dance, paritanssi, tanssi

I’m a social dancer… We need to compete on that, or do we? (English version)

I have for some time already been twiddling with this issue, and now one article gave me the inspiration to finish this. Here is english version for my foreign friends 🙂

What is social dance? What does it include? What is not allowed?

In my eyes social dance is your free time, just having fun. Social dance happens with multiple partners, meeting new (or old friends) and dancing with them. Dancing, with played music, enjoying the moment of music, with the current partner, with those steps or patterns which you both feel comfortable. For me there isn’t any level checks or standards for social dance. Each dance is different, new and exciting. A good social dancer will be able to dance with almost every partner, you don’t have to know your partner.

a girl's wearing a tap dance shoe

Can I go in dance classes if I want to dance just a social dance. Of course! If you dance just socially, it doesn’t mean that you can’t practice technic to ease your own dance. How about people who have not attended courses, are they welcome to the dance? Definitely! Some people learn just by watching or trying. How we welcome new dancers in our community, tell a lot what kind of values we have.

As a beginner follower it is easy to go first time in party. If you dance with leader who knows what to do, you probably get ok dances. As an leader it is much harder to go first time in parties if you don’t have any ideas what to do, or how to move your own body. Dancing with experienced parter can help you little bit. Personally I think that you can go to party without any courses, but after a couple of hours of basic course, you usually feel more bolder and more confident. If you’ve been dancing for some time, you can say to panicking beginner, ”Hey, don’t worry, maybe now you are not good as those great ones, you will learn. You are welcome as the way you are! Everybody has started once, take a breath and enjoy!”

In social dance, what should you think? Your partner, it’s that person whose hand you hold when you dance. If we dance with the new person start moving peacefully, so you can feel what kind of dancer he/she is. Skillful dancer takes care of less experienced. Do not embarrass, advice or criticize your partner. The basic idea for myself is that I will try to dance as well I can with every partner, regardless of his/her level, they all may not be amazing-high level dancers (yet) but one day they might be. I want them to dance with me still when they reach that top-level. If I treat my partner with respect and do my best that he feels comfortable in our dance, he likely will transfer that feeling to the next dance also. Good things in life always come back. Everyone is responsible for trying to create the best possible dance together. Neither of us has come here to teach, or just sit and wait other person to entertain you, both will try to make our best, inside their own skill level. And if it still goes ”wrong”? Who cares, smile, that is what I do. There will another time, another dance. No one is perfect, and if they would be, life would be boring and predictable. Sometimes the dance chemistries match perfectly, sometimes not, it is life, there will be new songs and dances. Appreciate your partner, just as they are!

7c0aab6ebe032e880f4ef7edaac5facbIn here I have to make comment. If you notice there is dance teacher in parties. Please remember that they are people too. Dances/parties is their free time, they are there to have fun, just like you. They probably love dancing with all people, but they need water and rest just like all of us. When you ask them to dance for fourth time this evening, think would it be fair to let someone else to also dance with them? If they ask you, don’t think just enjoy 🙂 Ask polite, respect them as a person and you probably have amazing dances.

Sometimes when we talk about social dances arise issue, ”the compete dancers”, who come to show off and perform in dances or party… I understand this ”compete dancers’ dancers who compete, ballroom, latin, wcs, lindy. I don’t care what.
Competing is a great thing, as long as people remember separate competing in social context.

Everyone must take care of other dancers, intentionally crashing and shoving should not allow never, under any circumstances. Accidents happen, and when it happens, apologize, no matter whose fault. It’s not a big thing, the same manners apply in dance floor as for normal life. However, if you find yourself constantly apologizing, I recommend to little observe your own dance, maybe you move little bit to far. A skilled dancer can observe more, the less experienced sometimes struggles acknowledge of own movement and space. If there is room you can move bigger, if not then you should keep movement smaller, use the normal sense. As an leader, make sure that patterns you use are social patterns, that they fit in space and you can lead them so she can follow. A skilled dancer will be able to vary their dance more than a beginner, then responsibility not to crash on other people increases.

When we start to value people based on their competitions results (or dancing level imagine/or real ones), we are going wrong way and fast. Especially when it comes to social dance, when we start to choose our dance partners based on their competition results or competition levels. When the dancer can’t or don’t bother anymore to dance with novice dancers, because they are not good enough, we have lost something essential about dancing. The results of the competitions will tell you your dancing level today, with these judges, against these competitors, nothing more. Results of the competition will not tell you how you’ve developed. It does not tell how good social dancer you are. It does not define you as an dancer! Each of us should remember that there is always someone who is better. Someone who will train even harder, someone who is more talented, someone who has just better luck, someone who just kicks your ass in comps.

And about presentation… Dance has always be presentation, in the beginning of time different sexes have danced to each others, seeking partner and attention. Why or how that would be changed? I like to participate in dance, dance to my partner. I guess this is a thing why we call it couple dance,right ?? Otherwise, we just boogie all alone at home. If the couple is dancing together, have fun, fooling around, enjoys them selfs. Why would you mind if they ”show of” to each others? You shouldn’t. If dance looks great to outside also, that is just a bonus. If someone feels offended, others dance, maybe you should look at in the mirror and think, ”Why did I react like this?”. If couple is doing inappropriate things, that is just a another thing.
Sometimes occurring is only dancing skills of better dancer, and we think it is a show Why, is this jealousy? Jealousy, if someone can do more? Why, should they hide their skills so some people don’t feel bad? How boring or scary it would be if there would be only one, right way to dance?

I like the kitchen examples 🙂 If I can cook potatoes in 17 different ways, I shouldn’t prepare those because most people know how to cook those only 5 different way? Why? I have put many hours of practicing and getting to know technic. Why shouldn’t I use them? Exactly!

540_293_resize_20130901_11bea567e7d9e674d807f36efb012ca5_jpgIf I want to teach social dancing, I have to actually know what it is. How could I teach things that I actually not be able to implement my self? What does social dance then mean to me? It’s how people feels when they dance with me, or how I feel when I dance with them. If an beginner dancer comes To ask me to dance, and give me a big smile after dance, I’m happy. Partner whose hands are shaking, and I get him to relax, give me the winner feeling. The feeling when you notice that together you have created something great, for both of us. The flow feeling when you are dancing with partner who is much higher level than my-self. If someday I lost beauty of social dance, I might as well quit the dancing. Everyone has bad days, before going to dance, think is it a wise decision to go if you are not in right mood. There no excuses if you make someone feel bad.

Winner of social dance is person who can dance with all level dancers. Person who can enjoy all dances. Person who can accept partners just the way they are, and can create something amazing together. Usually these people are most wanted persons in party. I’m as great dancer, as good I can make my partner feel!

asenne, dance, paritanssi, tanssi

I’m just fed up this thing… I will quit

In below there is my first english version, be gentle to me. 🙂

99236bd044db98f956a061d7e58baec8Kaikilla meistä, jotka harrastavat aktiivisesti jotakin lajia, tulee hetkiä jolloin homma ei vaan suju. Se millä tavoin suhtaudut noihin tunteisiin, määrittää jatkuuko harrastuksesi vai lopetatko sen. Jokainen muistaa hetken, kun olisi pitänyt lähteä treeneihin ja ei vaan huvita, väsyttää ja tiskitkin on tiskaamatta. Lähes aina kun kuitenkin saat itsesi raahattua ovesta ulos ja sinne salille, niin väsymys unohtuu ja lähtiessäsi kotiin, olet iloinen siitä että kuitenkin lähdit. Moni kipuilee kun rakas harrastus ei yhtäkkiä enää innosta ja treenaamisesta on tullut pakkopullaa.

Tästä ei tule mitään. Tanssista on kaikonut kaikki ilo. Tämä tuntuu vaan pakolliselta puurtamiselta. En enää muista miksi edes aloitin tämän. Ihan sama, vaikka kuinka yritän en kehity, muut menee vasemmalta ja oikeelta ohi?

Tuntuuko tutuilta ajatuksilta?

Miksi tällaisia hetkiä sitten tulee?
Jokaisella on down-hetkiä. Jopa minä joka uskoo positiivisuuteen, käy välillä rypemässä niissä 🙂 Näistä hetkistä voi oppia ja niistä voi löytää voiman ja vahvuuden, silloin nuo hetket eivät kestä ja saa sinusta yliotetta. Minun nähdäkseni on kaksi suurinta syytä miksi näitä down-hetkiä tulee.

Kasataan itselle ja omalle menestymiselle epärealistisia odotuksia.
Annetaan negatiivisten kokemuksien/sanojen saada yliote ja vaikuttaa itsetuntoon. Koetaan etten ole tarpeeksi hyvä tai en kehity tarpeeksi nopeasti. Verrataan itseään toiseen (yleensä pidempään harrastaneeseen, menestyvään kilpailijaan, opettajaan) ja saadaan epäonnistumisen kokemuksia.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Tee sitä mitä rakastat!

Aloittaminen on helppoa. Paritanssissa sosiaalisuus ja erilaisten ihmisten tapaaminen on yksi merkittävimpiä syitä aloittaa ja jatkaa tanssiharrastusta. Kun innostut jostakin lajista ensimmäiset viikot sujuvat helposti, ja treeneihin lähteminen ei ole vaikeaa. Uuden oppiminen, uudet ihmiset ja innostus kantavat aluksi. Jotta tanssi pysyy elämässäsi sinun täytyy tehdä treenaamisesta rutiinia. Jos homma tuntuu alusta asti tervan juonnilta, se ei tule todennäköisesti kantamaan. Jos tällaiseen fiilikseen lisätään kalenteri ja suunnitellut treenit, tuloksena on vaan extra stressiä ja homma loppuu vielä aiemmin.

Löydä siis laji mistä oikeasti tykkäät. Suunnittele treenit, merkitse treenipäivät kalenteriisi. Silloin kun määrittelet tavoitteesi, määrittelet myös sen mitä treenaat ja kuinka paljon. Jos päätät treenata 5 päivänä viikossa (vähempikin riittää), silloin se tarkoittaa että 2 päivää viikossa on lepoa, silloin et mene sinne salille. Alussa intoa riittää, mutta kroppa ja mieli tarvitsee lepoa ja aikaa sulatella asioita. Kehitys tapahtuu levossa, jos et lepää et kehity.

Joskus ihmiset harjoittelevat monia tansseja samaan aikaan. Joskus käy niin, että tuntuu ettei mitään oikein tunnu oppivan. Valitse yksi tai kaksi lajia joihin keskityt hetkellisesti. Huomaat saavasi varmuuden tekemiseen ja tämä varmuus siirtyy muihinkin lajeihin huomaamatta. Toiset taas haluavat keskittyä vain yhteen lajiin, haluten oppia kaikki sen hienoudet. Joskus kun treenaa vaan yhtä lajia, saattaa siihen tulla kyllästyminen, silloin uusien lajien opettelu voi antaa uusia virikkeitä, mitä voit käyttää omassa päälajissaan. Vaihda tanssia, jos tuntuu ettei tämä enää innosta.

Luo itsellesi tavoitteita. Positiivisia tavoitteita 5defd97504e8279c45ae4b94d344fdb3
Tavoitteesi voivat olla juuri niin pieniä (liikun kerran viikossa 1h) tai suuria ( voitan maailmanmestaruuden) kuin haluat. Jos sinulla ei ole tavoitteita, et luultavasti koskaan löydä sitä mitä todella haluat. Onko tavoitteesi saavutettavia, voit luoda myös välitavoitteita jos lopullinen tavoitteesi on vielä kaukana. Yhtä tärkeää kuin luoda tavoitteita on tiedostaa miksi haluaa jotakin.

Hanki itsellesi mentori/valmentaja
Tyyppi joka auttaa sinua pysymään haluamallasi tiellä. Pitää ajatuksesi tavoitteessa, silloin kun itse alat kiertämään kehää. Uskoo sinuun silloin, kun itse et usko. Potkaisee vauhtia, jos sille on tarvetta.

Jos se on kerran noin helppoa…Miksi me emme sitten vain tee asioita mitä haluaisimme?
Uskomukset. Meillä on monia uskomuksia itsestämme ja mahdollisuuksistamme. Jos pystymme tunnistamaan omat uskomuksemme ja muuttamaan niitä, voimme saavuttaa mitä vain haluamme.
Se kuinka ajattelemme sellaiseksi me tulemme. Esim. Jos uskot: Vihaan kuntosalilla käyntiä, en ole siinä hyvä. Et luultavasti koskaan tule käymään salilla. Jos haluat saavuttaa jotakin sinun on opittava ajattelemaan eri tavalla. Voit muuttaa uskomuksiasi. Esim. Kun opettelen kuntosalilla keskivartalo harjoitteet, saan paremman lihaskontrollin ja pystyn paremmin hallitsemaan tanssiasentoni. Paljon motivoivampaa, ja tähän minäkin voin uskoa 🙂

Joskus kun tuntuu silti ettei tässä enään kehity?
Mieti millaiset tavoitteet olet itsellesi asettanut, vertaatko itseäsi muihin? Jos tanssi on sinulle vain harrastus, ei tavoitteiden tarvitse olla maailmanmestaruuteen tähtääviä. Toki harrastus voi olla myös erittäin tavoitteellista. Kunhan tavoitteiden asettamisessa muistat, kuinka paljon aikaa ja innostusta sinulla on laittaa siihen. Tarvitaaan eri määrä harjoitustunteja saavuttaakseen hyvä sosiaalitanssitaso kuin euroopanmestaruus. Silloin kun katsot muita ja ajattelet jonkun saaneen menestyksen helpolla, mieti tiedätkö oikeasti kuinka monta harjoitustuntia kyseinen ihminen on uhrannut saavuttaakseen sen tason? Oppimisessa on aina nousuvaihe, milloin kaikki tuntuu helpolta. Sen jälkeen tulee tasanne, joskus jopa alamäki, jos jaksat edelleen harjoitella niin varmasti pääset tämän vaiheen ohi, ja uuteen nousuun. Tuskaillessasi edistymisen kanssa, muista se ei kestä loputtomiin.

Kilpailuissa ei tullutkaan se sijoitus mitä halusit tai toivoit?
Kun kirjaudut kilpailuun, samalla sekunnilla aivosi alkavat odottamaan palkintoa, ne on rakennettu niin. Mieti miksi sinä kilpailet? Jotta pystyt parempiin kilpailusuorituksiin sinun pitäisi pystyä nauttimaan matkasta kilpailuiden välillä, harjoittelusta ja valmistautumisesta kilpailuun. Jos ainoa motivaattorisi on voittaminen, mitä tapahtuu silloin, kun sinun on lopetettava kilpaileminen (vamma, muuttunut elämäntilanne tms.) tai silloin kun et menesty. Kun opit nauttimaan matkasta menestykseen, opit tärkeitä asioita joita voit hyödyntää myös työelämässä, opiskelussa, yrittäjyydessä. Jos voittaminen on ainoa syy miksi jatkat myös lopettaminen on helppompaa, jos menestystä ei tule. Jos sinulla on muitakin syitä jatkaa, kantaa ne huonon ajan yli silloin kun yksi osa pettää.

7bda6b9bba018011a4170f5bae68a905Kun tuntuu, että vaikka treenaat kuinka paljon suoritukset ei silti kasva, et kehity ja väsyttää koko ajan. Kroppasi tarvitsee lepoa ja aikaa palautua. Kiire, stressi, ravinto, ahdistuneisuus laittaa kropan käymään ylikierroksilla ja altistaa myös ylikunnolle. Aktiivinen rentoutuminen, hengittämisharjoitukset helpottavat palautumista. Myös sinun mielesi tarvitsee aikaa palautua!

Treenaaminen on tylsää.
Sinun pitäisi muuttaa treenaamistasi 6-10 viikon välein, ihan samoin kuin kuntosalilla käydessäsi. Varsinkin jos alat huomata, että treenaus ei enää innosta, muuta jotakin. Tee suunnittelemasi harjoitteet eri järjestyksessä, ota treeniin joku uusi asia, vaihda musiikki mihin treenaat. Älä yritä harjoitella kaikkia asioita samaan aikaan, hommaa treenipurkki, toimii varmasti ja sen avulla saat rauhan treenata systemaattisesti.(kysy jos kiinnostaa tietää siitä enemmän)
Mentaaliharjoittele, tee mielikuvaharjoitteita millainen tanssija haluat olla ja miten toimia odottamattomissakin tilanteissa.
Itsetuntemus, tunnista miten reagoin stressitilanteisiin. Muistele mikä oli sellainen hetki, kun tunsit onnistuneesi ja koit kasvavasi? Hyödynnä näitä asioita treenauksessa.Usein sellainen kilpailija, jolla on vahva psyykkinen kunto voittaa. Opettele rentoutumaan stressaavassakin tilanteessa.

Sinun vahvin lihaksesi on korviesi välissä.

Siltikin joskus tulee hetki, kun mietit lopetanko tämän harrastuksen. Jos et ole varma mitä tehdä, ota aikalisä. Määritä itsellesi aika milloin et käy tanssimassa ollenkaan, esim. 1kk. Voit myös määrittää, että käyt vain sosiaalitansseissa, pidät vain hauskaa, et mieti kilpailemista tai treenaamista. Pysähdy miettimään mikä oli se pohjimmainen syy miksi aloitit tanssimisen, mikä koukutti sinut tähän harrastukseen?

Jos siltikin edelleen on fiilis, ettei tää enää toimi mulle. Tee rohkea päätös ja lopeta, miksi hankkia elämäänsä ylimääräistä stressiä. Harrastuksesta pitäisi saada voimaa ei tehdä siitä pakollista kakkostyötä.

Löydä ne asiat elämässäsi joista saat kunnon kicksit!


For all of us, there will be moments when the things did not go smoothly. It is the way how you deal those feelings tell are you going to quit your hobby. Anyone can remember the moment when you need to go train and did not feel like, feel tired and dish need to done. Almost always, however, after training you feel glad that you did it.

Is this all? I can’t feel any joy of dancing. This seems a mandatory hard work. I no longer remember why I even started this. No matter how I try improve, the other will pass me from the left and right?

99236bd044db98f956a061d7e58baec8Familiar thoughts?

Where these moments come from?
Everyone has a down-times. Even I who believes positivity, sometimes crawl with them 🙂 These moments can be learned and you can find the strength, then those moments do not last and get grip on you. In my view, there are two main reasons why these down-times happens.

People pile up for themselves and their success unrealistic high expectations.
Perceived (usually negative) emotions. Someone says badly, giving critique. Thinking I’m not good enough or I did not develop fast enough. Compare themselves in others and getting negative experiences (usually experience dancer, a winning competitor, teacher).

What then should be done?

Do what you love!

Getting started is easy. Couple dance is social thing to do and meeting people is one of the most important reasons to start and continue dancing. When you become inspire about dancing the first few weeks are going easily, and going training is not difficult. Learning new things, meeting new people and enthusiasm carry the first weeks/months. In order to keep the dance in your life you need to do a work-out as routine. If this seems drinking tar just from a start, it will not likely last. If you add a calendar planned trainings, the result is just extra stress dancing ends even earlier.5defd97504e8279c45ae4b94d344fdb3

Discover what you really like. Plan your workouts, mark the dates on your calendar. When you define your goals, define what you train and how much. If you decide to work out 5 days a week (less is also ok), then it means that 2 days a week you rest, then you do not go training hall. At the beginning of enthusiasm is enough, but my body and mind needs rest and time to digest things. Development occurs at rest, if you do not rest you won’t develop.

Sometimes, people will practice many dances at the same time. Sometimes it you feel that you won’t learn nothing. Select one or two dances which you focus momentarily. You’ll notice getting more assurance, and this assurance will transfer to other dances also. Others want to focus on just one dance, wanting to learn all the small things. Sometimes when you work out only one dance, it may become bored, then learning some new dance can boost your main dance also. Change dance if this doesn’t feel good anymore.

Create your own goals. Positive goals
Your goal can be as small (training once a week for 1hr) or large (win the world championship) you want. If you do not have goals, you probably will never find what you really want. Think is your goal achievable, you can also create milestone goals, if the final goal is still far away. As important as creating goals is know why you want something.

7bda6b9bba018011a4170f5bae68a905Get yourself a mentor / coach
Guy that will help you stay on your path. Keeps your mind on goal, when you start moving in circle. Believes in you when you don’t. Kicks you on butt , if it is necessary.

If it is so easy … Why do not we just do things we want?
Beliefs. We have many beliefs about ourselves and our ability. If we are able to identify our own beliefs and change them, we can achieve what ever we want.
It’s how we think is how we come. For example, if you believe: I hate going to the gym, don’t know how to do it. You will probably never go the gym. If you want to achieve something you have to learn to think in a different way. You can change your beliefs. Ex. When I go to the gym and practise my core,I get better muscle control and I manage better my dance pose. Much more motivating, and even I can belive it 🙂

When you feel that I can’t develop anymore?
Think about what kind of goals you have set for yourself, are you comparing yourself to others? If dance is only a hobby for you, targets don’t need to be aimed at the world championships. Sure, your hobby can also be a very goal-oriented. As long as you remember to set goals, based on how much time and enthusiasm you can put into it. There need a different number of training hours in order to achieve a good level of social dancing than the European championship. When you look at others and think someone receiving an easy success, think do you really know how many training hours the they have sacrificed in order to achieve that a level?

Competitions results wasn’t what you wanted or hoped?
When you sign in a competition, the same second your brain will start to wait for the prize. The brain is built to search for the prize. Think why you are competing? To get better competition performance you should be able to enjoy the journey between the competitions, training and preparation for competition. If your only motivation is to win, what happens when you have to stop competing (trauma, changed life situation etc.) Or when you are not succeeding. Once you learn to enjoy the journey to success, you will learn the important things that you can take advantage of the employment, education, entrepreneurship. If winning is the only reason why you continue to compete, quitting is so much easier. If you have other reasons to continue, those will carry on, when one part fails.

When you feel that, even if you work out hard performance still does not grow, you do not develop and you are tired all the time. Stop for a moment and think could you be overtraining. Your body needs rest and time to recover. Hurry, stress, nutrition, anxiety put your body to overdrive and expose overtraining. Active relaxation, breathing exercise make recovery easier. Your mind also needs time to recover!

Work Out is boring.
You should change the workout every 6-10 weeks, just like when you go the gym. Especially if you start to notice that working out is no longer inspire, change something. Do your planned exercises in a different order, take something new on your training, change the music you train. Do not try to practice all the things at the same time, make training jar, will work for sure, and it helps you get peace and helps work out systematically. (Ask if you’re interested to know more about it)
Mental practice, make the image of exercises what kind of dancer you want to be and how to act in unexpected situations.
Self-knowledge, to identify how to react to stress situations. Think back to what was a moment when you felt successful? Take advantage of these things in your train. Often a competitor with a strong mental condition will win. Learn how to relax in stressful situations.

Your strongest muscles is between your ears.

Still, sometimes there is a moment when you’re wondering will I quit this hobby. If you are not sure what to do, take a time-out. Set up your time when you do not go to dance at all, eg. 1month. You can also specify that you go just social dancing, have just fun, you do not think about competing or working-out at all. Stop and think what was the main reason why you started dancing, what was immersive thing to this hobby?

If even then you have a feeling that this isn’t a longer working for me. Make a bold decision and quit, why acquire more stress in your live. Hobby should gain strength does not make it mandatory second job. Discover the things in your life of where you get best kicks!

asenne, dance, opettaminen, paritanssi, tanssi

I’m a social dancer…We need to compete on that, or do we?

Olen jonkin aikaa jo pyöritellyt tätä aihetta, ja nyt nettijutun ansiosta sain inspiraation kirjoittaa tämän loppuun. Mitä on sosiaalitansssi? Mitä siihen kuuluu? Mikä ei ole sallittua?

Minä näen sosiaalitanssin vapaa-aikana tapahtuvana tanssina, vapaaehtoisena hauskanpitona. Sosiaalitanssiin kuuluu olennaisena osana vaihtuvat tanssiparit, uusien (tai vanhojen tuttujen) ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan tanssiminen. Tanssiminen, siinä hetkessä soivaan musiikkiin, sen hetkisen parin kanssa, juuri niillä askeleilla/kuviolla mitkä teistä molemmista tuntuu mukavalta. Minulle sosiaalitanssissa ei ole taso- tai taitomäärittelyitä. Jokainen tanssi on erilainen, uusi ja jännittävä. Hyvä sosiaalitanssija pystyy tanssimaan lähes kaikkien kanssa, sinun ei tarvitse tuntea pariasi etukäteen.

Saako tanssia sitten opetella, jos haluaa tanssia vain sosiaalitanssia. Tietenkin! Ovatko sitten ihmiset, jotka eivät ole käyneet kursseja tervetulleita tansseihin? Tottakai!

Se millä tavalla me otetaan uudet ihmiset tanssiyhteisössä vastaan, kertoo millaisia arvoja meillä on?
Seuraajalle tanssiin lähteminen täysin ilman mitään tietoa kyseisestä lajista on helpompaa, mikäli viejä osaa jo vähän (tai paljon). Viejänä tanssimaan lähteminen täysin uutena, tietämättä yhtään kuinka pitäisi itse liikkua tai tai toista liikuttaa, ei ole helppoa. Tässäkin tilanteessa voi osaavampi pari auttaa. Itse ajattelen, että tanssimaan voi mennä täysin ilman kursseja, mutta parin tunnin alkeitten jälkeen olo on yleensä jo paljon rohkeampi ja luottavaisempi. Ennen vanhaan oli tapana oppia vanhemmilta tanssit, lisäksi lavoilla vietettiin muutenkin aikaa enemmän, joten katselemallakin oppi. Se toimi silloin ja helpotti tanssimaan lähtöä. Nykyään ei tällainen enää ole tavallista. Aikakausi muuttuu, tanssilajit muuttuvat, ihmiset muuttuvat, asia joka meidän vaan tarvitsee hyväksyä. Miksi ihmeessä me käytetään turvavöitä? Eihän niitä käytetty 35 vuotta sitten. Muut asiat saavat muuttua, mutta tanssi ei?? Lisäksi on paljon lajeja, joita ei esimerkiksi tanssita lavoilla, tai ne ovat uusia, kaikille meille. Jos olet käynyt tanssimassa jo pidempään, voit minusta kertoa sille paniikissa olevalle aloittelijalle, ” Hei, ei haittaa vaika et vielä osaa niin kuin nuo parhaimmat, kelpaat juuri tuollaisena. Jokainen on aloittanut joskus!”


Mitä sosiaalitanssissa sitten pitäisi huomioida? Pari, se on se tyyppi, jonka kädestä pidät kiinni tanssin aikana. Jos me tanssitaan täysin tuntemattoman kanssa, kannattaa liikkeelle lähteä rauhallisesti, tunnustella millainen tanssija hän on. Taitavampi tanssija ottaa vähemmän kokeneen huomioon. Älä siis nolaa, neuvo tai arvostele pariasi. Perusajatuksena minulla itselläni on, että pyrin kaikkien parien kanssa tanssimaan mahdollisimman hyvin, vaikka minun parini ei olisikaan mikään huipputaituri (vielä) Jonain päivänä hän saattaa sitä olla, ja minä ainakin haluaisin hänen tanssivan edelleen minun kanssani. Jos minä kohtelen pariani kunnioittavasti ja hänelle jää meidän tanssista miellyttävä olo, hän todennäköisesti siirtää tuon fiiliksen myös seuraavalle. Hyvä palaa aina takaisin. Kummankin vastuulla on yrittää luoda mahdollisimman hyvä tanssi, yhdessä. Kumpikaan ei ole tullut sinne opettamaan, kumpikaan ei vaan istu kyydissä, kumpikin osallistuu, sen hetkisten taitojensa mukaan. Ja jos joku siltikin menee mönkään, mitä sitten? Hymyile! Niin minäkin teen, kun kaikki ei aina onnistu. Kukaan ei ole täydellinen, ja jos olisi, voi kun elämä olisi tylsää ja ennalta-arvattavaa. Joskus tanssikemiat natsaavat täydellisesti, joskus taas eivät, se on elämää, aina tulee uusia biisejä ja tansseja. Arvosta pariasi, juuri sellaisena kuin hän on!

Usein kun puhutaan sosiaalitanssista nousee esille, ”ne kilpatanssijat”, jotka tulee pätemään ja esiintymään…Minä ymmärrän tämän ”kilpatanssijat” tanssijoina, jotka kilpailevat, vakioita, lattareita, lavacupia, wcs, lindyä. Ihan sama mitä.
Joissakin tansseissa ja yhteisöissä kilpaileminen on vain yksi pieni osa lajin/lajien harrastamista, pääpaino kuitenkin on sosiaalitanssista ja siitä nauttimisesta.
Joissakin lajeissa treenataan, ja kilpaillaan erittäin aktiivisesti, yleensä oman parin kanssa, ja harvemmin tanssitaan sosiaalitanssia muiden kanssa.

Sitten on yhteisöjä, joissa käydään vaan tanssimassa. Ei treenata juurikaan, ei mietitä tekniikkaa, tanssitaan vaan. Kaikki nämä ovat yhtä oikein, erilaisia, hyviä tapoja kaikki kunhan ihmiset muistavat erottaa vapaa-ajan kilpailuista. Nauttia tanssista.
Jokaisen pitää ottaa muut tanssijat huomioon, tahallaan törmäilyä ja tuuppimista ei pitäisi sallia koskaan, missään tilanteessa. Vahinkoja sattuu, ja silloin pyydetään anteeksi, ihan sama kenen vika, ei se ole sen isompi juttu, samat käytöstavat pätevät kuin normaalielämässäkin. Jos kuitenkin huomaat koko ajan pyyteleväsi anteeksi, suosittelen hieman tarkkailemaan omaa tanssiasi ja sitä miten liikut ja kuinka laajasti. Taitava tanssija pystyy tähän, vähemmän tanssineille oman tilan hahmottaminen voi olla hieman haasteellista. Jos on tilaa voi liikkua isommin, jos ei ole niin silloin mennään pienemmin, normaalia järjenkäyttöä. Taitava tanssija pystyy varioimaan tanssiaan enemmän kuin aloittelija, jolloin vastuu muiden ihmisten huomioimisesta kasvaa.

a girl's wearing a tap dance shoe

Metsään mennään ja kovaa, kun ihmisiä aletaan arvioimaan ja arvottamaan kilpailutulosten ( tai todellisen/kuvitellun tanssitaidon) perusteella. Varsinkin, kun sosiaalitanssissa ruvetaan tanssipareja hakemaan kilpailutulosten ja sijoitusten perusteella. Silloin kun tanssija ei voi tai viitsi enään tanssia aloittelevien tanssijoiden kanssa, koska he eivät ole tarpeeksi hyviä, on minusta menetetty jotain. Kilpailuiden tulokset kertovat sinun tanssisi tason tänään, näillä tuomareilla, näitä kilpailijoita vastaan. Kilpailun tulos ei kerro sitä miten sinä olet kehittynyt. Se ei todellakaa kerro sitä oletko hyvä sosiaalitanssija. Se ei kerro sinun arvoasi tanssijana! Meidän jokaisen tulee muistaa, että aina on olemassa joku joka on parempi. Joku, joka treenaa vielä kovemmin, joku joka on vaan lahjakkaampi, joku jolla on parempi onni, joku joka vaan pieksee sinut tuloksissa.

Ja se esiintyminen… Lavoille tai tansseihin tullaan esittämään. No kyllähän tanssi on esittämistä, jo aikojen alusta asti eri sukupuolet ovat tanssineet toisilleen, tarkoituksena parinhaku, huomion kiinnittäminen, esittäminen, yleensä omalle parille. Miksi tai miten tämä olisi muuttunut? Kyllä minä ainakin haluan osallistua tanssiin, tanssia omalle parilleni. Tämähän on kai paritanssia, eikö?? Muutenhan me jorailtaisiin kaikki yksin kotona. Jos pari tanssii yhdessä, pitää hauskaa, hulluttelee, nauttii. Haittaako se jos he ”esittävät” toisilleen? Haittaako jos tämä tanssi näyttää hyvältä, myös sivusta katsottuna? Ei! Mikäli joku tuntee itsensä loukatuksi, jonkun yhteisestä tanssista, pitäisi ehkä katsoa itseään peiliin ja miettiä ”Miksi minä reagoin näin?”. ”Miksi minä kuitenkin katson heidän tanssiaan?”
Joskus esiintymiseksi taidetaan laskea kuitenkin vain tanssitaito, ajatellaan heti että taitavampi esiintyy. Miksi näin, kateuttako? Kateus, siitä jos joku osaakin enemmän? Onko osaaminen tanssimaailmassa väärin? Minä tykkään keittiöesimerkeistä 🙂 Jos minä osaan laittaa perunoista 17 eri ruokalajia, enkö minä saisi valmistaa niitä, koska pääosin ihmiset osaavat laittaa niitä vain 5 eri tavalla? Onko se muilta pois jos meillä syödään eri ruokia, kuin heillä? Niinpä.
Karrikoidaan vähän. Olisiko parempi, jos ihmiset vaan kävelisivät ympyrää? Kukaan ei saa erottua? Kaikki, jotka pukeutuvat tai tanssivat eri lailla poistetaan. Ole mahdollisimman hajuton, mauton ja väritön, älä vaan halua kehittyä. Älä vaan pidä hauskaa tai naura. Kuulostaako pelottavalta?

7c0aab6ebe032e880f4ef7edaac5facbMikäli haluan opettaa sosiaalitanssia, minun pitää itse tietää mitä se on. Miten voisin opettaa asioita, joita en itse pysty toteuttamaan? Mikä minulle tanssiessa merkitsee sitten kaikkein eniten? Se millaista ihmisten on tanssia minun kanssani. Jos aloitteleva tanssija tulee hakemaan minua, ja hymyilee tanssin lopuksi, olen onnellinen. Saanko sen viejän, jonka kädet tärisee, rentoutumaan? Tunne, kun huomaa yhdessä luoneensa jotain mahtavaa, molemmille meistä. Se että huomaan kehittyväni itse tanssijana, niin että pystyn nauttimaan itse tanssiessani jonkun paljon minua paremman kanssa. Katso itseäsi peilistä ja mieti miksi sinä käyt sosiaalitansseissa? Jos joskus en pysty aidosti käymään sosiaalitanssimassa, tapaamassa ihmisiä ja nauttimaan tansseista siellä, voin yhtä hyvin lopettaa koko tanssimisen.

Toivottavasti Juhannuksena mahdollisimman moni meistä pääsee tanssimaan. Nauttimaan liikkeestä, musiikista ja mahtavista ihmisistä, ilman kyräilemisen peikkoa. ENJOY!


Feet is on fire

Vapaat tuli vietettyä ja taas jaksoi jorata. Vuosi alkoi siis minun osaltani tanssireissulla Tukholmaan Westie Galaan. 5 päivää aamusta iltaan tanssimista. Päivisin käytiin tunneilla, illalla oli kisat ja loppu ilta ja yö vaan tanssittiin ja pidettiin hauskaa. Viikonlopun ( ja alkuviikon ) kruunasi Mario Robaun intensiivikurssi! Täytyy sanoa, että jos jossain vaiheessa onnistun hankkimaan edes pienen osan siitä ammattitaidosta mitä Mariolla on niin olen enemmän kuin onnellinen. Hänen läsnäolonsa ja opetus, on vaan niin mahtavaa. Asiat ovat yksinkertaisia silloin kun ne oikeasti tietää ja osaa. On käsittämätöntä miten muutamalla lauseella pystyt selittämään asioista sen olennaisen. Tätä itsekin omassa valmentamisessaan yrittää, mutta aina se ei onnistu niin hyvin kuin haluaisi.

Muutenkin tuo Tukholman tapahtuma oli aivan mahtava. Fiilis, tapahtuma,( mukavan pieni ) ja sen järjestelyt, ihan luxusta. Mutta kaiken kruunasi kyllä IHMISET, tämä tapahtuma on kyllä minun MUST-listalla myös ensi vuonna.

Tietenkin bonuksena minulle oli vihdoinkin saada aukaista minun advance-pullo 🙂 Ja nousta seuraavaan luokkaan kisaamaan.

Laitan tähän loppuun Intermediate kisojen all skate videon.


Last west coast swing parties of year 2014

Nyt olisi parin viikon vieroitushoito edessä…

Koko syksyn on tullut reissattua ympäri Suomea ja Eurooppaa west coast swingin merkeissä. Joskus valmentamassa, joskus itse oppilaana. Täytyy sanoa, että wcs on aivan mahtava tanssi, ja ihmiset ympäri maailman on kuin osa perhettä. On aivan ihanaa päästä matkustamaan ja näkemään erilaisia paikkoja ja ihmisiä. Nyt aion kyllä nauttia kotona olemisesta ja perheen kanssa hengaamisesta. Toki ei kai sitä ihan ilman tanssimista montaa viikkoa voi olla, ehkä tarvisee hieman treenailla noita seuratansseja, ne kun ei ole  vielä minun vahvinta osaamistani 😉

10511461_821718791184848_5449589605517289455_oKaksi viikkoa sitten olin Norjassa westileirillä. Tapahtuma oli pienehkö, ja minusta tuntuu tulevaisuudessa matkustan entistä enemmän näihin pienempiin tapahtumiin. Tunnelma ja ihmiset ovat ihan toista, kuin isoissa tapahtumissa. Tykkään siitä kun pääsen tanssimaan lähes kaikkien kanssa, ja se kaiken ylittävä kilpailuhenkisyys puuttuu. Omat kisat menivät ihan ok, tosin muutama sellainen asia, joka olisi pitänyt osata, levisi finaalissa totaalisesti. No eteenpäin mennään, vaikka se välillä niin tuskaiselta tuntuukin. Mahtava reissu kuitenkin!

Viime viikonloppuna Tampereella oli Suomen mittakaavassa iso westi leiri. Mahtavat valmentajat ja hyvät tapahtumajärjestelyt, ja kaikki ne ihana ihmiset ympäri Suomea tekivät tapahtumasta aivan upean.

Oli tosi mukava päästä vaihteeksi vain tunneille ja bilettämään ilman mitään tavoitteita. Ja juttelemaan valmentajien ja muiden kurssilaisten kanssa. Just having fun ❤10465261_821728941183833_9117207070427184095_o

Mä pääsin Tampereella treenailemaan myös kilpailuiden tuomarointia päätuomarin ohjauksessa. Vaikka tuomarointia on tullut tehtyä jonkin verran, nyt ensimmäisen kerran oli todella hyvä ja varma fiilis, ja pystyy todellakin seisomaan noiden tuomarointien takana.  Iso kiitos Johnille, Mylesille, Sarahille ja muille, jotka ovat jakaneet tietämystään ja opastaneet eteenpäin.