asenne, dance, opettaminen, paritanssi, tanssi

I’m a social dancer…We need to compete on that, or do we?

Olen jonkin aikaa jo pyöritellyt tätä aihetta, ja nyt nettijutun ansiosta sain inspiraation kirjoittaa tämän loppuun. Mitä on sosiaalitansssi? Mitä siihen kuuluu? Mikä ei ole sallittua?

Minä näen sosiaalitanssin vapaa-aikana tapahtuvana tanssina, vapaaehtoisena hauskanpitona. Sosiaalitanssiin kuuluu olennaisena osana vaihtuvat tanssiparit, uusien (tai vanhojen tuttujen) ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan tanssiminen. Tanssiminen, siinä hetkessä soivaan musiikkiin, sen hetkisen parin kanssa, juuri niillä askeleilla/kuviolla mitkä teistä molemmista tuntuu mukavalta. Minulle sosiaalitanssissa ei ole taso- tai taitomäärittelyitä. Jokainen tanssi on erilainen, uusi ja jännittävä. Hyvä sosiaalitanssija pystyy tanssimaan lähes kaikkien kanssa, sinun ei tarvitse tuntea pariasi etukäteen.

Saako tanssia sitten opetella, jos haluaa tanssia vain sosiaalitanssia. Tietenkin! Ovatko sitten ihmiset, jotka eivät ole käyneet kursseja tervetulleita tansseihin? Tottakai!

Se millä tavalla me otetaan uudet ihmiset tanssiyhteisössä vastaan, kertoo millaisia arvoja meillä on?
Seuraajalle tanssiin lähteminen täysin ilman mitään tietoa kyseisestä lajista on helpompaa, mikäli viejä osaa jo vähän (tai paljon). Viejänä tanssimaan lähteminen täysin uutena, tietämättä yhtään kuinka pitäisi itse liikkua tai tai toista liikuttaa, ei ole helppoa. Tässäkin tilanteessa voi osaavampi pari auttaa. Itse ajattelen, että tanssimaan voi mennä täysin ilman kursseja, mutta parin tunnin alkeitten jälkeen olo on yleensä jo paljon rohkeampi ja luottavaisempi. Ennen vanhaan oli tapana oppia vanhemmilta tanssit, lisäksi lavoilla vietettiin muutenkin aikaa enemmän, joten katselemallakin oppi. Se toimi silloin ja helpotti tanssimaan lähtöä. Nykyään ei tällainen enää ole tavallista. Aikakausi muuttuu, tanssilajit muuttuvat, ihmiset muuttuvat, asia joka meidän vaan tarvitsee hyväksyä. Miksi ihmeessä me käytetään turvavöitä? Eihän niitä käytetty 35 vuotta sitten. Muut asiat saavat muuttua, mutta tanssi ei?? Lisäksi on paljon lajeja, joita ei esimerkiksi tanssita lavoilla, tai ne ovat uusia, kaikille meille. Jos olet käynyt tanssimassa jo pidempään, voit minusta kertoa sille paniikissa olevalle aloittelijalle, ” Hei, ei haittaa vaika et vielä osaa niin kuin nuo parhaimmat, kelpaat juuri tuollaisena. Jokainen on aloittanut joskus!”

Quotation-Michelle-Geaney-dance-life-Meetville-Quotes-259593

Mitä sosiaalitanssissa sitten pitäisi huomioida? Pari, se on se tyyppi, jonka kädestä pidät kiinni tanssin aikana. Jos me tanssitaan täysin tuntemattoman kanssa, kannattaa liikkeelle lähteä rauhallisesti, tunnustella millainen tanssija hän on. Taitavampi tanssija ottaa vähemmän kokeneen huomioon. Älä siis nolaa, neuvo tai arvostele pariasi. Perusajatuksena minulla itselläni on, että pyrin kaikkien parien kanssa tanssimaan mahdollisimman hyvin, vaikka minun parini ei olisikaan mikään huipputaituri (vielä) Jonain päivänä hän saattaa sitä olla, ja minä ainakin haluaisin hänen tanssivan edelleen minun kanssani. Jos minä kohtelen pariani kunnioittavasti ja hänelle jää meidän tanssista miellyttävä olo, hän todennäköisesti siirtää tuon fiiliksen myös seuraavalle. Hyvä palaa aina takaisin. Kummankin vastuulla on yrittää luoda mahdollisimman hyvä tanssi, yhdessä. Kumpikaan ei ole tullut sinne opettamaan, kumpikaan ei vaan istu kyydissä, kumpikin osallistuu, sen hetkisten taitojensa mukaan. Ja jos joku siltikin menee mönkään, mitä sitten? Hymyile! Niin minäkin teen, kun kaikki ei aina onnistu. Kukaan ei ole täydellinen, ja jos olisi, voi kun elämä olisi tylsää ja ennalta-arvattavaa. Joskus tanssikemiat natsaavat täydellisesti, joskus taas eivät, se on elämää, aina tulee uusia biisejä ja tansseja. Arvosta pariasi, juuri sellaisena kuin hän on!

Usein kun puhutaan sosiaalitanssista nousee esille, ”ne kilpatanssijat”, jotka tulee pätemään ja esiintymään…Minä ymmärrän tämän ”kilpatanssijat” tanssijoina, jotka kilpailevat, vakioita, lattareita, lavacupia, wcs, lindyä. Ihan sama mitä.
Joissakin tansseissa ja yhteisöissä kilpaileminen on vain yksi pieni osa lajin/lajien harrastamista, pääpaino kuitenkin on sosiaalitanssista ja siitä nauttimisesta.
Joissakin lajeissa treenataan, ja kilpaillaan erittäin aktiivisesti, yleensä oman parin kanssa, ja harvemmin tanssitaan sosiaalitanssia muiden kanssa.

Sitten on yhteisöjä, joissa käydään vaan tanssimassa. Ei treenata juurikaan, ei mietitä tekniikkaa, tanssitaan vaan. Kaikki nämä ovat yhtä oikein, erilaisia, hyviä tapoja kaikki kunhan ihmiset muistavat erottaa vapaa-ajan kilpailuista. Nauttia tanssista.
Jokaisen pitää ottaa muut tanssijat huomioon, tahallaan törmäilyä ja tuuppimista ei pitäisi sallia koskaan, missään tilanteessa. Vahinkoja sattuu, ja silloin pyydetään anteeksi, ihan sama kenen vika, ei se ole sen isompi juttu, samat käytöstavat pätevät kuin normaalielämässäkin. Jos kuitenkin huomaat koko ajan pyyteleväsi anteeksi, suosittelen hieman tarkkailemaan omaa tanssiasi ja sitä miten liikut ja kuinka laajasti. Taitava tanssija pystyy tähän, vähemmän tanssineille oman tilan hahmottaminen voi olla hieman haasteellista. Jos on tilaa voi liikkua isommin, jos ei ole niin silloin mennään pienemmin, normaalia järjenkäyttöä. Taitava tanssija pystyy varioimaan tanssiaan enemmän kuin aloittelija, jolloin vastuu muiden ihmisten huomioimisesta kasvaa.

a girl's wearing a tap dance shoe

Metsään mennään ja kovaa, kun ihmisiä aletaan arvioimaan ja arvottamaan kilpailutulosten ( tai todellisen/kuvitellun tanssitaidon) perusteella. Varsinkin, kun sosiaalitanssissa ruvetaan tanssipareja hakemaan kilpailutulosten ja sijoitusten perusteella. Silloin kun tanssija ei voi tai viitsi enään tanssia aloittelevien tanssijoiden kanssa, koska he eivät ole tarpeeksi hyviä, on minusta menetetty jotain. Kilpailuiden tulokset kertovat sinun tanssisi tason tänään, näillä tuomareilla, näitä kilpailijoita vastaan. Kilpailun tulos ei kerro sitä miten sinä olet kehittynyt. Se ei todellakaa kerro sitä oletko hyvä sosiaalitanssija. Se ei kerro sinun arvoasi tanssijana! Meidän jokaisen tulee muistaa, että aina on olemassa joku joka on parempi. Joku, joka treenaa vielä kovemmin, joku joka on vaan lahjakkaampi, joku jolla on parempi onni, joku joka vaan pieksee sinut tuloksissa.

Ja se esiintyminen… Lavoille tai tansseihin tullaan esittämään. No kyllähän tanssi on esittämistä, jo aikojen alusta asti eri sukupuolet ovat tanssineet toisilleen, tarkoituksena parinhaku, huomion kiinnittäminen, esittäminen, yleensä omalle parille. Miksi tai miten tämä olisi muuttunut? Kyllä minä ainakin haluan osallistua tanssiin, tanssia omalle parilleni. Tämähän on kai paritanssia, eikö?? Muutenhan me jorailtaisiin kaikki yksin kotona. Jos pari tanssii yhdessä, pitää hauskaa, hulluttelee, nauttii. Haittaako se jos he ”esittävät” toisilleen? Haittaako jos tämä tanssi näyttää hyvältä, myös sivusta katsottuna? Ei! Mikäli joku tuntee itsensä loukatuksi, jonkun yhteisestä tanssista, pitäisi ehkä katsoa itseään peiliin ja miettiä ”Miksi minä reagoin näin?”. ”Miksi minä kuitenkin katson heidän tanssiaan?”
Joskus esiintymiseksi taidetaan laskea kuitenkin vain tanssitaito, ajatellaan heti että taitavampi esiintyy. Miksi näin, kateuttako? Kateus, siitä jos joku osaakin enemmän? Onko osaaminen tanssimaailmassa väärin? Minä tykkään keittiöesimerkeistä 🙂 Jos minä osaan laittaa perunoista 17 eri ruokalajia, enkö minä saisi valmistaa niitä, koska pääosin ihmiset osaavat laittaa niitä vain 5 eri tavalla? Onko se muilta pois jos meillä syödään eri ruokia, kuin heillä? Niinpä.
Karrikoidaan vähän. Olisiko parempi, jos ihmiset vaan kävelisivät ympyrää? Kukaan ei saa erottua? Kaikki, jotka pukeutuvat tai tanssivat eri lailla poistetaan. Ole mahdollisimman hajuton, mauton ja väritön, älä vaan halua kehittyä. Älä vaan pidä hauskaa tai naura. Kuulostaako pelottavalta?

7c0aab6ebe032e880f4ef7edaac5facbMikäli haluan opettaa sosiaalitanssia, minun pitää itse tietää mitä se on. Miten voisin opettaa asioita, joita en itse pysty toteuttamaan? Mikä minulle tanssiessa merkitsee sitten kaikkein eniten? Se millaista ihmisten on tanssia minun kanssani. Jos aloitteleva tanssija tulee hakemaan minua, ja hymyilee tanssin lopuksi, olen onnellinen. Saanko sen viejän, jonka kädet tärisee, rentoutumaan? Tunne, kun huomaa yhdessä luoneensa jotain mahtavaa, molemmille meistä. Se että huomaan kehittyväni itse tanssijana, niin että pystyn nauttimaan itse tanssiessani jonkun paljon minua paremman kanssa. Katso itseäsi peilistä ja mieti miksi sinä käyt sosiaalitansseissa? Jos joskus en pysty aidosti käymään sosiaalitanssimassa, tapaamassa ihmisiä ja nauttimaan tansseista siellä, voin yhtä hyvin lopettaa koko tanssimisen.

Toivottavasti Juhannuksena mahdollisimman moni meistä pääsee tanssimaan. Nauttimaan liikkeestä, musiikista ja mahtavista ihmisistä, ilman kyräilemisen peikkoa. ENJOY!

asenne, itsetunto, tanssi

Me..Me… It’s all about ME!

Jostain syystä olen viimeaikoina lukenut paljon itsetunnosta ja itsetuntemuksesta, paljon asioita opetuksen näkökulmasta, mutta koskien myös ihan meitä tavallisiakin ihmisiä. Netissäkin on tullut monia artikkeleita vastaan asiasta, joten se varmasti meitä monia mietityttää. Lisäpontta olen saanut NLP opinnoista, ihmismieli on todella mielenkiintoinen. Se miten minä näen itseni, vaikuttaa niin moniin asioihin. Ei se mitä olen, vaan se miten näen itseni!

IMG_0413

Mitä sitten on itsetunto, itsetuntemus, minäkäsitys?

Dunderfelt (2009) On minusta tiivistänyt nämä hienosti. Itsetuntemus on ihmisen sisäinen, tunteenomainen tulkinta omasta hyvyydestään ja arvostaan. Se on tärkeä osa minäkäsitystämme, mitä ajattelemme itsestämme, millaiseksi haluaisimme tulla ja mitä ajattelemme mahdollisuuksiemme elämässä olevan.
Minäkäsitys ja itsetunto ovat suurimmaksi osaksi opittuja, miten muut ovat käyttäytyneet meitä kohtaan ja mitä he ovat meistä ajatelleet, onneksi ne ovat muuttuvia ja muutettavissa. Itsetuntoasi ja minäkäsitystä voit kehittää koko elämän ajan.
Itsetuntemuksen tärkeimpiä tehtäviä on paljastaa itseen kohdistuvat turhat, negatiiviset uskomukset ja luoda hyvä, rakentava ja innostava suhde omaan itseensä.

Minä olen itse tehnyt vuosia töitä oman itsetunnon, itsetuntemuksen ja minäkäsityksen kanssa, ja tarkastellut näitä tietenkin myös tanssin kautta. Tässä minun ajatuksiani asiasta, entä miten sinä näet nämä?
Suosikki mantarani on: Elämä ei ole pakko, vaan mahdollisuus.

Terve itsekkyys on hyvä asia, ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta onnestasi. Tee sitä mitä rakastat, ei sitä mitä muut sinulta odottavat!
Tanssiminen voi olla hieno tapa oppia hyväksymään itsensä. Saada onnistumisen kokemuksia ja tuntea hyväksyntää. Yleensä tanssivat ihmiset ovat avoimia uusille ihmisille ja ajatuksille. Onko tämä paikka jossa jokainen voi olla oma itsensä? Ihmisen hyvinvoinnille on tärkeää löytää paikka missä voit olla oma itsesi. Kenelläkään ei ole oikeutta määritellä millainen sinä saat olla.

Mikäli haluamme tanssin pysyvän tällaisena, meidän jokaisen täytyy katsoa peiliin. Mieti millainen kuva sinulla on itsestäsi? Miten minä suhtaudun muihin ihmisiin? Millaisina minä näen muut ihmiset?
Se miten suhtaudut itseesi, yleensä heijastaa myös suhtautumistasi muihin.
Arvostatko itseäsi ja ajatuksiasi? Kun katsot peiliin löydätkö asioita missä olet hyvä, ilman sitä muttaa? Tunnusta myös itsellesi omat puutteesi, kukaan meistä ei ole täydellinen. Et voi muuttaa mitään ennen kuin tiedostat muutettavan kohteen.
Minä voin itse valita kuinka suhtaudun asioihin. Voin jäädä märehtimään kaikkea epäonnistunutta, kaikkea vääryyttä mitä olen kohdannut ja sitä mitä en ole saavuttanut. Tai voin iloita niistä asioista mitä minulla on, mitä olen jo saavuttanut ja nähdä tavoitteina ne mitä haluan saavuttaa. Ole kärsivällinen, saavutat haluamasi kyllä, et ehkä eilen tai tänään, mutta tulevaisuudessa. Vaikeudet ja haasteet kuuluvat ihmiselämään, ilman niitä et huomaisi hyviäkään.

Arvosta itseäsi, Sinä olet hyvä juuri tuollaisena, kuin olet! 

IMG_0478Itsetunnoltaan terve ihminen pystyy arvostamaan myös muita ja tuntemaan aitoa kiintymystä ilman itsekästä hyötymistarkoitusta. Vertaatko itseäsi muihin? Tanssissa joskus kuulee veratauksia: kilpailijat vs. sosiaalitanssijat, kursseilla käyvät vs. luomutanssijat. Kuka määrittää mikä tai kuka on parempi? Jokainen on arvokas. Erilaisuus luo monimuotoisuutta ja monimuotoisuus ylläpitää suvaitsevaisuutta ja kehitystä.

Sinulla on oikeus ilmaista omia mielipiteitäsi ja tunteitasi, eikä sinun tarvitse toimia muiden odotusten pohjalta.

Mieti kuitenkin miten sinä itse suhtaudut muihin?
Ovatko muut tyhmiä, eikö ne osaa asioita, pitääkö niille osoittaa niille kuuluva paikka, eikö muut ymmärrä sinun erinomaisuuttasi?
Mitä tapahtuu jos kohtaat toisen ihmisen avoimin mielin, ilman ennakkokäsityksiä, juuri siinä hetkessä? Osoitatko arvostusta kuuntelemalla? Pystytkö aidosti kuuntelemaan, ilman että sinun tarvitsee kommentoida, ärsyyntyä tai todistaa toisen puheet vääriksi. Pystytkö arvostamaan toisen mielipidettä, vaikka se ei olisikaan sama kuin sinulla?

Tiedosta oma jaksaminen ja omat rajat. Sinulla on oikeus sanoa EI.  Sinulla on oikeus sanoa, kun jokin loukkaa. Sinulla on myös oikeus sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka lisäävät jaksamista eivät vähennä sitä.

Tanssin parissa törmää monenlaisiin ihmisiin. Ja joskus voi tullä eteen tilanteita. missä toinen ihminen onnistuu pahoittamaan sinun mielesi esim. kurssilla tai tansseissa, joku alkaa kertomaan mitä sinä teet väärin, tai näyttää sinulle muilla tavoin ettet ole hyvä. Tällaisen palautteen edessä varsinkin aloittelevat tanssijat joskus tuntevat olevansa todella voimattomia,huonoja, ja se vaikuttaa itsetuntoon. Älä anna muiden kritiikin tukahduttaa sinua. Kannattaako kaikkea palautetta ottaa tosissaan, ei, mieti miksi tämä ihminen haluaa antaa palautteen minulle? Haluaako hän todistaa olevansa parempi kuin minä, vai yrittääkö oikeasti auttaa? Ylipäätään minä haluaisin kaikkien keskittyvän enemmän omaan tekemiseen ja siihen miten MINÄ tulisin paremmaksi, jotta voin saada toisenkin tuntemaan hyvääoloa. Ainoa kehen sinä oikeasti voit vaikuttaa, katsoo sinua yleensä peilistä aamuisin. Toki silloin tällöin on mukava saada kurssieilla palautetta omasta suorituksesta, silloin kun sitä kysyy ja pyytää. Tanssit minä itse miellän kuuluvaksi vapaa-aikaan, hauskanpitoon ja nauttimiseen, minä en opeta enkä halua parinikaan minua opettavan.

Nautitaan vaan hetkestä!

Kun arvostat itseäsi ja hyväksyt itsesi, myös puutteesi, pystyt arvostamaan myös toista ihmistä. Tehdään siis yhdessä tästä matkasta ikimuistoinen!

IMG_0431