dance, paritanssi, tanssi

Dancing is walking with music

Kirjoittelin jossain vaiheessa paritanssista ja siitä ettei se ole vain vanhojen ihmisten juttu. Tässä on hieman jatkoa sille 🙂

Tosiaan, meillä on menossa paritanssiprojekti nimeltään Tanssia Suomen Nuorille. Tarkoituksena olisi tuoda paritanssia tutummaksi Suomen nuorille yläasteilla ja toisen asteenkoulutuksessa (lukio,amitsu). Tutustumisen aikana nuorille on kerrottu hieman lavatansseista ja tanssimusiikista, tanssin yleisistä sosiaalisista ja fyysisistä eduista, lisäksi he pääsevät kokeilemaan vähän paritanssia, ja ennen kaikkea tarkoitus on pitää hauskaa.

Projekti on vielä kehitysvaiheessa, ja sen muotoa muokataan koko ajan, kun saamme lisää kokemusta ja palautetta nuorilta. Facebookissa on nyt perustettu yhteisö, jossa voi käydä tutustumassa tähän projektiin ja sen etenemiseen. Lisäksi sinne on liitetty kysely, johon voivat meidän tunneilla käyneet oppilaat käydä vastaamassa.

https://www.facebook.com/pages/Tanssia-Suomen-Nuorille/946701392036692?notif_t=page_new_likes

Miksi minusta tämä projekti on tärkeä? Millaisiin asioihin sillä ehkä voitaisiin vaikuttaa?

1. Ihmiset koskettavat ihan liian vähän toisiaan

Toisen ihmisen läheisyys ja fyysinen kosketus on todella tärkeää myös mielelle. Stressin, kivun, sairauksien ja masennuksen ehkäisyssä väitetään läheisyyden ja kosketuksen olevan isossa osassa.

2. Sosiaaliset taidot heikkenevät

Koska kommunukointi siirtyy koko ajan enemmän laitteiden välityksellä tapahtuvaksi, jää luonnolliset sosiaaliset tilanteet syntymättä. Kynnys puhua toiselle ihmiselle kasvokkain voi olla joskus todella vaikeaa.

3. Liikkuminen on liian vähäistä

Päivittäistä liikkumista pitäisi olla vähintään 30 minuuttia. Kovin harva vaan oikeasti liikkuu edes tuota. Liikkuminen voi tapahtua myös huomaamatta, musiikin soidessa ja ihmisiä tavatessa. Tanssilajeja ja musiikkeja joihin tanssia on lukemattomia, jokaiselle löytyy varmasti se mieluisin.

4. Tanssiminen kasvattaa

Olen huomannut, että tanssiminen kasvattaa usein itseluottamusta. Lisäksi oman kropan hahmottaminen, kannattelu ja ryhti paranee tanssin myötä. Koska tanssissa välineenä on oma kroppa, sen puutteiden ja ominaisuuksien hyväksyminen on luontaista. Samalla suvaitsevaisuus muita ihmisiä kohtaan kasvaa. Jokainen voi tanssia, juuri sellaisena kuin on.

5. Tanssiminen on hauskaa!

Tottakai, kun itse olen tanssimiseen hurahtanut haluan jakaa tätä ilosanomaa kaikille 😉 Koen, että tanssimisesta on monenlaisia hyötyjä ja sen lisäksi se on hyvällä tavalla addiktoiva harrastus. Jos pitäisi karrikoida kyllä minä mieluummin menen milloin tahansa tanssimaan, kuin ryyppäämään baariin. Minulle on ihan sama tanssitaanko yksin vai parin kanssa. Minkä lajin valitset? Sen mistä tykkäät eniten, se mikä tuntuu sinulle parhaimmalta! Lajeja on hirmuinen määrä, ei kun testaamaan 😀 ja jos et tykkää ei se haittaa. Joku muu juttu sopii sinulle paremmin.

Kun puhutaan paritanssista, usein samalla tulee mieleen lavatanssit ja lavatanssimusiikki, ja koska Seinäjoen Tangomarkkinat ovat lähteneet tukemaan tätä projektia, kerrotaan mekin tottakai nuorille hieman lavatanssikulttuurista. Uskon että lavatanssikulttuuri tulee muuttumaan, tai sen pitää muuttua, mikäli tansseihin halutaan nuoria. Tulevaisuudessa pitää miettiä mikä vetää nuoria, käydä niissä tanssipaikoissa joissa nuoria käy, ottaa sieltä hyvät käytänteet, uusiutua ja muokata omaa toimintaansa sen mukaan.

Jos itse mietin mitkä asiat vaikuttavat siihen minne lähden tanssimaan… Minähän katson tätä sitten siitä näkökulmasta, että koko ikäni olen tanssinut discoissa, ja ensimmäisen kerran minut vietiin tanssilavalle 25 vuotiaana. Täytyy sanoa, että se oli aikamoinen kulttuurishokki. Lavatanssit ovat hieman erilaiset, kuin esim. bileet (salsa, blues,westi jne). Missä ovat isoimmat eroavaisuudet jotka olen huomannut? Jokainen tekee itse päätöksensä siitä mistä pitää.

Millä tavalla haetaan? Onko tarkat vuorot vai vapaampaa?

Tanssitaanko 1 vai 2 kappeletta saman parin kanssa?

Millainen yhteisö paikalla on, toivotetaanko uudet tervetulleksi?

Millainen musiikki soi?

Millaista/ millaisia tansseja tanssitaan?

Mikä on paikan  keski-ikä?

Kuinka suvaitsevaisia ihmiset ovat? Voitko olla oma itsesi ja tanssia niin kuin haluat?

Yhteenvetona voi kai sanoa, mikäli nuoria halutaan tanssin pariin pitää miettiä millainen heidän maailmansa on NYT ja vastata siihen tarpeeseen, ei yrittää puristaa nuoria johonkin vanhaan muottiin.

Se mitä on joskus ollut, ei välttämättä toimi enään nykyään 😉

Toivota onnea meille!

dance, paritanssi, tanssi

It is old people thing… Not!

Minulla on ollut jo pidemmän aikaa haave, toive, tavoite… Kaikki nämä! Miten saataisiin nuoret innostumaan tanssista, erityisesti paritanssista, seuratanssista. Yksin tanssittavia tansseja nuoret ovat jo pitkään harrastaneet, joten se ei ole uusi juttu. Miten muuttaa ajatus teoiksi?

Itse työskentelen toisen asteen oppilaitoksessa ja siellä aina jossakin vaiheessa tulee puheeksi, että tanssin, kilpailen ja valmennan tanssia, nimenomaan paritanssia. Ilmeet ja reaktiot kertovat paljon siitä ennakko käsityksestä mikä nuorilla on tanssiin, vanhojen ihmisten humppaamista, tai se Poliisiopistosta tuttu ”Blue oyster tango”. Olen muuten nähnyt demonstroituna versiona sen useammankin kerran, ” Näinkö se menee?” Ei, ei ihan 🙂

Yleensä kysymyksiä asiasta alkaa pikku hiljaa satelemaan, mielenkiintoista on, että nuoret miehet kyselevät ja ovat ehkä enemmän kiinnostuneita kuin tytöt, mutta tanssikursseilla heitä vähemmän näkyy. Miksi? Jostain syystä suomalaisten suusta kuulee liian usein vieläkin, että ”tanssiminen on homojen hommaa!”  Tai totuuden nimessä on sanottava, että ne kovaäänisimmät toitottaa sitä. Pojat ei tanssi ja tanssikurssille mennään siksi, että tyttöystävä tai vaimo pakotti, koska muuten ei ”lohkea” ainakaan kuukauteen. Miksi ihmeessä? Onko yhtenä syynä TV.ssä nähtävät latinalaistanssit, joissa paidat on auki lähes napaan? Mene ja tiedä? Sen ymmärrän ettei nuoren miehen ole helppo ajatella liikkuvansa ja pukeutuvansa niin. Tai vanha tuttu Kesäillan valssi-ohjelma? En minäkään lavoille menisi tanssimaan, jos meininki olisi sama mitä siellä näkyy. Oikeastaan tanssilavoilla ja tanssibileissä käy paljon nuorta porukkaa, mukaan mahtuu kaiken ikäistä, tottakai.

Jos kuitenkin katsotaan hieman ympärillemme. Lähes jokaisessa suvussa, isommissa juhlissa on tanssia ja musiikkia. Kuinka moni onkaan joskus miettinyt… ”Taas on pakoiltava, kun musiikki alkaa soida, ettei kukaan vaan hae tanssimaan, kun en osaa.” Tai työpaikan edustusjuhlat, pikkujoulut…sama juttu. Kuinka helppoa olisi, kun tietäisit ettei sinun tarvitse panikoida, jos joku tuleekin pyytämään tanssimaan. Se ei ole iso juttu, kun sen osaa mutta kasvaa valtaviin mittasuhteisiin, kun et osaa. Mistä tiedän? En minäkään ole aina osannut, vasta aikuisena olen löytänyt tanssimisen ja kaikki sen positiiviset puolet.

Mielenkiintoista on ollut seurata omien lasten kasvua ja samalla hieman kypsytellä tätä ajatusta nuorten tanssinopetuksesta. Minun tyttäreni on tanssinut swing-tansseja kauemmin kuin minä, ja sen vuoksi olen saanut myös nähdä millaisia vaikutuksia sillä on hänen kasvuunsa ollut. Vertailukohtana on ollut poika, joka ei tanssi, osaisi ja pystyisi, mutta rohkeus tai mielenkiinto ei ehkä vielä riitä. Uutena kokemuksena olen päässyt muutaman kerran opettamaan yläaste ja lukio-ikäisille nuorille paritanssia, ja tehnyt sielläkin aika mielenkiintoisia huomioita. Ensimmäisen kerran pääsin opettamaan myös vanhojen tansseja, tosin vain yhtä tanssia, mutta alku sekin on 🙂 Ja viime viikolla olimme Raken kanssa katsomassa lukion vanhojen tansseja, jossa yhtenä tanssina oli meidän nuorille opettama west coast swing. Täytyy sanoa, että oli aika hieno hetki, hyvä te!

IMG_01801526508_10205570622762875_7271063303676493387_n

Ensimmäisiä huomioita mitä olen tehnyt lapsista ja nuorista, kun he tanssivat ja puhun nyt nimenomaan vapaasti viedyistä tansseista, ei koreografioiduista. Heidän itsevarmuutensa, on erilaista kuin ei-tanssivilla lapsilla tai nuorilla. Toki aina löytyy poikkeuksia, puolin ja toisin. Tanssi on kuitenkin esittämistä, esillä oloa, varsinkin jos kilpailet. Ja pojat varmasti joutuvat puolustamaan enemmän harrastustaan, kuin esim. jääkiekonpelaajat. Vapaasti viedyissä tansseissa on myös viejä-seuraaja-suhde, pojat yleensä päättävät mitä kuvioita tehdään ja tyttö osallistuu siihen, tanssissa kuitenkin ollaan yhdessä, parina, erilaisina mutta tasavertaisina. Ja tämä myöskin lisää itsevarmuutta, toisen hyväksymistä juuri sellaisena kuin olet sekä luontevaa kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Meillä ei ole koskaan ole ollut mitään yäk poika-tyttö-bakteerijuttuja, koska lapset ovat olleet kosketuksissa toisen sukupuolen kanssa aina, kädestä kiinnipitäminen ei ole iso juttu, se on normaalia. Tottakai silloin tällöin on keskusteltu siitä miten ”mä en vaan tajua tyttöjä/poikia, mitä ne oikein ajattelee?” Mutta pääsääntöisesti vastakkainen sukupuoli on vaan ihmisiä, ei mikään vieras rotu toiselta planeetalta. Tämä sama asia on noussut esille myös noissa koulujen tanssinopetuskerroilla. Varsinkin pojat käyttäytyvät hyvin erilailla, kun he lähtevät tunnilta. Esimerkkinä hiljainen vähän arka poika, joka ei meinannut millään haluta tanssia. Nappasi meidän antamat asiat todella nopeasti, ja lopputunnista vei tytöille kuvioita kuin vettä vaan.  Ja kun salista lähdettiin pois tuntui poika kasvaneen pituutta ja varmuutta metri kaupalla. Ja tämä ei ollut ainoita kertoja, mutta ehkä minulle yksi hienoimmista hetkistä.

Yleensäkin tuota tanssin sosiaalista puolta pitäisi minusta korostaa enemmän. Tällä hetkellä nuoret viettävät entistä enemmän aikaa erilaisten koneiden ja laitteiden ympäröiminä ja luonnolliset, nimenomaan luonnolliset fyysiset kontaktit ovat vähentyneet. Kuitenkin jokainen on varmasti lukenut, kuinka tärkeitä ihmisen hyvinvoinnille, on toisen ihmisen läheisyys ja kosketus. Miksi meillä ei opeteta koskettamista ja läheisyyttä luonnollisella tavalla? Kuinka me voidaan olettaa, että nuoret oppivat sen jos sitä ei koskaan opeteta tai anneta mahdollisuutta harjoitella. Nuorille on tärkeää myös ymmärtää ettei kosketus, vaikka se tapahtuu vastakkaisten sukupuolten välillä, tarkoita aina jotain seksuaalista. Tottakai se voi tarkoittaa, mutta se ei ole niin automaattisesti, samalla opittaisiin ehkä käsittelemään erilaisia tuntemuksia mitä toisen ihmisen kosketuksesta syntyy. Lisäksi opit luontevasti hyviä käytöstapoja, jotka välillä tuntuvat olevan katoava luonnonvara.

Tanssissa ihanaa on se ettei sinun tarvitse olla valmiiksi urheilullisesti lahjakas. Noilla koulujen tanssitunneilla on huomannut, että se ehkä porukan kömpelöimmän näköinen tyttö/poika, onkin tanssissa erittäin lahjakas, ja se jalkapallojoukkueen maalitykki tyttö/poika ei vaan meinaa saada ajatuksesta kiinni, vaikka sitkeästi yrittää. Minun mielestä liikuntatuntien tarkoituksena kouluissa voisi enemmänkin olla mahdollisuuksien tarjoaminen. Mitä tarkoitan? Varsinkin yläasteella, olisi hienoa, jos nuoret pääsisivät kokeilemaan monia erilaisia liikuntamuotoja, jotta löytyisi jokaiselle edes yksi tapa liikkua. Näin varmistettaisiin, etteivät nuoret ihan jämähdä paikalleen.

Tanssi on kuitenkin kirjattu peruskoulun opetussuunnitelmaan, osaksi perusopetusta, miksi se edelleen on pakkopullaa suurimmalle osalle nuorista? Yksi syy varmasti on opetus. Anteeksi kaikki liikunnanopettajat, jotka varmasti tekevät parhaansa, älkää vielä ampuko minua. Liikunnanopettajien tehtävä on todella haastava, opettaa ja innostaa nuoria monissa eri lajeissa, ei ole helppoa, kaikkea ei voi osata täydellisesti. Tässä on yksi syy miksi kouluihin minun mielestäni pitäisi saada enemmän ammattimaisempaa tanssiopetusta, tämä sama asia/idea voisi toimia myös muissa hieman haasteellisimmissa lajeissa.

Minulla onkin ollut onni löytää samoin ajattelevia ihmisiä ja päästä Tanssia Suomen nuorisolle -projektiin. Projektin tarkoituksena on viedä paritanssiopetusta peruskouluihin sekä toiselle asteelle. Seinäjoen Tangomarkkinat toimii pilottiprojektin sponsorina, kiitos. Vuoden 2014 Tangokuningatar Maria Tyyster ja tanssinopettaja Antti Törmänen, ovat startanneet tätä projektia, ja nyt minäkin olen tähän mukaan päässyt. Kevään 2015 aikana vierailemme pilottikouluissa opettamassa tanssia, mutta samalla tekemässä ajatuksen muutostyötä. Tanssi ei ole vanhojen ihmisten juttu! Toiveena olisikin jossain vaiheessa saada yhteistyökumppaneita eri puolilta Suomea ja päästä käymään mahdollisimman monissa kouluissa, tanssimassa ja pitämässä hauskaa nuorten kanssa.

Meidän ajatus nuorten tanssinopetuksessa on hauskuus. Askeleet eivät ole tärkeintä, eikä meidän tunneilla yleensä puututa juurikaan niihin varpaiden asentoihin, mistä tanssin yhteydessä kuulee puhuttavan. Jos nuorilla on hauskaa ja he onnistuvat yhdessä tuottamaan parin kanssa tanssia, se riittää meille. Seuratanssi perustuu kuitenkin vientiin ja seuraamiseen, yhteisen tanssin luomiseen siinä hetkessä. Tilanteessa soiva musiikki määrittelee parin kanssa millaista tanssia he haluavat yhdessä tuottaa. Parin kanssa liikkuminen yhdessä, jossa molemmilla on miellyttävä olla on yksi seuratanssin olennaisimpia osia. Jokainen tanssii erilailla, ja parin vaihtuessa tanssitaan taas erilailla. Se on hieno asia, rikkaus, joka koukuttaa tanssiin todella tehokkaasti. Tuntien jälkeen, kun ollaan juteltu nuorten kanssa, niin suurinosa on sitä mieltä, ”ettei tää ollutkaan kauheeta, vaan itseasiassa aika hauskaa homma.” YES! Me ollaan siis onnistuttu. Varsinaisesti yhden kerran jälkeen, ei voi sanoa, että nuoret osaavat tanssia, mutta uusia ajatuksia tanssista ollaan istutettu. Meidän tarkoituksena ei ole näiltä tunneilta saada nuoria jollekin kurssille, toki jos näin käy sehän on hienoa. Enemmänkin saada muutettua nuorten ajatuksia, paritanssista, seuratanssista. Kun kipinän on saanut edes vähän hehkumaan, se voi roihahtaa myöhemmin.

IMG_0172

Tulevaisuudessa toivomme pääsevämme tekemään muutaman kerran ”tanssipaketteja” kouluille. Jolloin oikeasti voitaisiin jo enemmänkin tansseja opetella. Samalla opettajillekin tulisi ehkä uusia välineitä, miten opettaa nuorille tanssia, jos he siitä innostuvat.

Toisena ajatuksena projektilla on tanssikulttuurin säilyttäminen, saada nuoret uskaltautumaan ehkä myös tanssilavoille. Juu, ei siellä ei ole kuin eläkeläiset! Ei kiitos! Ovat usein ensimmäiset kommentit, kun mainitaan sana tanssilava. Itseasiassa lavoilla käy paljon eri-ikäisiä ihmisiä.

Esiintyjät ja heidän ohjelmistonsa vaikuttavat paljon siihen minkälainen ikäjakauma tansseissa on. Musiikki lavoilla muuttaa muotoaan koko ajan. Nuorten suosimilla esiintyjillä on ohjelmistossaan erilaisia uusia musiikkeja/lajeja tai vaikutteita, tanssilajeista joista ihmiset ovat juuri nyt kiinnostuneita. Nykyään voitkin kuulla erilaista musiikkia, kuin esim. 10 vuotta sitten. Orkesterit soittavat enemmän salsaa, lattarirytmejä ja swingahtavaa musiikkia sekä radiossa soivia hitti biisejä, joita voit tanssia monella eri tyylillä. Aikaisempi tiukka ajattelumaailma tangoon tanssitaan tangoa, on muuttumassa. Hyvä niin! Tärkeämpää on nauttia tanssimisesta yhdessä parin kanssa, kuin tanssia ”oikein”.

Mielenkiintoista on nähdä muuttuuko tanssilavakulttuuri, ja mihin suuntaan, kun nuoret innostuvat tanssimaani.