 ) Kokeile mennä yhtä tasoa alemmalle tunnille, näin annat aivoillesi hetkellisesti hieman tutumpaa asiaa ja kohta olet taas valmis suurempiin haasteisiin. Muutenkin suosittelen käymään kertaamassa alemman tason tunneilla, perusteita ei koskaan tulee liikaa harjoiteltua.

Kirjoita muistiin

Pitkän leirin jälkeen et voi muistaa kaikkia tunneilla käytyjä asioita. Tee muistiinpanoja! Kirjoita avainsanoja, piirrä kuvia, tee mindmap, jotain mistä muistat mitä tunnilla on puhuttu. Pidä videopäiväkirjaa! Toiset opettajat antavat kuvata koosteen tunnin aiheista (muistathan, että tämä on ainostaan omaan harjoitteluun, ei julkiseen levitykseen) Koostevideon voi tanssia myös joku kurssilainen, tämähän on vain muistin tueksi tarkoitettua kuvaa. Näiden muistiinpanojen avulla on myöhemmin harjoiteltaessa helppo palauttaa asiat mieleen.

Olenko tarpeeksi hyvä yksärille?

Milloin olen tarpeeksi hyvä ottamaan yksityistunnin opettajalta? Milloin vaan. Voit ottaa yksärin vaikka olisit tanssiurasi alussa, tai vasta myöhemmässä vaiheessaYksityistunnit ovat aivan liian vähän käytetty voimavara.

Joskus tulee tunne, ettei saa ryhmätunneilta mitään? Tuntuu etten opi millään jotain asiaa? Tai haluan keskittyä johonkin tiettyyn asiaan/lajiin ja saada varmuutta sihen. Mitä silloin tehdään? Ota yksäri!

Mitä siellä sitten tehdään? Opettaja keskittyy täysin sinuun tai teihin, riippuen otatko yksärin yksin vai parin kanssa. Sinä saat kysyä kaikki ne kysymykset ja ongelmat mitä et ole aiemmin uskaltanut kysyä. Opettaja yleensä katsoo perusteknikkaa ja antaa ohjeita, korjauksia juuri sinulle, nämä ovat niitä asioita mitä voit treenata niillä ryhmätunneilla, opetuksen ohessa. Yksäriltä saat yleensä hyvän kuvan siitä millä tasolla tanssisi on juuri nyt ja mitä asioita sinun pitää vielä treenata ja millä tavoin. Älä oleta kuitenkaan tämänkään jälkeen olevasi valmis täydellinen tanssija 🙂

another-life-crazy-cute-dance-dancing-inspiration-Favim.com-39501

Pidä hauskaa ja kokeile

Yksi leirien ehdottomasti parhaista puolista on tanssi-illat. Silloin pääsee rentoutumaan, tanssimaan ja kokeilemaan kaikki mahtavat uudet jutut (välillä ne onnistuu, välillä ei). Tunnilla opetellaan tekniikkaa, liikeratoja, vienti-seuraamista, ja vapaassa tanssissa vasta oikeasti näkee onko asiat sisäistetty ja opittu. Illat on kuitenkin retoutumista ja hauskanpitoa varten, myös opettajat ovat siellä omalla vapaa-ajallaan. Illalla kannattaa tanssia mahdollisimman monien ihmisten kanssa, ole itse myös aktiivinen hakemaan uusia ihmisiä. Tanssi kaikentasoisten ja näköisten tanssijoiden kanssa, saatat yllättyä kuinka hauskaa se voi olla. Täällä voit kysyä myös opettajia tanssimaan, muista kuitenkin että hekin on ihmisiä joiden pitää päästä vessaan ja juomaan.

Kehonhuolto

Jotta jaksat koko leirin, muista venytellä ja rentoutua välillä. Ota mukaan esim.pieni pallo (golfpallo, jääpallo, tennispallo), sillä voi hieroa seisoessa jalkapohjia, taivaallista. Myös useammat kengät auttavat jalkoja jaksamaan paremmin.

Muista juoda vettä! Huolehdi muustakin nesteytyksestä ja kunnollisesta ravinnosta. Illalla magnesiumin ottaminen saattaa olla hyvä ajatus. Levätä ei kuitenkaan ehdi tarpeeksi joten sen voi täysin unohtaa, nukkua ehtii seuraavallakin viikolla. 😀

Ennen kaikkea pidä hauskaa, älä stressaa turhasta ja nauti uuden oppimisesta! Tanssileirit ovat aivan mahtavia!

Seuraavana pari linkkiä, joissa käsitelty samaa aihetta hieman eri näkökulmasta

http://www.canadianswingchampions.com/category/events-and-workshops/

http://zouktheworld.com/blog?category=events

asenne, dance, paritanssi, tanssi

I’m just fed up this thing… I will quit

In below there is my first english version, be gentle to me. 🙂

99236bd044db98f956a061d7e58baec8Kaikilla meistä, jotka harrastavat aktiivisesti jotakin lajia, tulee hetkiä jolloin homma ei vaan suju. Se millä tavoin suhtaudut noihin tunteisiin, määrittää jatkuuko harrastuksesi vai lopetatko sen. Jokainen muistaa hetken, kun olisi pitänyt lähteä treeneihin ja ei vaan huvita, väsyttää ja tiskitkin on tiskaamatta. Lähes aina kun kuitenkin saat itsesi raahattua ovesta ulos ja sinne salille, niin väsymys unohtuu ja lähtiessäsi kotiin, olet iloinen siitä että kuitenkin lähdit. Moni kipuilee kun rakas harrastus ei yhtäkkiä enää innosta ja treenaamisesta on tullut pakkopullaa.

Tästä ei tule mitään. Tanssista on kaikonut kaikki ilo. Tämä tuntuu vaan pakolliselta puurtamiselta. En enää muista miksi edes aloitin tämän. Ihan sama, vaikka kuinka yritän en kehity, muut menee vasemmalta ja oikeelta ohi?

Tuntuuko tutuilta ajatuksilta?

Miksi tällaisia hetkiä sitten tulee?
Jokaisella on down-hetkiä. Jopa minä joka uskoo positiivisuuteen, käy välillä rypemässä niissä 🙂 Näistä hetkistä voi oppia ja niistä voi löytää voiman ja vahvuuden, silloin nuo hetket eivät kestä ja saa sinusta yliotetta. Minun nähdäkseni on kaksi suurinta syytä miksi näitä down-hetkiä tulee.

Odotukset
Kasataan itselle ja omalle menestymiselle epärealistisia odotuksia.
Kokemukset
Annetaan negatiivisten kokemuksien/sanojen saada yliote ja vaikuttaa itsetuntoon. Koetaan etten ole tarpeeksi hyvä tai en kehity tarpeeksi nopeasti. Verrataan itseään toiseen (yleensä pidempään harrastaneeseen, menestyvään kilpailijaan, opettajaan) ja saadaan epäonnistumisen kokemuksia.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Tee sitä mitä rakastat!

Aloittaminen on helppoa. Paritanssissa sosiaalisuus ja erilaisten ihmisten tapaaminen on yksi merkittävimpiä syitä aloittaa ja jatkaa tanssiharrastusta. Kun innostut jostakin lajista ensimmäiset viikot sujuvat helposti, ja treeneihin lähteminen ei ole vaikeaa. Uuden oppiminen, uudet ihmiset ja innostus kantavat aluksi. Jotta tanssi pysyy elämässäsi sinun täytyy tehdä treenaamisesta rutiinia. Jos homma tuntuu alusta asti tervan juonnilta, se ei tule todennäköisesti kantamaan. Jos tällaiseen fiilikseen lisätään kalenteri ja suunnitellut treenit, tuloksena on vaan extra stressiä ja homma loppuu vielä aiemmin.

Löydä siis laji mistä oikeasti tykkäät. Suunnittele treenit, merkitse treenipäivät kalenteriisi. Silloin kun määrittelet tavoitteesi, määrittelet myös sen mitä treenaat ja kuinka paljon. Jos päätät treenata 5 päivänä viikossa (vähempikin riittää), silloin se tarkoittaa että 2 päivää viikossa on lepoa, silloin et mene sinne salille. Alussa intoa riittää, mutta kroppa ja mieli tarvitsee lepoa ja aikaa sulatella asioita. Kehitys tapahtuu levossa, jos et lepää et kehity.

Joskus ihmiset harjoittelevat monia tansseja samaan aikaan. Joskus käy niin, että tuntuu ettei mitään oikein tunnu oppivan. Valitse yksi tai kaksi lajia joihin keskityt hetkellisesti. Huomaat saavasi varmuuden tekemiseen ja tämä varmuus siirtyy muihinkin lajeihin huomaamatta. Toiset taas haluavat keskittyä vain yhteen lajiin, haluten oppia kaikki sen hienoudet. Joskus kun treenaa vaan yhtä lajia, saattaa siihen tulla kyllästyminen, silloin uusien lajien opettelu voi antaa uusia virikkeitä, mitä voit käyttää omassa päälajissaan. Vaihda tanssia, jos tuntuu ettei tämä enää innosta.

Luo itsellesi tavoitteita. Positiivisia tavoitteita 5defd97504e8279c45ae4b94d344fdb3
Tavoitteesi voivat olla juuri niin pieniä (liikun kerran viikossa 1h) tai suuria ( voitan maailmanmestaruuden) kuin haluat. Jos sinulla ei ole tavoitteita, et luultavasti koskaan löydä sitä mitä todella haluat. Onko tavoitteesi saavutettavia, voit luoda myös välitavoitteita jos lopullinen tavoitteesi on vielä kaukana. Yhtä tärkeää kuin luoda tavoitteita on tiedostaa miksi haluaa jotakin.

Hanki itsellesi mentori/valmentaja
Tyyppi joka auttaa sinua pysymään haluamallasi tiellä. Pitää ajatuksesi tavoitteessa, silloin kun itse alat kiertämään kehää. Uskoo sinuun silloin, kun itse et usko. Potkaisee vauhtia, jos sille on tarvetta.

Jos se on kerran noin helppoa…Miksi me emme sitten vain tee asioita mitä haluaisimme?
Uskomukset. Meillä on monia uskomuksia itsestämme ja mahdollisuuksistamme. Jos pystymme tunnistamaan omat uskomuksemme ja muuttamaan niitä, voimme saavuttaa mitä vain haluamme.
Se kuinka ajattelemme sellaiseksi me tulemme. Esim. Jos uskot: Vihaan kuntosalilla käyntiä, en ole siinä hyvä. Et luultavasti koskaan tule käymään salilla. Jos haluat saavuttaa jotakin sinun on opittava ajattelemaan eri tavalla. Voit muuttaa uskomuksiasi. Esim. Kun opettelen kuntosalilla keskivartalo harjoitteet, saan paremman lihaskontrollin ja pystyn paremmin hallitsemaan tanssiasentoni. Paljon motivoivampaa, ja tähän minäkin voin uskoa 🙂

Joskus kun tuntuu silti ettei tässä enään kehity?
Mieti millaiset tavoitteet olet itsellesi asettanut, vertaatko itseäsi muihin? Jos tanssi on sinulle vain harrastus, ei tavoitteiden tarvitse olla maailmanmestaruuteen tähtääviä. Toki harrastus voi olla myös erittäin tavoitteellista. Kunhan tavoitteiden asettamisessa muistat, kuinka paljon aikaa ja innostusta sinulla on laittaa siihen. Tarvitaaan eri määrä harjoitustunteja saavuttaakseen hyvä sosiaalitanssitaso kuin euroopanmestaruus. Silloin kun katsot muita ja ajattelet jonkun saaneen menestyksen helpolla, mieti tiedätkö oikeasti kuinka monta harjoitustuntia kyseinen ihminen on uhrannut saavuttaakseen sen tason? Oppimisessa on aina nousuvaihe, milloin kaikki tuntuu helpolta. Sen jälkeen tulee tasanne, joskus jopa alamäki, jos jaksat edelleen harjoitella niin varmasti pääset tämän vaiheen ohi, ja uuteen nousuun. Tuskaillessasi edistymisen kanssa, muista se ei kestä loputtomiin.

Kilpailuissa ei tullutkaan se sijoitus mitä halusit tai toivoit?
Kun kirjaudut kilpailuun, samalla sekunnilla aivosi alkavat odottamaan palkintoa, ne on rakennettu niin. Mieti miksi sinä kilpailet? Jotta pystyt parempiin kilpailusuorituksiin sinun pitäisi pystyä nauttimaan matkasta kilpailuiden välillä, harjoittelusta ja valmistautumisesta kilpailuun. Jos ainoa motivaattorisi on voittaminen, mitä tapahtuu silloin, kun sinun on lopetettava kilpaileminen (vamma, muuttunut elämäntilanne tms.) tai silloin kun et menesty. Kun opit nauttimaan matkasta menestykseen, opit tärkeitä asioita joita voit hyödyntää myös työelämässä, opiskelussa, yrittäjyydessä. Jos voittaminen on ainoa syy miksi jatkat myös lopettaminen on helppompaa, jos menestystä ei tule. Jos sinulla on muitakin syitä jatkaa, kantaa ne huonon ajan yli silloin kun yksi osa pettää.

7bda6b9bba018011a4170f5bae68a905Kun tuntuu, että vaikka treenaat kuinka paljon suoritukset ei silti kasva, et kehity ja väsyttää koko ajan. Kroppasi tarvitsee lepoa ja aikaa palautua. Kiire, stressi, ravinto, ahdistuneisuus laittaa kropan käymään ylikierroksilla ja altistaa myös ylikunnolle. Aktiivinen rentoutuminen, hengittämisharjoitukset helpottavat palautumista. Myös sinun mielesi tarvitsee aikaa palautua!

Treenaaminen on tylsää.
Sinun pitäisi muuttaa treenaamistasi 6-10 viikon välein, ihan samoin kuin kuntosalilla käydessäsi. Varsinkin jos alat huomata, että treenaus ei enää innosta, muuta jotakin. Tee suunnittelemasi harjoitteet eri järjestyksessä, ota treeniin joku uusi asia, vaihda musiikki mihin treenaat. Älä yritä harjoitella kaikkia asioita samaan aikaan, hommaa treenipurkki, toimii varmasti ja sen avulla saat rauhan treenata systemaattisesti.(kysy jos kiinnostaa tietää siitä enemmän)
Mentaaliharjoittele, tee mielikuvaharjoitteita millainen tanssija haluat olla ja miten toimia odottamattomissakin tilanteissa.
Itsetuntemus, tunnista miten reagoin stressitilanteisiin. Muistele mikä oli sellainen hetki, kun tunsit onnistuneesi ja koit kasvavasi? Hyödynnä näitä asioita treenauksessa.Usein sellainen kilpailija, jolla on vahva psyykkinen kunto voittaa. Opettele rentoutumaan stressaavassakin tilanteessa.

Sinun vahvin lihaksesi on korviesi välissä.

Siltikin joskus tulee hetki, kun mietit lopetanko tämän harrastuksen. Jos et ole varma mitä tehdä, ota aikalisä. Määritä itsellesi aika milloin et käy tanssimassa ollenkaan, esim. 1kk. Voit myös määrittää, että käyt vain sosiaalitansseissa, pidät vain hauskaa, et mieti kilpailemista tai treenaamista. Pysähdy miettimään mikä oli se pohjimmainen syy miksi aloitit tanssimisen, mikä koukutti sinut tähän harrastukseen?

Jos siltikin edelleen on fiilis, ettei tää enää toimi mulle. Tee rohkea päätös ja lopeta, miksi hankkia elämäänsä ylimääräistä stressiä. Harrastuksesta pitäisi saada voimaa ei tehdä siitä pakollista kakkostyötä.

Löydä ne asiat elämässäsi joista saat kunnon kicksit!

_______________________________________________________________________________

For all of us, there will be moments when the things did not go smoothly. It is the way how you deal those feelings tell are you going to quit your hobby. Anyone can remember the moment when you need to go train and did not feel like, feel tired and dish need to done. Almost always, however, after training you feel glad that you did it.

Is this all? I can’t feel any joy of dancing. This seems a mandatory hard work. I no longer remember why I even started this. No matter how I try improve, the other will pass me from the left and right?

99236bd044db98f956a061d7e58baec8Familiar thoughts?

Where these moments come from?
Everyone has a down-times. Even I who believes positivity, sometimes crawl with them 🙂 These moments can be learned and you can find the strength, then those moments do not last and get grip on you. In my view, there are two main reasons why these down-times happens.

Expectations
People pile up for themselves and their success unrealistic high expectations.
Experiences
Perceived (usually negative) emotions. Someone says badly, giving critique. Thinking I’m not good enough or I did not develop fast enough. Compare themselves in others and getting negative experiences (usually experience dancer, a winning competitor, teacher).

What then should be done?

Do what you love!

Getting started is easy. Couple dance is social thing to do and meeting people is one of the most important reasons to start and continue dancing. When you become inspire about dancing the first few weeks are going easily, and going training is not difficult. Learning new things, meeting new people and enthusiasm carry the first weeks/months. In order to keep the dance in your life you need to do a work-out as routine. If this seems drinking tar just from a start, it will not likely last. If you add a calendar planned trainings, the result is just extra stress dancing ends even earlier.5defd97504e8279c45ae4b94d344fdb3

Discover what you really like. Plan your workouts, mark the dates on your calendar. When you define your goals, define what you train and how much. If you decide to work out 5 days a week (less is also ok), then it means that 2 days a week you rest, then you do not go training hall. At the beginning of enthusiasm is enough, but my body and mind needs rest and time to digest things. Development occurs at rest, if you do not rest you won’t develop.

Sometimes, people will practice many dances at the same time. Sometimes it you feel that you won’t learn nothing. Select one or two dances which you focus momentarily. You’ll notice getting more assurance, and this assurance will transfer to other dances also. Others want to focus on just one dance, wanting to learn all the small things. Sometimes when you work out only one dance, it may become bored, then learning some new dance can boost your main dance also. Change dance if this doesn’t feel good anymore.

Create your own goals. Positive goals
Your goal can be as small (training once a week for 1hr) or large (win the world championship) you want. If you do not have goals, you probably will never find what you really want. Think is your goal achievable, you can also create milestone goals, if the final goal is still far away. As important as creating goals is know why you want something.

7bda6b9bba018011a4170f5bae68a905Get yourself a mentor / coach
Guy that will help you stay on your path. Keeps your mind on goal, when you start moving in circle. Believes in you when you don’t. Kicks you on butt , if it is necessary.

If it is so easy … Why do not we just do things we want?
Beliefs. We have many beliefs about ourselves and our ability. If we are able to identify our own beliefs and change them, we can achieve what ever we want.
It’s how we think is how we come. For example, if you believe: I hate going to the gym, don’t know how to do it. You will probably never go the gym. If you want to achieve something you have to learn to think in a different way. You can change your beliefs. Ex. When I go to the gym and practise my core,I get better muscle control and I manage better my dance pose. Much more motivating, and even I can belive it 🙂

When you feel that I can’t develop anymore?
Think about what kind of goals you have set for yourself, are you comparing yourself to others? If dance is only a hobby for you, targets don’t need to be aimed at the world championships. Sure, your hobby can also be a very goal-oriented. As long as you remember to set goals, based on how much time and enthusiasm you can put into it. There need a different number of training hours in order to achieve a good level of social dancing than the European championship. When you look at others and think someone receiving an easy success, think do you really know how many training hours the they have sacrificed in order to achieve that a level?

Competitions results wasn’t what you wanted or hoped?
When you sign in a competition, the same second your brain will start to wait for the prize. The brain is built to search for the prize. Think why you are competing? To get better competition performance you should be able to enjoy the journey between the competitions, training and preparation for competition. If your only motivation is to win, what happens when you have to stop competing (trauma, changed life situation etc.) Or when you are not succeeding. Once you learn to enjoy the journey to success, you will learn the important things that you can take advantage of the employment, education, entrepreneurship. If winning is the only reason why you continue to compete, quitting is so much easier. If you have other reasons to continue, those will carry on, when one part fails.

When you feel that, even if you work out hard performance still does not grow, you do not develop and you are tired all the time. Stop for a moment and think could you be overtraining. Your body needs rest and time to recover. Hurry, stress, nutrition, anxiety put your body to overdrive and expose overtraining. Active relaxation, breathing exercise make recovery easier. Your mind also needs time to recover!

Work Out is boring.
You should change the workout every 6-10 weeks, just like when you go the gym. Especially if you start to notice that working out is no longer inspire, change something. Do your planned exercises in a different order, take something new on your training, change the music you train. Do not try to practice all the things at the same time, make training jar, will work for sure, and it helps you get peace and helps work out systematically. (Ask if you’re interested to know more about it)
Mental practice, make the image of exercises what kind of dancer you want to be and how to act in unexpected situations.
Self-knowledge, to identify how to react to stress situations. Think back to what was a moment when you felt successful? Take advantage of these things in your train. Often a competitor with a strong mental condition will win. Learn how to relax in stressful situations.

Your strongest muscles is between your ears.

Still, sometimes there is a moment when you’re wondering will I quit this hobby. If you are not sure what to do, take a time-out. Set up your time when you do not go to dance at all, eg. 1month. You can also specify that you go just social dancing, have just fun, you do not think about competing or working-out at all. Stop and think what was the main reason why you started dancing, what was immersive thing to this hobby?

If even then you have a feeling that this isn’t a longer working for me. Make a bold decision and quit, why acquire more stress in your live. Hobby should gain strength does not make it mandatory second job. Discover the things in your life of where you get best kicks!

asenne, dance, opettaminen, paritanssi, tanssi

I’m a social dancer…We need to compete on that, or do we?

Olen jonkin aikaa jo pyöritellyt tätä aihetta, ja nyt nettijutun ansiosta sain inspiraation kirjoittaa tämän loppuun. Mitä on sosiaalitansssi? Mitä siihen kuuluu? Mikä ei ole sallittua?

Minä näen sosiaalitanssin vapaa-aikana tapahtuvana tanssina, vapaaehtoisena hauskanpitona. Sosiaalitanssiin kuuluu olennaisena osana vaihtuvat tanssiparit, uusien (tai vanhojen tuttujen) ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan tanssiminen. Tanssiminen, siinä hetkessä soivaan musiikkiin, sen hetkisen parin kanssa, juuri niillä askeleilla/kuviolla mitkä teistä molemmista tuntuu mukavalta. Minulle sosiaalitanssissa ei ole taso- tai taitomäärittelyitä. Jokainen tanssi on erilainen, uusi ja jännittävä. Hyvä sosiaalitanssija pystyy tanssimaan lähes kaikkien kanssa, sinun ei tarvitse tuntea pariasi etukäteen.

Saako tanssia sitten opetella, jos haluaa tanssia vain sosiaalitanssia. Tietenkin! Ovatko sitten ihmiset, jotka eivät ole käyneet kursseja tervetulleita tansseihin? Tottakai!

Se millä tavalla me otetaan uudet ihmiset tanssiyhteisössä vastaan, kertoo millaisia arvoja meillä on?
Seuraajalle tanssiin lähteminen täysin ilman mitään tietoa kyseisestä lajista on helpompaa, mikäli viejä osaa jo vähän (tai paljon). Viejänä tanssimaan lähteminen täysin uutena, tietämättä yhtään kuinka pitäisi itse liikkua tai tai toista liikuttaa, ei ole helppoa. Tässäkin tilanteessa voi osaavampi pari auttaa. Itse ajattelen, että tanssimaan voi mennä täysin ilman kursseja, mutta parin tunnin alkeitten jälkeen olo on yleensä jo paljon rohkeampi ja luottavaisempi. Ennen vanhaan oli tapana oppia vanhemmilta tanssit, lisäksi lavoilla vietettiin muutenkin aikaa enemmän, joten katselemallakin oppi. Se toimi silloin ja helpotti tanssimaan lähtöä. Nykyään ei tällainen enää ole tavallista. Aikakausi muuttuu, tanssilajit muuttuvat, ihmiset muuttuvat, asia joka meidän vaan tarvitsee hyväksyä. Miksi ihmeessä me käytetään turvavöitä? Eihän niitä käytetty 35 vuotta sitten. Muut asiat saavat muuttua, mutta tanssi ei?? Lisäksi on paljon lajeja, joita ei esimerkiksi tanssita lavoilla, tai ne ovat uusia, kaikille meille. Jos olet käynyt tanssimassa jo pidempään, voit minusta kertoa sille paniikissa olevalle aloittelijalle, ” Hei, ei haittaa vaika et vielä osaa niin kuin nuo parhaimmat, kelpaat juuri tuollaisena. Jokainen on aloittanut joskus!”

Quotation-Michelle-Geaney-dance-life-Meetville-Quotes-259593

Mitä sosiaalitanssissa sitten pitäisi huomioida? Pari, se on se tyyppi, jonka kädestä pidät kiinni tanssin aikana. Jos me tanssitaan täysin tuntemattoman kanssa, kannattaa liikkeelle lähteä rauhallisesti, tunnustella millainen tanssija hän on. Taitavampi tanssija ottaa vähemmän kokeneen huomioon. Älä siis nolaa, neuvo tai arvostele pariasi. Perusajatuksena minulla itselläni on, että pyrin kaikkien parien kanssa tanssimaan mahdollisimman hyvin, vaikka minun parini ei olisikaan mikään huipputaituri (vielä) Jonain päivänä hän saattaa sitä olla, ja minä ainakin haluaisin hänen tanssivan edelleen minun kanssani. Jos minä kohtelen pariani kunnioittavasti ja hänelle jää meidän tanssista miellyttävä olo, hän todennäköisesti siirtää tuon fiiliksen myös seuraavalle. Hyvä palaa aina takaisin. Kummankin vastuulla on yrittää luoda mahdollisimman hyvä tanssi, yhdessä. Kumpikaan ei ole tullut sinne opettamaan, kumpikaan ei vaan istu kyydissä, kumpikin osallistuu, sen hetkisten taitojensa mukaan. Ja jos joku siltikin menee mönkään, mitä sitten? Hymyile! Niin minäkin teen, kun kaikki ei aina onnistu. Kukaan ei ole täydellinen, ja jos olisi, voi kun elämä olisi tylsää ja ennalta-arvattavaa. Joskus tanssikemiat natsaavat täydellisesti, joskus taas eivät, se on elämää, aina tulee uusia biisejä ja tansseja. Arvosta pariasi, juuri sellaisena kuin hän on!

Usein kun puhutaan sosiaalitanssista nousee esille, ”ne kilpatanssijat”, jotka tulee pätemään ja esiintymään…Minä ymmärrän tämän ”kilpatanssijat” tanssijoina, jotka kilpailevat, vakioita, lattareita, lavacupia, wcs, lindyä. Ihan sama mitä.
Joissakin tansseissa ja yhteisöissä kilpaileminen on vain yksi pieni osa lajin/lajien harrastamista, pääpaino kuitenkin on sosiaalitanssista ja siitä nauttimisesta.
Joissakin lajeissa treenataan, ja kilpaillaan erittäin aktiivisesti, yleensä oman parin kanssa, ja harvemmin tanssitaan sosiaalitanssia muiden kanssa.

Sitten on yhteisöjä, joissa käydään vaan tanssimassa. Ei treenata juurikaan, ei mietitä tekniikkaa, tanssitaan vaan. Kaikki nämä ovat yhtä oikein, erilaisia, hyviä tapoja kaikki kunhan ihmiset muistavat erottaa vapaa-ajan kilpailuista. Nauttia tanssista.
Jokaisen pitää ottaa muut tanssijat huomioon, tahallaan törmäilyä ja tuuppimista ei pitäisi sallia koskaan, missään tilanteessa. Vahinkoja sattuu, ja silloin pyydetään anteeksi, ihan sama kenen vika, ei se ole sen isompi juttu, samat käytöstavat pätevät kuin normaalielämässäkin. Jos kuitenkin huomaat koko ajan pyyteleväsi anteeksi, suosittelen hieman tarkkailemaan omaa tanssiasi ja sitä miten liikut ja kuinka laajasti. Taitava tanssija pystyy tähän, vähemmän tanssineille oman tilan hahmottaminen voi olla hieman haasteellista. Jos on tilaa voi liikkua isommin, jos ei ole niin silloin mennään pienemmin, normaalia järjenkäyttöä. Taitava tanssija pystyy varioimaan tanssiaan enemmän kuin aloittelija, jolloin vastuu muiden ihmisten huomioimisesta kasvaa.

a girl's wearing a tap dance shoe

Metsään mennään ja kovaa, kun ihmisiä aletaan arvioimaan ja arvottamaan kilpailutulosten ( tai todellisen/kuvitellun tanssitaidon) perusteella. Varsinkin, kun sosiaalitanssissa ruvetaan tanssipareja hakemaan kilpailutulosten ja sijoitusten perusteella. Silloin kun tanssija ei voi tai viitsi enään tanssia aloittelevien tanssijoiden kanssa, koska he eivät ole tarpeeksi hyviä, on minusta menetetty jotain. Kilpailuiden tulokset kertovat sinun tanssisi tason tänään, näillä tuomareilla, näitä kilpailijoita vastaan. Kilpailun tulos ei kerro sitä miten sinä olet kehittynyt. Se ei todellakaa kerro sitä oletko hyvä sosiaalitanssija. Se ei kerro sinun arvoasi tanssijana! Meidän jokaisen tulee muistaa, että aina on olemassa joku joka on parempi. Joku, joka treenaa vielä kovemmin, joku joka on vaan lahjakkaampi, joku jolla on parempi onni, joku joka vaan pieksee sinut tuloksissa.

Ja se esiintyminen… Lavoille tai tansseihin tullaan esittämään. No kyllähän tanssi on esittämistä, jo aikojen alusta asti eri sukupuolet ovat tanssineet toisilleen, tarkoituksena parinhaku, huomion kiinnittäminen, esittäminen, yleensä omalle parille. Miksi tai miten tämä olisi muuttunut? Kyllä minä ainakin haluan osallistua tanssiin, tanssia omalle parilleni. Tämähän on kai paritanssia, eikö?? Muutenhan me jorailtaisiin kaikki yksin kotona. Jos pari tanssii yhdessä, pitää hauskaa, hulluttelee, nauttii. Haittaako se jos he ”esittävät” toisilleen? Haittaako jos tämä tanssi näyttää hyvältä, myös sivusta katsottuna? Ei! Mikäli joku tuntee itsensä loukatuksi, jonkun yhteisestä tanssista, pitäisi ehkä katsoa itseään peiliin ja miettiä ”Miksi minä reagoin näin?”. ”Miksi minä kuitenkin katson heidän tanssiaan?”
Joskus esiintymiseksi taidetaan laskea kuitenkin vain tanssitaito, ajatellaan heti että taitavampi esiintyy. Miksi näin, kateuttako? Kateus, siitä jos joku osaakin enemmän? Onko osaaminen tanssimaailmassa väärin? Minä tykkään keittiöesimerkeistä 🙂 Jos minä osaan laittaa perunoista 17 eri ruokalajia, enkö minä saisi valmistaa niitä, koska pääosin ihmiset osaavat laittaa niitä vain 5 eri tavalla? Onko se muilta pois jos meillä syödään eri ruokia, kuin heillä? Niinpä.
Karrikoidaan vähän. Olisiko parempi, jos ihmiset vaan kävelisivät ympyrää? Kukaan ei saa erottua? Kaikki, jotka pukeutuvat tai tanssivat eri lailla poistetaan. Ole mahdollisimman hajuton, mauton ja väritön, älä vaan halua kehittyä. Älä vaan pidä hauskaa tai naura. Kuulostaako pelottavalta?

7c0aab6ebe032e880f4ef7edaac5facbMikäli haluan opettaa sosiaalitanssia, minun pitää itse tietää mitä se on. Miten voisin opettaa asioita, joita en itse pysty toteuttamaan? Mikä minulle tanssiessa merkitsee sitten kaikkein eniten? Se millaista ihmisten on tanssia minun kanssani. Jos aloitteleva tanssija tulee hakemaan minua, ja hymyilee tanssin lopuksi, olen onnellinen. Saanko sen viejän, jonka kädet tärisee, rentoutumaan? Tunne, kun huomaa yhdessä luoneensa jotain mahtavaa, molemmille meistä. Se että huomaan kehittyväni itse tanssijana, niin että pystyn nauttimaan itse tanssiessani jonkun paljon minua paremman kanssa. Katso itseäsi peilistä ja mieti miksi sinä käyt sosiaalitansseissa? Jos joskus en pysty aidosti käymään sosiaalitanssimassa, tapaamassa ihmisiä ja nauttimaan tansseista siellä, voin yhtä hyvin lopettaa koko tanssimisen.

Toivottavasti Juhannuksena mahdollisimman moni meistä pääsee tanssimaan. Nauttimaan liikkeestä, musiikista ja mahtavista ihmisistä, ilman kyräilemisen peikkoa. ENJOY!

asenne, dance, paritanssi, tanssi

I can’t see you…so I can do what ever I want!

Minulla on jo jonkin aikaa muotoutunut ajatus kirjoittaa tanssin sosiaalisuudesta. Erilaisista ilmiöistä ihmisten välillä, liittyen tanssiin.

Tansseissa parini katseli minua nenänvartta pitkin ja sai minulle tunteen etten osaa tanssia häntä miellyttävällä tavalla. Joskus pääsee tanssimaan enemmän, joskus vähemmän, siksi olen opetellut viemään. Tansseissa on ihan liian vähän HYVIÄ miehiä, naiset eivät pääse tarpeeksi tanssimaan. Siellä sitä seisotaan ja odotetaan, että joku hakee tanssimaan, usein turhaan. Tanssimaan pääsy on minulle viikon kohokohta! Minulle tuli ihan sellainen olo, että minähän osaan tanssia. Tanssimisesta on tullut suorittamista, ja ihmiset tulevat tänne pröystäilemään tanssitaidollaan.

Onko tutun kuuloisia lauseita?

Ihmisen perustarpeisiin sisältyy tarve kuulua johonkin. Ihmiset haluavat osallistua, olla mukana, he haluavat puhua, kertoa ja vaihtaa ajatuksiaan sekä kokea hyväksyntää. Nämä asiat usein yhdistetään tanssiin, lisäksi paritanssissa saadaan myös fyysistä kosketusta, mikä sekin lisää hyvänolon ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Näiden monien hyvien asioiden vuoksi maailmalla on suuri määrä erilailla tanssivia ihmisiä. Tanssi koukuttaa meidät tehokkaasti tuohon hyvänolontunteeseen ja sitä haluaa aina vain lisää. Ihanaa ❤

Asian toinen puoli on se fanaattisuus mihin välillä törmää. Ymmärrän, että ihmiset jotka ovat jossakin asiassa sydämellään mukana, asiassa jota rakastavat, joskus innostuvat liikaa. Silloin asiat jotka toinen ihminen näkee pienenä, saavat jättimäiset mittasuhteet, tunteet ottavat vallan. Silloin tehdään tulkintoja, päätelmiä, joita toinen ei ole edes villeimmissä unissaan kuvitellut sanovansa/tekevänsä.

Minä uskon, että niin kauan, kun meillä on ollut tapa kommunikoida toisen ihmisen kanssa, niin kauan on myös tullut väärinymmärryksiä ja tulkintoja sanotusta. Tulkintoihin vaikuttavat meidän aiemmat kokemuksemme ja persoonallisuutemme. Kuulijan (lukijan) tunteisiin ja tulkintaan vaikuttavat lisäksi hänen oma kulttuuritaustansa, arvonsa ja asenteensa.

IMG_0551Näin sosiaalisenmediankautena on tullut, ehkä liiankin helpoksi tuoda julki kaikki ne pettymykset ja tulkinnat mitä tanssi-illan aikana on tapahtunut tai jättänyt tapahtumatta. Jokaista sanaa, katsetta ja huokausta vatvotaan päiviä jollakin keskustelupalstalla, ja tehdään kymmeniä uusia tulkintoja asiasta. Yleensä kirjoitettu teksti on lisäksi todella helppo ymmärtää väärin, koska ihmiset ovat täysin luetun varassa, ja siitä tehdään tulkinnat omien tunteiden perusteella. Minua ei häiritse keskustelu asioista, minua häiritsee se negatiivisuus, mitä näihin keskusteluihin liittyy. Millaisen viestin se antaa muille tanssiyhteisössä oleville tai siihen tuleville?

Tai keskustelut virheistä, tanssilajeista, opetuksesta, tekniikasta jne. Millä tavalla näitä keskusteluita käydään? Mikä on se oikea tapa, paikka ja aika? Keskustelu on aina hyvästä, kunhan se tehdään järkevässä paikassa, eikä keskustelu aiheuta paniikkia asiasta tietämättömälle. Karrikoitu esimerkki omasta ammatistani: Haluaisitko sinä, että elintarvikkeiden kanssa työskentelevät ihmiset alkaisivat keskustella kaikista niistä säädöksistä ja lämpötiloista, sekä monista virheistä, jotka aiheuttavat ruokamyrkytyksiä? Niistä kymmenistä virheistä mitä me normaalit ihmiset teemme, joka päivä, ja kuinka huomaamattamme olemme aiheuttaneet monia vaarallisiakin tilanteita läheisimmille, kun emme ole kaikkea tienneet ja osanneet ottaa huomioon. Oman lisänsä keskusteluun toisivat vielä kaikki ne tavalliset ihmiset, jotka ovat lukeneet netistä jonkun kirjoituksen, sekä pari bakteerikammoista… Totaalinen soppa olisi valmis 🙂

Minun oma ajattelumaailmani muuttui monta vuotta sitten, kun työskentelin aivan mahtavan keittiömestarin kanssa. Puhuimme ammattilaisista, ja hän tuumasi. ”Ammattilaisen tunnistaa siitä, että hän osaa olla hiljaa.” Se vaikka tiedät paljon asiasta, ei tarkoita, että sinun pitäisi julistaa sitä joka käänteessä. Sinä tiedät ja ymmärrät mitä kannattaa sanoa ja milloin. Sama pätee minusta tanssiin. Jokainen pitkään tanssia harrastanut tietää paljon, jokaisella on oma tapansa tehdä asioita, se ei haittaa. Keskustelua voi käydä ilman negatiivisuutta ja oikean tai väärän etsimistä. Tanssiminen on aina hyvä asia, saat tehdä sitä omalla tavallasi, kunhan et satuta muita.

Kuinka fanaattisilta ja suvaitsemattomilta me tanssijat välillä kuulostetaan? Mieti haluaisitko sinä liittyä siihen joukkoon? Uskaltaisitko ottaa sitä riskiä, että aloittelevana tanssijana syyllistyt noihin moniin anteeksiantamattomiin virheisiin, (joita et edes tiennyt olevan) ja niitä sitten vielä puitaisiin julkisesti.

Kiinnititkö huomiota alun lauseisiin? Mitkä niistä jäivät mieleen? Yleensä ihminen löytää ne negatiiviset asiat, niihin tartutaan ja niitä väännellään. Mikäli jokainen aloitettu keskustelu kirjoitettaisiin positiivisessa muodossa myös, niiden lopputulos varmasti muuttuisi. Samalla ehkä myös keskustelu tanssin ympärillä muuttuisi positiivisemmaksi,ja samalla antaisimme muillekin kuvan, että tanssivat ihmiset ovat juuri niin mukavia ja avoimia, kuin me todellisuudessakin ollaan. Negatiivisuus on verho, joka estää meitä näkemästä hyviä asioita.

Sosiaalisen median myötä ihmisten on ollut helppo tuoda julki asioita, mitä harva sanoisi kasvotusten toiselle. Meidän aikuisten kannattaisi joskus pysähtyä miettimään niitä ohjeita mitä lapsille ja nuorille annetaan sosiaalisen media käytöstä.
”Älä kirjoita mitään, mitä et pysty sanomaan kasvotusten”
”Oletko varma, että olet ymmärtänyt mitä toinen tarkoittaa? Vai tulkitsitko jotain?”
”Onko tämä sellainen tieto tai keskustelu, jonka haluat kaikkien näkevän?”
”Onko tämä kirjoitus tehty tunnekuohun vallassa, älä lähetä sitä ennen kuin olet rauhoittunut”

IMG_0417Minä ymmärrän, että erilaisissa tilanteissa törmää ihmisiin, jotka käyttäytyvät huonosti tai epäasiallisesti. Sellaisia ihmisiä on aina, niiden ihmisten määrä on vakio, halusit tai et. Se ei tee siitä hyväksyttävää, eikä se oikeuta meitä olemaan samanlaisia. Jätä sellaiset omaan arvoonsa. Siirry niiden ihmisten seuraan, jotka saavat hymyn sinun huulillesi.

Minä haluan haastaa kaikki tanssijat kirjoittamaan ja jakamaan vähintään yhden positiivisen kertomuksen, päivityksen, instan, twiitin, tekstiviestin ihan minkä tahansa. Valitse siihen joku asia mikä on positiivista (pari)tanssissa. Joku asia, mikä saisi uuden ihmisen kiinnostumaan tanssimisesta. Joku kokemus minkä haluat jakaa meille muille, joka näyttää ettei me tanssijat olla negatiivisia, vaan positiivisia ja suvaitsevaisia. Näytetään että tanssi on harrastus johon todellakin kannattaa tulla mukaan!