asenne, dance, happiness, onnellisuus, paritanssi

Amazing dances… Yeah always! (English version)

I’ve noticed an interesting thing. How some people seem to have almost exclusively wonderful and enjoyable dances and dance evenings? While others do not seem to get anything else than the disappointments and failed evenings? Are you follower or leader does not seem to be important thing.

Think! Do you have great dance evening, when you get to dance a lot with pros or great dancers. Or is it depending on how many dance you have to stand and wait someone to ask you dance? Or wonder if all dancer that you dance with, are only beginners? And of course, they does not lead/follow other than the basic patterns, dull.

IMG_2278

I remember time when I was thinking sometimes like that. Luckily I get work with pro which made me understand what is social dancing all about 🙂 Dance should be enjoyable and fun for both. It is not about patterns, amount or difficulty of those. Not how to show how good I am. It is all about the feeling, the connection with your partner. It’s an insanely good feeling that comes when you create together something cool and you both have the WAU! – vibe after the dance. Sentence ”In party search someone inexperienced, newbie dancer, ask her/him to dance and make it work, for both of you!” made me realize, that a successful dance is not about skill or kilometers, but it is all about the desire to make dance feel great for both of you. I have just as much a responsibility as a leader. If you feel that you can’t do it, maybe your dancing skills are not yet as good as it could be. Of course, you can’t be perfectly sync with all your partners, but dance can still be a pleasant together. Instead of that I expect my leader to make me a spectacular dance pleasure, I have moved to think how could I make amazing feeling for us.

A good follower or leader will be able to take care of their partner, if you are more skilful / experienced dancer you have more responsibility to make dance flow smoothly. The more experienced can help beginner dancer, just by doing yourself a little bit more. If you can make your partner feels ” wow, it feels I can almost dance”, you have done something right. :*

Well, don’t you think dancing is boring if you just do things to make another person feel the fun? It is not that I just do things. Usually, when I dance and I try as much as I can and give attention to my partner, so he feels nice, he usually will do the same for me. And in the end result is always a better dances. Win-win situation, therefore. Furthermore, better you become, the more you can influence the dance. If you feel that leader or follower is not as good as you … Well, maybe now would be the time for you to start doing more, participate in dance, create your partner the best dances as possible.
In general, those dancers whom always feel comfortable dancing with, are the most desirable partner to ask for dance. And it does not anything to do with skills or levels, but the attitude.

IMG_2275

Attitude affects how you perceive your dance night. If you feel that you are not asked to dance enough, which is by the way even enough? What if you try to ask actively people more. You can also learn how to lead / follow, and thus makes it possible for the dance more, then it is only up to you.
If you get a negative answer when requesting a dance? Sometimes it just happens. Ask then someone else, with him/her, you probably have a better dance anyway.
What if you get comments about your dancing skills? Well, I think it is never acceptable, the only thing I can say if my partner is hurting me or being other ways inappropriate. Comments of your ability to dance tell more about that person than you. Yes, I also has got my part of those comments… The followers job is to follow! Leg variations, music interpretation, or using your body when dancing is not ok, because they have not been lead, and BS, I say. If the follower are following as leader is asking, her body and legs are free to interpret the music, as long as it does not hurt your partner. Same for leader of course.

I can imagine what kind of comments leaders receive because I also lead occasionally. Sometimes followers feel necessary to comment on the leaders patterns, or the amount of them … a beginner leader (or a little more danced also) is not very easy to lead, keep up the rhythm, listen to music and make good amount of cool patterns and follow that you don’t run into the others, if you think it is easy, I suggest you to try sometimes, you can learn something about your own dancing also.

The fact that you focus on the criticize of others, does not help you to get a good feeling. To notice the good things is more difficult when you focus only on the negative. Of course, not always the life is all stars, rainbows and pink unicorns, but really bad dances I have not personally experienced in a while. Sometimes if seems that the feeling is not correct, then it is not worth trying to force it. If you go to party feeling little bit down, then you get the first dance, and your leader is trying to make your dance best he can both of you, and suddenly you realize, wow, the feeling has change totally. Sometimes it works, sometimes no.

IMG_2274

It upsets me, every time I hear people talking bad things about others, we should pay more attention how we are going to get more people to dance, and how you can help them stay here and feel welcome to our amazing community. Every night when you go to dance, find one of the beginners, dance with him/her and hook them to dance, by accepting and giving a vibe that comes when you together get created the best possible dance, for both of you.

If I decide when I leave home, that this will be the best dance evening so far and all the dances are going to be great, they usually are. With every partner you just need to find that one thing you like, not just wait for someone to do it for me.

Now I’m going to go dance and experience the best dances for this evening! You should also do that. 😉

asenne, dance, happiness, onnellisuus

Amazing dances…Yeap, always!

Olen huomannut mielenkiintoisen asian. Miksi joillakin tuntuu olevan lähes ainoastaan ihania ja nautittavia tansseja ja tanssi-iltoja? Kun taas toisilla ei tunnu olevan muita, kuin pettymyksiä ja epäonnistuneita iltoja? Sillä oletko seuraaja vai viejä ei tunnu olevan juurikaan merkitystä.

Mieti! Onko onnistunut tanssi-iltasi kiinni siitä, että mahdollisimman moni sinua parempi tanssija hakee sinua tanssimaan? Tai siitä kuinka monta tanssia joudut seisomaan? Vai mahtaako tanssit olla auttamattomasti pielessä, jos tanssii vain aloittelijoiden kanssa? Ja joka tietenkään ei vie tai seuraa muuta, kuin peruskuvioita, tylsää.

Muistan itsekin joskus ajatelleen noin, onneksi minulle sattui vastaan opettaja joka teki minulle selväksi mistä sosiaalitanssimisessa on kyse 🙂 Tanssimisen tulisi olla molemmille nautinnollista ja hauskaa. Se ei ole kiinni kuvioista, niiden määrästä tai vaikeusasteesta. Ei siitä kuinka näyttää miten hyvä minä olen. Se on kiinni tunteesta, yhteydestä pariin. Se mielettömän hyvä fiilis mikä tulee, kun saat luotua yhdessä sen hetkisen parin kanssa jotain makeeta ja teillä molemmilla on tanssin jälkeen WAU! – fiilis. Lause- ”Etsi tansseista aina joku kokematon, vasta-aloittanut tanssija, pyydä häntä tanssimaan, ja laita tanssi toimimaan, teille molemmille!” Sai minut havahtumaan, että onnistuneessa tanssissa ei ole kyse taidosta tai kilometreistä, vaan halusta saada tanssi tuntumaan hyvältä molemmille. Minulla on vastuuta ihan yhtä paljon kuin viejälläkin. Jos tuntuu ettei vaan onnistu, silloin ehkä sinun oma tanssitaitosi ei vielä ole niin hyvä, kuin se voisi olla. Tottakai, kaikkien kanssa ei synkkaa täydellisesti, mutta tanssi voi silti olla miellyttävää yhdessä. Sen sijaan että odotan viejän tekevän minulle mielettömän tanssinautinnon, olen siirtynyt ajattelemaan kuinka voisin tehdä tästä meille yhdessä mageen tuntuisen.

IMG_2275

Hyvä seuraaja tai viejä pystyy huomioimaan parinsa, jos sinä olet taitavampi/kokeneempi, on tanssin sujuvuus enemmän sinun vastuulla. Kokeneempi pystyy auttamaan aloittelijaa, vain tekemällä itse hieman enemmän. Silloin jolloin toisella on tunne, että ”kappas musta tuntuu ihan kuin osaisin tanssia”- niin olet onnistunut.
No eikö tanssiminen ole tylsää jos vain sinä teet asioita, jotta toisella on kivaa? Kyse ei olekaan siitä, että vain minä teen asioita. Yleensä, kun minä pyrin tanssimaan niin hyvin kuin pystyn ja huomioin parini, jotta hänelläkin on kivaa, niin hän tekee saman minulle. Ja lopputuloksena on aina vain parempia tansseja. Win-win tilanne siis. Lisäksi mitä paremmaksi itse tulet, sitä enemmän pystyt vaikuttamaan tanssiin. Jos sinusta tuntuu, että viejät tai seuraajat eivät tanssitaidollisesti ole yhtä hyviä kuin sinä… No, ehkä nyt olisi sinun aika alkaa tekemään enemmän, osallistua tanssiin enemmän ja luoda siitä parillesi paras mahdollinen.
Yleensä myös sellaiset tanssijat, joiden kanssa tuntuu aina mukavalta tanssia, ovat niitä halutuimpia haettavia. Ja se ei ole kiinni tanssitaidosta tai tasosta, vaan asenteesta.

IMG_2269

Asenne vaikuttaa muutenkin siihen miten koet tanssi-iltasi. Jos mielestäsi sinua ei haeta tanssimaan tarpeeksi, mikä muuten on edes tarpeeksi? Mitä jos kokeilet hakea itse aktiivisemmin. Voit myös opetella viemään/seuraamaan, ja näin mahdollistaa sen että tanssiin pääsy on vain sinusta itsestäsi kiinni.
Jos saat joskus kieltävän vastauksen pyytäessäsi jotakin tanssimaan?Joskus käy niinkin. Pyydä jotakin muuta, hänen kanssaan sinulla on todennäköisesti paremmat tanssit muutenkin.
Mitä jos saat kommentteja tanssitaidostasi? No, minusta se ei ole koskaan hyväksyttävää, ainoat asiat mistä voi sanoa on jos parisi satuttaa sinua tai käyttäytyy muuten epäsopivasti. Kommentit tanssitaidostasi kertovat enemmän sanojasta, kuin sinusta. Kyllä olen kuullut itsekin mitä erilaisimpia kommentteja… Naisen kuuluu seurata! Jalkavariaatiot, musiikintulkinta, vartalonkäyttö ei muka ole ok, koska niitä ei viety, ja pah sanon minä. Jos seuraaja seuraa niin kuin pyydetään hänen vartalonsa ja jalkansa ovat vapaat tulkitsemaan musiikkia, kunhan ei satuta pariaan. Samoin viejälle, tietenkin.

Voin kuvitella millaisia kommentteja viejät saavat, koska itsekin olen niitä saanut, vaikka vien vain satunnaisesti. Jos seuraajat kokevat tarpeelliseksi kommentoida viejän kuvioita, tai niiden määrää… Aloittelevana viejänä (tai vähän kokeneempanakin) ei ole kovin helppoa viedä, pysyä rytmissä, kuunnella musiikkia ja tehdä hirmuista määrää makeita kuvioita ja vielä seurata ettei törmätä muihin, jos et usko sopii kokeilla, siinä oppii hurjasti omastakin tanssitaidosta.
Se että keskityt muiden arvosteluun, ei auta sinua saamaan hyvää fiilistä. Tai ainakin hyvien asioiden huomaaminen on vaikeampaa, kun keskittyy vain negatiiviseen. Ei kaikki tietenkään ole aina tähtisadetta, sateenkaaria ja vaaleanpunaisia yksisarvisia, mutta oikeasti huonoja tansseja en ole itse kokenut vähään aikaan. Joskus tuntuu ettei oikein lähde, niin silloin ei kannata väkisin yrittää. Jos fiilis itsellä ei oo oikea, niin ei se väkisin vääntämällä parane. Joskus on tullut lähdettyä tanssimaan vähän alavireisissä tunnelmissa, ja sitten eka tanssi on tuntunut vaan niin mahtavalta, ja koko ilta on muuttunut sen myötä. Joten aina on myös se poikkeus, tunne muuttuu kun antaa sille mahdollisuuden muuttua. Silloin todennäköisesti parini on pyrkinyt minulle tekemään parhaan mahdollisen tanssin, ja onnistunut 🙂

IMG_2278

Minua riipii aina, kun kuulen toisen arvostelua: Meidän tulisikin kiinnittää enemmän huomiota siihen miten saamme tanssimaan enemmän ihmisiä ja millä tavoin juuri sinä voit auttaa heitä pysymään siellä. Hae joka ilta tanssimaan joku aloittelija, ja koukuta hänet tanssiin, hyväksymällä hänet ja fiiliksellä mikä tulee kun saatte yhdessä luotua parhaan mahdollisen tanssin, teille.
Jos päätän kotoa lähtiessäni, että tästä tulee paras tanssi-ilta tähän mennessä ja kaikki tanssit tulevat olemaan hienoja, ne yleensä ovat. Pitää vain löytää yhteinen sävel jokaisen parin kanssa, etsiä se hyvä asia juuri tästä parista, eikä vain odottaa,että joku tekee sen minun puolestani.

Nyt minä meinaan lähteä kokemaan tämän illan parhaita tansseja! Lähde säkin 🙂

asenne, change, dance, happiness, muutos, onnellisuus

My dreams, My happiness… I will make it happen! (English version)

Would it be great to achieve all the dreams and goals what you have in your life?

Have you ever wondered why haven’t you already done those things? What prevent you?

I noticed at some point of my life that my thoughts were if and because – life. I talked about issues, ”That would be nice if …” Or, ” I can’t because….”, ”This is how it is, because…”
I realized that I wasn’t happy with myself or my life. I began to think what can I do? What kind of things do I need to change? What do I want from life?

I realized the only thing I can change is me! It matters how I think about things, how I react. What kind of, actually plan do I have in my life? How hard I’m willing to work, to achieve my goals. Excuses is a way to say that the goal is not important or motivating enough for me, yet.

11717476_10153393134115239_1235910992245425379_o

It’s easy to transfer responsibility for your own happiness to others. Then you can be lulled into the idea, because the others do not work in a particular way, my goals and desires can not be happen. THINK! Do you really want to give keys to your happiness in someone else’s hands, YOUR happiness? Think what YOU really want.

For me clear instructions to change my life gave NLP (Neuro Linguistic Programming). I had been reading on this subject in the past part of my studies, and I had made some excursuses also. However, I just had not got my life fully that way I wanted, as I would have liked. About six months ago I decided that now is the time, I need to do something. I went to study NLP more, so I am able to help others also in the future.
I learned a lot about myself. I am not perfect, and I never will be, but I’m great just the way I am. I can accept and respect myself and others more easily. Sometimes I catch myself thinking at the old ways, but now I recognize these situations better than before. And because I recognize disturbing behavior / thoughts in me, I am able to change it too. In a minute and you can do it also:) The human brains are full with resourses that we are not using enough.

So what do I mean?

I do no longer want to go dancing because there are only drunk people/pro dancers / bad dancers (what ever there will be)

I can’t learn math/ percentage decline / foreign languages ​​_________ (put here what ever you can’t do) because I do not have the math skills/ language skills or what ever you don’t have

I don’t want to go dancing because I’m too old/ fat /small/ smiling________ (choose adjective you want), and I do not ever get asked to dance

I can’t learn to dance, because I have two left feet, and I also am so clumsy

This is the one and only correct way to do it, and only by doing so, you will become a good / respected / skilled….

What is common all these phrases above have?
All the sentences is full of ”truths”, things or beliefs that we hold as true. Are they completely true? NO, they are only OUR beliefs about these things.

Pick one sentence, at the time, and challenge your own beliefs:

  • Is this absolutely 100% true, ALWAYS? Could it be that sometimes you can do math, sometimes I get to dance, sometimes there’s dances sober / worse / better dancers, Do you hurt yourself every time you try to move? Challenge your own thoughts.
  • When you were reading those sentences and challenge those, there was probably few things you heard in your mind eg. Well yes, sometimes I get to dance, but usually I do not, and then explanation why this is so. Or Well I’ve now been able to calculate something, BUT already in school it has been proven that I really can’t. Or what was your thought and response to that. Do not worry this is perfectly normal, That is the way we humans operate in. Because we have some beliefs , we want those to be right, we want to believe in it. People wants to protect their own beliefs, this also provides feeling of security. And because we want to secure this belief that we have, we seek the evidence, something which confirms this is way it is. This is normal, this is how we operate. Is it then possible to change those beliefs? Of course!
  • The first time you’re wondering whether this belief is true, ALWAYS, EVERY TIME, you gave your mind an opportunity to change your beliefs. I wasn’t saying that you were wrong, but you may have been use to look at things only from one direction. You may have learned this idea / way to think at some point in your life.
  • Think had this idea/beliefs help you, does this bring happiness and good feelings in your life?
  • Remember all of these beliefs have a good purpose. It can protect us from something. This learned way of thinking / action has been at some point in our life have been useful and necessary. When we realize that this idea / belief do not longer serves us, it does not take us towards what we want, it has come time to change it.
  • Start to questioning your thoughts and beliefs that no longer serve us, doubt it, then you can choose yourself new better the way of thinking that will serve you better and will take you to where ever you want your life to go.

if-you-can-dream-it-you-can-do-it-quote-1Think those things that you want, and you have not yet achieved what has prevent you? Change it!
Today, when you start journey towards your dreams, you realize how much you will enjoy it!

asenne, dance, paritanssi, tanssi

I’m just fed up this thing… I will quit

In below there is my first english version, be gentle to me. 🙂

99236bd044db98f956a061d7e58baec8Kaikilla meistä, jotka harrastavat aktiivisesti jotakin lajia, tulee hetkiä jolloin homma ei vaan suju. Se millä tavoin suhtaudut noihin tunteisiin, määrittää jatkuuko harrastuksesi vai lopetatko sen. Jokainen muistaa hetken, kun olisi pitänyt lähteä treeneihin ja ei vaan huvita, väsyttää ja tiskitkin on tiskaamatta. Lähes aina kun kuitenkin saat itsesi raahattua ovesta ulos ja sinne salille, niin väsymys unohtuu ja lähtiessäsi kotiin, olet iloinen siitä että kuitenkin lähdit. Moni kipuilee kun rakas harrastus ei yhtäkkiä enää innosta ja treenaamisesta on tullut pakkopullaa.

Tästä ei tule mitään. Tanssista on kaikonut kaikki ilo. Tämä tuntuu vaan pakolliselta puurtamiselta. En enää muista miksi edes aloitin tämän. Ihan sama, vaikka kuinka yritän en kehity, muut menee vasemmalta ja oikeelta ohi?

Tuntuuko tutuilta ajatuksilta?

Miksi tällaisia hetkiä sitten tulee?
Jokaisella on down-hetkiä. Jopa minä joka uskoo positiivisuuteen, käy välillä rypemässä niissä 🙂 Näistä hetkistä voi oppia ja niistä voi löytää voiman ja vahvuuden, silloin nuo hetket eivät kestä ja saa sinusta yliotetta. Minun nähdäkseni on kaksi suurinta syytä miksi näitä down-hetkiä tulee.

Odotukset
Kasataan itselle ja omalle menestymiselle epärealistisia odotuksia.
Kokemukset
Annetaan negatiivisten kokemuksien/sanojen saada yliote ja vaikuttaa itsetuntoon. Koetaan etten ole tarpeeksi hyvä tai en kehity tarpeeksi nopeasti. Verrataan itseään toiseen (yleensä pidempään harrastaneeseen, menestyvään kilpailijaan, opettajaan) ja saadaan epäonnistumisen kokemuksia.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Tee sitä mitä rakastat!

Aloittaminen on helppoa. Paritanssissa sosiaalisuus ja erilaisten ihmisten tapaaminen on yksi merkittävimpiä syitä aloittaa ja jatkaa tanssiharrastusta. Kun innostut jostakin lajista ensimmäiset viikot sujuvat helposti, ja treeneihin lähteminen ei ole vaikeaa. Uuden oppiminen, uudet ihmiset ja innostus kantavat aluksi. Jotta tanssi pysyy elämässäsi sinun täytyy tehdä treenaamisesta rutiinia. Jos homma tuntuu alusta asti tervan juonnilta, se ei tule todennäköisesti kantamaan. Jos tällaiseen fiilikseen lisätään kalenteri ja suunnitellut treenit, tuloksena on vaan extra stressiä ja homma loppuu vielä aiemmin.

Löydä siis laji mistä oikeasti tykkäät. Suunnittele treenit, merkitse treenipäivät kalenteriisi. Silloin kun määrittelet tavoitteesi, määrittelet myös sen mitä treenaat ja kuinka paljon. Jos päätät treenata 5 päivänä viikossa (vähempikin riittää), silloin se tarkoittaa että 2 päivää viikossa on lepoa, silloin et mene sinne salille. Alussa intoa riittää, mutta kroppa ja mieli tarvitsee lepoa ja aikaa sulatella asioita. Kehitys tapahtuu levossa, jos et lepää et kehity.

Joskus ihmiset harjoittelevat monia tansseja samaan aikaan. Joskus käy niin, että tuntuu ettei mitään oikein tunnu oppivan. Valitse yksi tai kaksi lajia joihin keskityt hetkellisesti. Huomaat saavasi varmuuden tekemiseen ja tämä varmuus siirtyy muihinkin lajeihin huomaamatta. Toiset taas haluavat keskittyä vain yhteen lajiin, haluten oppia kaikki sen hienoudet. Joskus kun treenaa vaan yhtä lajia, saattaa siihen tulla kyllästyminen, silloin uusien lajien opettelu voi antaa uusia virikkeitä, mitä voit käyttää omassa päälajissaan. Vaihda tanssia, jos tuntuu ettei tämä enää innosta.

Luo itsellesi tavoitteita. Positiivisia tavoitteita 5defd97504e8279c45ae4b94d344fdb3
Tavoitteesi voivat olla juuri niin pieniä (liikun kerran viikossa 1h) tai suuria ( voitan maailmanmestaruuden) kuin haluat. Jos sinulla ei ole tavoitteita, et luultavasti koskaan löydä sitä mitä todella haluat. Onko tavoitteesi saavutettavia, voit luoda myös välitavoitteita jos lopullinen tavoitteesi on vielä kaukana. Yhtä tärkeää kuin luoda tavoitteita on tiedostaa miksi haluaa jotakin.

Hanki itsellesi mentori/valmentaja
Tyyppi joka auttaa sinua pysymään haluamallasi tiellä. Pitää ajatuksesi tavoitteessa, silloin kun itse alat kiertämään kehää. Uskoo sinuun silloin, kun itse et usko. Potkaisee vauhtia, jos sille on tarvetta.

Jos se on kerran noin helppoa…Miksi me emme sitten vain tee asioita mitä haluaisimme?
Uskomukset. Meillä on monia uskomuksia itsestämme ja mahdollisuuksistamme. Jos pystymme tunnistamaan omat uskomuksemme ja muuttamaan niitä, voimme saavuttaa mitä vain haluamme.
Se kuinka ajattelemme sellaiseksi me tulemme. Esim. Jos uskot: Vihaan kuntosalilla käyntiä, en ole siinä hyvä. Et luultavasti koskaan tule käymään salilla. Jos haluat saavuttaa jotakin sinun on opittava ajattelemaan eri tavalla. Voit muuttaa uskomuksiasi. Esim. Kun opettelen kuntosalilla keskivartalo harjoitteet, saan paremman lihaskontrollin ja pystyn paremmin hallitsemaan tanssiasentoni. Paljon motivoivampaa, ja tähän minäkin voin uskoa 🙂

Joskus kun tuntuu silti ettei tässä enään kehity?
Mieti millaiset tavoitteet olet itsellesi asettanut, vertaatko itseäsi muihin? Jos tanssi on sinulle vain harrastus, ei tavoitteiden tarvitse olla maailmanmestaruuteen tähtääviä. Toki harrastus voi olla myös erittäin tavoitteellista. Kunhan tavoitteiden asettamisessa muistat, kuinka paljon aikaa ja innostusta sinulla on laittaa siihen. Tarvitaaan eri määrä harjoitustunteja saavuttaakseen hyvä sosiaalitanssitaso kuin euroopanmestaruus. Silloin kun katsot muita ja ajattelet jonkun saaneen menestyksen helpolla, mieti tiedätkö oikeasti kuinka monta harjoitustuntia kyseinen ihminen on uhrannut saavuttaakseen sen tason? Oppimisessa on aina nousuvaihe, milloin kaikki tuntuu helpolta. Sen jälkeen tulee tasanne, joskus jopa alamäki, jos jaksat edelleen harjoitella niin varmasti pääset tämän vaiheen ohi, ja uuteen nousuun. Tuskaillessasi edistymisen kanssa, muista se ei kestä loputtomiin.

Kilpailuissa ei tullutkaan se sijoitus mitä halusit tai toivoit?
Kun kirjaudut kilpailuun, samalla sekunnilla aivosi alkavat odottamaan palkintoa, ne on rakennettu niin. Mieti miksi sinä kilpailet? Jotta pystyt parempiin kilpailusuorituksiin sinun pitäisi pystyä nauttimaan matkasta kilpailuiden välillä, harjoittelusta ja valmistautumisesta kilpailuun. Jos ainoa motivaattorisi on voittaminen, mitä tapahtuu silloin, kun sinun on lopetettava kilpaileminen (vamma, muuttunut elämäntilanne tms.) tai silloin kun et menesty. Kun opit nauttimaan matkasta menestykseen, opit tärkeitä asioita joita voit hyödyntää myös työelämässä, opiskelussa, yrittäjyydessä. Jos voittaminen on ainoa syy miksi jatkat myös lopettaminen on helppompaa, jos menestystä ei tule. Jos sinulla on muitakin syitä jatkaa, kantaa ne huonon ajan yli silloin kun yksi osa pettää.

7bda6b9bba018011a4170f5bae68a905Kun tuntuu, että vaikka treenaat kuinka paljon suoritukset ei silti kasva, et kehity ja väsyttää koko ajan. Kroppasi tarvitsee lepoa ja aikaa palautua. Kiire, stressi, ravinto, ahdistuneisuus laittaa kropan käymään ylikierroksilla ja altistaa myös ylikunnolle. Aktiivinen rentoutuminen, hengittämisharjoitukset helpottavat palautumista. Myös sinun mielesi tarvitsee aikaa palautua!

Treenaaminen on tylsää.
Sinun pitäisi muuttaa treenaamistasi 6-10 viikon välein, ihan samoin kuin kuntosalilla käydessäsi. Varsinkin jos alat huomata, että treenaus ei enää innosta, muuta jotakin. Tee suunnittelemasi harjoitteet eri järjestyksessä, ota treeniin joku uusi asia, vaihda musiikki mihin treenaat. Älä yritä harjoitella kaikkia asioita samaan aikaan, hommaa treenipurkki, toimii varmasti ja sen avulla saat rauhan treenata systemaattisesti.(kysy jos kiinnostaa tietää siitä enemmän)
Mentaaliharjoittele, tee mielikuvaharjoitteita millainen tanssija haluat olla ja miten toimia odottamattomissakin tilanteissa.
Itsetuntemus, tunnista miten reagoin stressitilanteisiin. Muistele mikä oli sellainen hetki, kun tunsit onnistuneesi ja koit kasvavasi? Hyödynnä näitä asioita treenauksessa.Usein sellainen kilpailija, jolla on vahva psyykkinen kunto voittaa. Opettele rentoutumaan stressaavassakin tilanteessa.

Sinun vahvin lihaksesi on korviesi välissä.

Siltikin joskus tulee hetki, kun mietit lopetanko tämän harrastuksen. Jos et ole varma mitä tehdä, ota aikalisä. Määritä itsellesi aika milloin et käy tanssimassa ollenkaan, esim. 1kk. Voit myös määrittää, että käyt vain sosiaalitansseissa, pidät vain hauskaa, et mieti kilpailemista tai treenaamista. Pysähdy miettimään mikä oli se pohjimmainen syy miksi aloitit tanssimisen, mikä koukutti sinut tähän harrastukseen?

Jos siltikin edelleen on fiilis, ettei tää enää toimi mulle. Tee rohkea päätös ja lopeta, miksi hankkia elämäänsä ylimääräistä stressiä. Harrastuksesta pitäisi saada voimaa ei tehdä siitä pakollista kakkostyötä.

Löydä ne asiat elämässäsi joista saat kunnon kicksit!

_______________________________________________________________________________

For all of us, there will be moments when the things did not go smoothly. It is the way how you deal those feelings tell are you going to quit your hobby. Anyone can remember the moment when you need to go train and did not feel like, feel tired and dish need to done. Almost always, however, after training you feel glad that you did it.

Is this all? I can’t feel any joy of dancing. This seems a mandatory hard work. I no longer remember why I even started this. No matter how I try improve, the other will pass me from the left and right?

99236bd044db98f956a061d7e58baec8Familiar thoughts?

Where these moments come from?
Everyone has a down-times. Even I who believes positivity, sometimes crawl with them 🙂 These moments can be learned and you can find the strength, then those moments do not last and get grip on you. In my view, there are two main reasons why these down-times happens.

Expectations
People pile up for themselves and their success unrealistic high expectations.
Experiences
Perceived (usually negative) emotions. Someone says badly, giving critique. Thinking I’m not good enough or I did not develop fast enough. Compare themselves in others and getting negative experiences (usually experience dancer, a winning competitor, teacher).

What then should be done?

Do what you love!

Getting started is easy. Couple dance is social thing to do and meeting people is one of the most important reasons to start and continue dancing. When you become inspire about dancing the first few weeks are going easily, and going training is not difficult. Learning new things, meeting new people and enthusiasm carry the first weeks/months. In order to keep the dance in your life you need to do a work-out as routine. If this seems drinking tar just from a start, it will not likely last. If you add a calendar planned trainings, the result is just extra stress dancing ends even earlier.5defd97504e8279c45ae4b94d344fdb3

Discover what you really like. Plan your workouts, mark the dates on your calendar. When you define your goals, define what you train and how much. If you decide to work out 5 days a week (less is also ok), then it means that 2 days a week you rest, then you do not go training hall. At the beginning of enthusiasm is enough, but my body and mind needs rest and time to digest things. Development occurs at rest, if you do not rest you won’t develop.

Sometimes, people will practice many dances at the same time. Sometimes it you feel that you won’t learn nothing. Select one or two dances which you focus momentarily. You’ll notice getting more assurance, and this assurance will transfer to other dances also. Others want to focus on just one dance, wanting to learn all the small things. Sometimes when you work out only one dance, it may become bored, then learning some new dance can boost your main dance also. Change dance if this doesn’t feel good anymore.

Create your own goals. Positive goals
Your goal can be as small (training once a week for 1hr) or large (win the world championship) you want. If you do not have goals, you probably will never find what you really want. Think is your goal achievable, you can also create milestone goals, if the final goal is still far away. As important as creating goals is know why you want something.

7bda6b9bba018011a4170f5bae68a905Get yourself a mentor / coach
Guy that will help you stay on your path. Keeps your mind on goal, when you start moving in circle. Believes in you when you don’t. Kicks you on butt , if it is necessary.

If it is so easy … Why do not we just do things we want?
Beliefs. We have many beliefs about ourselves and our ability. If we are able to identify our own beliefs and change them, we can achieve what ever we want.
It’s how we think is how we come. For example, if you believe: I hate going to the gym, don’t know how to do it. You will probably never go the gym. If you want to achieve something you have to learn to think in a different way. You can change your beliefs. Ex. When I go to the gym and practise my core,I get better muscle control and I manage better my dance pose. Much more motivating, and even I can belive it 🙂

When you feel that I can’t develop anymore?
Think about what kind of goals you have set for yourself, are you comparing yourself to others? If dance is only a hobby for you, targets don’t need to be aimed at the world championships. Sure, your hobby can also be a very goal-oriented. As long as you remember to set goals, based on how much time and enthusiasm you can put into it. There need a different number of training hours in order to achieve a good level of social dancing than the European championship. When you look at others and think someone receiving an easy success, think do you really know how many training hours the they have sacrificed in order to achieve that a level?

Competitions results wasn’t what you wanted or hoped?
When you sign in a competition, the same second your brain will start to wait for the prize. The brain is built to search for the prize. Think why you are competing? To get better competition performance you should be able to enjoy the journey between the competitions, training and preparation for competition. If your only motivation is to win, what happens when you have to stop competing (trauma, changed life situation etc.) Or when you are not succeeding. Once you learn to enjoy the journey to success, you will learn the important things that you can take advantage of the employment, education, entrepreneurship. If winning is the only reason why you continue to compete, quitting is so much easier. If you have other reasons to continue, those will carry on, when one part fails.

When you feel that, even if you work out hard performance still does not grow, you do not develop and you are tired all the time. Stop for a moment and think could you be overtraining. Your body needs rest and time to recover. Hurry, stress, nutrition, anxiety put your body to overdrive and expose overtraining. Active relaxation, breathing exercise make recovery easier. Your mind also needs time to recover!

Work Out is boring.
You should change the workout every 6-10 weeks, just like when you go the gym. Especially if you start to notice that working out is no longer inspire, change something. Do your planned exercises in a different order, take something new on your training, change the music you train. Do not try to practice all the things at the same time, make training jar, will work for sure, and it helps you get peace and helps work out systematically. (Ask if you’re interested to know more about it)
Mental practice, make the image of exercises what kind of dancer you want to be and how to act in unexpected situations.
Self-knowledge, to identify how to react to stress situations. Think back to what was a moment when you felt successful? Take advantage of these things in your train. Often a competitor with a strong mental condition will win. Learn how to relax in stressful situations.

Your strongest muscles is between your ears.

Still, sometimes there is a moment when you’re wondering will I quit this hobby. If you are not sure what to do, take a time-out. Set up your time when you do not go to dance at all, eg. 1month. You can also specify that you go just social dancing, have just fun, you do not think about competing or working-out at all. Stop and think what was the main reason why you started dancing, what was immersive thing to this hobby?

If even then you have a feeling that this isn’t a longer working for me. Make a bold decision and quit, why acquire more stress in your live. Hobby should gain strength does not make it mandatory second job. Discover the things in your life of where you get best kicks!

asenne, dance, opettaminen, paritanssi, tanssi

I’m a social dancer…We need to compete on that, or do we?

Olen jonkin aikaa jo pyöritellyt tätä aihetta, ja nyt nettijutun ansiosta sain inspiraation kirjoittaa tämän loppuun. Mitä on sosiaalitansssi? Mitä siihen kuuluu? Mikä ei ole sallittua?

Minä näen sosiaalitanssin vapaa-aikana tapahtuvana tanssina, vapaaehtoisena hauskanpitona. Sosiaalitanssiin kuuluu olennaisena osana vaihtuvat tanssiparit, uusien (tai vanhojen tuttujen) ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan tanssiminen. Tanssiminen, siinä hetkessä soivaan musiikkiin, sen hetkisen parin kanssa, juuri niillä askeleilla/kuviolla mitkä teistä molemmista tuntuu mukavalta. Minulle sosiaalitanssissa ei ole taso- tai taitomäärittelyitä. Jokainen tanssi on erilainen, uusi ja jännittävä. Hyvä sosiaalitanssija pystyy tanssimaan lähes kaikkien kanssa, sinun ei tarvitse tuntea pariasi etukäteen.

Saako tanssia sitten opetella, jos haluaa tanssia vain sosiaalitanssia. Tietenkin! Ovatko sitten ihmiset, jotka eivät ole käyneet kursseja tervetulleita tansseihin? Tottakai!

Se millä tavalla me otetaan uudet ihmiset tanssiyhteisössä vastaan, kertoo millaisia arvoja meillä on?
Seuraajalle tanssiin lähteminen täysin ilman mitään tietoa kyseisestä lajista on helpompaa, mikäli viejä osaa jo vähän (tai paljon). Viejänä tanssimaan lähteminen täysin uutena, tietämättä yhtään kuinka pitäisi itse liikkua tai tai toista liikuttaa, ei ole helppoa. Tässäkin tilanteessa voi osaavampi pari auttaa. Itse ajattelen, että tanssimaan voi mennä täysin ilman kursseja, mutta parin tunnin alkeitten jälkeen olo on yleensä jo paljon rohkeampi ja luottavaisempi. Ennen vanhaan oli tapana oppia vanhemmilta tanssit, lisäksi lavoilla vietettiin muutenkin aikaa enemmän, joten katselemallakin oppi. Se toimi silloin ja helpotti tanssimaan lähtöä. Nykyään ei tällainen enää ole tavallista. Aikakausi muuttuu, tanssilajit muuttuvat, ihmiset muuttuvat, asia joka meidän vaan tarvitsee hyväksyä. Miksi ihmeessä me käytetään turvavöitä? Eihän niitä käytetty 35 vuotta sitten. Muut asiat saavat muuttua, mutta tanssi ei?? Lisäksi on paljon lajeja, joita ei esimerkiksi tanssita lavoilla, tai ne ovat uusia, kaikille meille. Jos olet käynyt tanssimassa jo pidempään, voit minusta kertoa sille paniikissa olevalle aloittelijalle, ” Hei, ei haittaa vaika et vielä osaa niin kuin nuo parhaimmat, kelpaat juuri tuollaisena. Jokainen on aloittanut joskus!”

Quotation-Michelle-Geaney-dance-life-Meetville-Quotes-259593

Mitä sosiaalitanssissa sitten pitäisi huomioida? Pari, se on se tyyppi, jonka kädestä pidät kiinni tanssin aikana. Jos me tanssitaan täysin tuntemattoman kanssa, kannattaa liikkeelle lähteä rauhallisesti, tunnustella millainen tanssija hän on. Taitavampi tanssija ottaa vähemmän kokeneen huomioon. Älä siis nolaa, neuvo tai arvostele pariasi. Perusajatuksena minulla itselläni on, että pyrin kaikkien parien kanssa tanssimaan mahdollisimman hyvin, vaikka minun parini ei olisikaan mikään huipputaituri (vielä) Jonain päivänä hän saattaa sitä olla, ja minä ainakin haluaisin hänen tanssivan edelleen minun kanssani. Jos minä kohtelen pariani kunnioittavasti ja hänelle jää meidän tanssista miellyttävä olo, hän todennäköisesti siirtää tuon fiiliksen myös seuraavalle. Hyvä palaa aina takaisin. Kummankin vastuulla on yrittää luoda mahdollisimman hyvä tanssi, yhdessä. Kumpikaan ei ole tullut sinne opettamaan, kumpikaan ei vaan istu kyydissä, kumpikin osallistuu, sen hetkisten taitojensa mukaan. Ja jos joku siltikin menee mönkään, mitä sitten? Hymyile! Niin minäkin teen, kun kaikki ei aina onnistu. Kukaan ei ole täydellinen, ja jos olisi, voi kun elämä olisi tylsää ja ennalta-arvattavaa. Joskus tanssikemiat natsaavat täydellisesti, joskus taas eivät, se on elämää, aina tulee uusia biisejä ja tansseja. Arvosta pariasi, juuri sellaisena kuin hän on!

Usein kun puhutaan sosiaalitanssista nousee esille, ”ne kilpatanssijat”, jotka tulee pätemään ja esiintymään…Minä ymmärrän tämän ”kilpatanssijat” tanssijoina, jotka kilpailevat, vakioita, lattareita, lavacupia, wcs, lindyä. Ihan sama mitä.
Joissakin tansseissa ja yhteisöissä kilpaileminen on vain yksi pieni osa lajin/lajien harrastamista, pääpaino kuitenkin on sosiaalitanssista ja siitä nauttimisesta.
Joissakin lajeissa treenataan, ja kilpaillaan erittäin aktiivisesti, yleensä oman parin kanssa, ja harvemmin tanssitaan sosiaalitanssia muiden kanssa.

Sitten on yhteisöjä, joissa käydään vaan tanssimassa. Ei treenata juurikaan, ei mietitä tekniikkaa, tanssitaan vaan. Kaikki nämä ovat yhtä oikein, erilaisia, hyviä tapoja kaikki kunhan ihmiset muistavat erottaa vapaa-ajan kilpailuista. Nauttia tanssista.
Jokaisen pitää ottaa muut tanssijat huomioon, tahallaan törmäilyä ja tuuppimista ei pitäisi sallia koskaan, missään tilanteessa. Vahinkoja sattuu, ja silloin pyydetään anteeksi, ihan sama kenen vika, ei se ole sen isompi juttu, samat käytöstavat pätevät kuin normaalielämässäkin. Jos kuitenkin huomaat koko ajan pyyteleväsi anteeksi, suosittelen hieman tarkkailemaan omaa tanssiasi ja sitä miten liikut ja kuinka laajasti. Taitava tanssija pystyy tähän, vähemmän tanssineille oman tilan hahmottaminen voi olla hieman haasteellista. Jos on tilaa voi liikkua isommin, jos ei ole niin silloin mennään pienemmin, normaalia järjenkäyttöä. Taitava tanssija pystyy varioimaan tanssiaan enemmän kuin aloittelija, jolloin vastuu muiden ihmisten huomioimisesta kasvaa.

a girl's wearing a tap dance shoe

Metsään mennään ja kovaa, kun ihmisiä aletaan arvioimaan ja arvottamaan kilpailutulosten ( tai todellisen/kuvitellun tanssitaidon) perusteella. Varsinkin, kun sosiaalitanssissa ruvetaan tanssipareja hakemaan kilpailutulosten ja sijoitusten perusteella. Silloin kun tanssija ei voi tai viitsi enään tanssia aloittelevien tanssijoiden kanssa, koska he eivät ole tarpeeksi hyviä, on minusta menetetty jotain. Kilpailuiden tulokset kertovat sinun tanssisi tason tänään, näillä tuomareilla, näitä kilpailijoita vastaan. Kilpailun tulos ei kerro sitä miten sinä olet kehittynyt. Se ei todellakaa kerro sitä oletko hyvä sosiaalitanssija. Se ei kerro sinun arvoasi tanssijana! Meidän jokaisen tulee muistaa, että aina on olemassa joku joka on parempi. Joku, joka treenaa vielä kovemmin, joku joka on vaan lahjakkaampi, joku jolla on parempi onni, joku joka vaan pieksee sinut tuloksissa.

Ja se esiintyminen… Lavoille tai tansseihin tullaan esittämään. No kyllähän tanssi on esittämistä, jo aikojen alusta asti eri sukupuolet ovat tanssineet toisilleen, tarkoituksena parinhaku, huomion kiinnittäminen, esittäminen, yleensä omalle parille. Miksi tai miten tämä olisi muuttunut? Kyllä minä ainakin haluan osallistua tanssiin, tanssia omalle parilleni. Tämähän on kai paritanssia, eikö?? Muutenhan me jorailtaisiin kaikki yksin kotona. Jos pari tanssii yhdessä, pitää hauskaa, hulluttelee, nauttii. Haittaako se jos he ”esittävät” toisilleen? Haittaako jos tämä tanssi näyttää hyvältä, myös sivusta katsottuna? Ei! Mikäli joku tuntee itsensä loukatuksi, jonkun yhteisestä tanssista, pitäisi ehkä katsoa itseään peiliin ja miettiä ”Miksi minä reagoin näin?”. ”Miksi minä kuitenkin katson heidän tanssiaan?”
Joskus esiintymiseksi taidetaan laskea kuitenkin vain tanssitaito, ajatellaan heti että taitavampi esiintyy. Miksi näin, kateuttako? Kateus, siitä jos joku osaakin enemmän? Onko osaaminen tanssimaailmassa väärin? Minä tykkään keittiöesimerkeistä 🙂 Jos minä osaan laittaa perunoista 17 eri ruokalajia, enkö minä saisi valmistaa niitä, koska pääosin ihmiset osaavat laittaa niitä vain 5 eri tavalla? Onko se muilta pois jos meillä syödään eri ruokia, kuin heillä? Niinpä.
Karrikoidaan vähän. Olisiko parempi, jos ihmiset vaan kävelisivät ympyrää? Kukaan ei saa erottua? Kaikki, jotka pukeutuvat tai tanssivat eri lailla poistetaan. Ole mahdollisimman hajuton, mauton ja väritön, älä vaan halua kehittyä. Älä vaan pidä hauskaa tai naura. Kuulostaako pelottavalta?

7c0aab6ebe032e880f4ef7edaac5facbMikäli haluan opettaa sosiaalitanssia, minun pitää itse tietää mitä se on. Miten voisin opettaa asioita, joita en itse pysty toteuttamaan? Mikä minulle tanssiessa merkitsee sitten kaikkein eniten? Se millaista ihmisten on tanssia minun kanssani. Jos aloitteleva tanssija tulee hakemaan minua, ja hymyilee tanssin lopuksi, olen onnellinen. Saanko sen viejän, jonka kädet tärisee, rentoutumaan? Tunne, kun huomaa yhdessä luoneensa jotain mahtavaa, molemmille meistä. Se että huomaan kehittyväni itse tanssijana, niin että pystyn nauttimaan itse tanssiessani jonkun paljon minua paremman kanssa. Katso itseäsi peilistä ja mieti miksi sinä käyt sosiaalitansseissa? Jos joskus en pysty aidosti käymään sosiaalitanssimassa, tapaamassa ihmisiä ja nauttimaan tansseista siellä, voin yhtä hyvin lopettaa koko tanssimisen.

Toivottavasti Juhannuksena mahdollisimman moni meistä pääsee tanssimaan. Nauttimaan liikkeestä, musiikista ja mahtavista ihmisistä, ilman kyräilemisen peikkoa. ENJOY!

asenne, dance, paritanssi, tanssi

I can’t see you…so I can do what ever I want!

Minulla on jo jonkin aikaa muotoutunut ajatus kirjoittaa tanssin sosiaalisuudesta. Erilaisista ilmiöistä ihmisten välillä, liittyen tanssiin.

Tansseissa parini katseli minua nenänvartta pitkin ja sai minulle tunteen etten osaa tanssia häntä miellyttävällä tavalla. Joskus pääsee tanssimaan enemmän, joskus vähemmän, siksi olen opetellut viemään. Tansseissa on ihan liian vähän HYVIÄ miehiä, naiset eivät pääse tarpeeksi tanssimaan. Siellä sitä seisotaan ja odotetaan, että joku hakee tanssimaan, usein turhaan. Tanssimaan pääsy on minulle viikon kohokohta! Minulle tuli ihan sellainen olo, että minähän osaan tanssia. Tanssimisesta on tullut suorittamista, ja ihmiset tulevat tänne pröystäilemään tanssitaidollaan.

Onko tutun kuuloisia lauseita?

Ihmisen perustarpeisiin sisältyy tarve kuulua johonkin. Ihmiset haluavat osallistua, olla mukana, he haluavat puhua, kertoa ja vaihtaa ajatuksiaan sekä kokea hyväksyntää. Nämä asiat usein yhdistetään tanssiin, lisäksi paritanssissa saadaan myös fyysistä kosketusta, mikä sekin lisää hyvänolon ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Näiden monien hyvien asioiden vuoksi maailmalla on suuri määrä erilailla tanssivia ihmisiä. Tanssi koukuttaa meidät tehokkaasti tuohon hyvänolontunteeseen ja sitä haluaa aina vain lisää. Ihanaa ❤

Asian toinen puoli on se fanaattisuus mihin välillä törmää. Ymmärrän, että ihmiset jotka ovat jossakin asiassa sydämellään mukana, asiassa jota rakastavat, joskus innostuvat liikaa. Silloin asiat jotka toinen ihminen näkee pienenä, saavat jättimäiset mittasuhteet, tunteet ottavat vallan. Silloin tehdään tulkintoja, päätelmiä, joita toinen ei ole edes villeimmissä unissaan kuvitellut sanovansa/tekevänsä.

Minä uskon, että niin kauan, kun meillä on ollut tapa kommunikoida toisen ihmisen kanssa, niin kauan on myös tullut väärinymmärryksiä ja tulkintoja sanotusta. Tulkintoihin vaikuttavat meidän aiemmat kokemuksemme ja persoonallisuutemme. Kuulijan (lukijan) tunteisiin ja tulkintaan vaikuttavat lisäksi hänen oma kulttuuritaustansa, arvonsa ja asenteensa.

IMG_0551Näin sosiaalisenmediankautena on tullut, ehkä liiankin helpoksi tuoda julki kaikki ne pettymykset ja tulkinnat mitä tanssi-illan aikana on tapahtunut tai jättänyt tapahtumatta. Jokaista sanaa, katsetta ja huokausta vatvotaan päiviä jollakin keskustelupalstalla, ja tehdään kymmeniä uusia tulkintoja asiasta. Yleensä kirjoitettu teksti on lisäksi todella helppo ymmärtää väärin, koska ihmiset ovat täysin luetun varassa, ja siitä tehdään tulkinnat omien tunteiden perusteella. Minua ei häiritse keskustelu asioista, minua häiritsee se negatiivisuus, mitä näihin keskusteluihin liittyy. Millaisen viestin se antaa muille tanssiyhteisössä oleville tai siihen tuleville?

Tai keskustelut virheistä, tanssilajeista, opetuksesta, tekniikasta jne. Millä tavalla näitä keskusteluita käydään? Mikä on se oikea tapa, paikka ja aika? Keskustelu on aina hyvästä, kunhan se tehdään järkevässä paikassa, eikä keskustelu aiheuta paniikkia asiasta tietämättömälle. Karrikoitu esimerkki omasta ammatistani: Haluaisitko sinä, että elintarvikkeiden kanssa työskentelevät ihmiset alkaisivat keskustella kaikista niistä säädöksistä ja lämpötiloista, sekä monista virheistä, jotka aiheuttavat ruokamyrkytyksiä? Niistä kymmenistä virheistä mitä me normaalit ihmiset teemme, joka päivä, ja kuinka huomaamattamme olemme aiheuttaneet monia vaarallisiakin tilanteita läheisimmille, kun emme ole kaikkea tienneet ja osanneet ottaa huomioon. Oman lisänsä keskusteluun toisivat vielä kaikki ne tavalliset ihmiset, jotka ovat lukeneet netistä jonkun kirjoituksen, sekä pari bakteerikammoista… Totaalinen soppa olisi valmis 🙂

Minun oma ajattelumaailmani muuttui monta vuotta sitten, kun työskentelin aivan mahtavan keittiömestarin kanssa. Puhuimme ammattilaisista, ja hän tuumasi. ”Ammattilaisen tunnistaa siitä, että hän osaa olla hiljaa.” Se vaikka tiedät paljon asiasta, ei tarkoita, että sinun pitäisi julistaa sitä joka käänteessä. Sinä tiedät ja ymmärrät mitä kannattaa sanoa ja milloin. Sama pätee minusta tanssiin. Jokainen pitkään tanssia harrastanut tietää paljon, jokaisella on oma tapansa tehdä asioita, se ei haittaa. Keskustelua voi käydä ilman negatiivisuutta ja oikean tai väärän etsimistä. Tanssiminen on aina hyvä asia, saat tehdä sitä omalla tavallasi, kunhan et satuta muita.

Kuinka fanaattisilta ja suvaitsemattomilta me tanssijat välillä kuulostetaan? Mieti haluaisitko sinä liittyä siihen joukkoon? Uskaltaisitko ottaa sitä riskiä, että aloittelevana tanssijana syyllistyt noihin moniin anteeksiantamattomiin virheisiin, (joita et edes tiennyt olevan) ja niitä sitten vielä puitaisiin julkisesti.

Kiinnititkö huomiota alun lauseisiin? Mitkä niistä jäivät mieleen? Yleensä ihminen löytää ne negatiiviset asiat, niihin tartutaan ja niitä väännellään. Mikäli jokainen aloitettu keskustelu kirjoitettaisiin positiivisessa muodossa myös, niiden lopputulos varmasti muuttuisi. Samalla ehkä myös keskustelu tanssin ympärillä muuttuisi positiivisemmaksi,ja samalla antaisimme muillekin kuvan, että tanssivat ihmiset ovat juuri niin mukavia ja avoimia, kuin me todellisuudessakin ollaan. Negatiivisuus on verho, joka estää meitä näkemästä hyviä asioita.

Sosiaalisen median myötä ihmisten on ollut helppo tuoda julki asioita, mitä harva sanoisi kasvotusten toiselle. Meidän aikuisten kannattaisi joskus pysähtyä miettimään niitä ohjeita mitä lapsille ja nuorille annetaan sosiaalisen media käytöstä.
”Älä kirjoita mitään, mitä et pysty sanomaan kasvotusten”
”Oletko varma, että olet ymmärtänyt mitä toinen tarkoittaa? Vai tulkitsitko jotain?”
”Onko tämä sellainen tieto tai keskustelu, jonka haluat kaikkien näkevän?”
”Onko tämä kirjoitus tehty tunnekuohun vallassa, älä lähetä sitä ennen kuin olet rauhoittunut”

IMG_0417Minä ymmärrän, että erilaisissa tilanteissa törmää ihmisiin, jotka käyttäytyvät huonosti tai epäasiallisesti. Sellaisia ihmisiä on aina, niiden ihmisten määrä on vakio, halusit tai et. Se ei tee siitä hyväksyttävää, eikä se oikeuta meitä olemaan samanlaisia. Jätä sellaiset omaan arvoonsa. Siirry niiden ihmisten seuraan, jotka saavat hymyn sinun huulillesi.

Minä haluan haastaa kaikki tanssijat kirjoittamaan ja jakamaan vähintään yhden positiivisen kertomuksen, päivityksen, instan, twiitin, tekstiviestin ihan minkä tahansa. Valitse siihen joku asia mikä on positiivista (pari)tanssissa. Joku asia, mikä saisi uuden ihmisen kiinnostumaan tanssimisesta. Joku kokemus minkä haluat jakaa meille muille, joka näyttää ettei me tanssijat olla negatiivisia, vaan positiivisia ja suvaitsevaisia. Näytetään että tanssi on harrastus johon todellakin kannattaa tulla mukaan!

asenne, dance, palaute, paritanssi, tanssi

Do you wanna feedback?.. No? You get it anyway!

Minä olen monta kertaa miettinyt. Miksi joku toinen ihminen haluaa kertoa minulle mitkä kaikki asiat teen väärin? Kuinka tämä auttaa minua tai häntä, millä tavalla se tekee minusta paremman tanssijan?

Saako tanssikurssilla antaa palautetta?

Oletko törmännyt koskaan tanssikurssilla siihen, että parisi alkaa kertomaan mitä sinun pitää tehdä, tai mitä teet väärin? Opettaja kertoo tunnilla mitä sinun pitäisi tehdä, pari kuitenkin papattaa vieressä niin, että korvissa soi, keskittymisestä opetukseen ei meinaa tulla mitään? Joskus pari antaa näitä ohjeita aika tökerösti, ehkä jopa tahallaan ilkeästi, yhtään miettimättä miltä sinusta tuntuu, lopuksi tekisi mieli itkeä, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Pahimmassa tapauksessa näitä paulautteen antajia, neuvojia, on useita, piina tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Lopputuloksena on, ettet muista mitä piti tehdä tai opetella, päälimmäiseksi tunnilta jäi mieleen se, että en osaa ja olen huono.

Minun mielestäni kaikkien tunnilla olevien oikeus on saada harjoitella rauhassa, aina. Sinä et voi tietää mitä muuta toisen ihmisen elämässä on, kuinka rankka työpäivä, vaikeita asioita tai surua. Joillekin tanssimassa käyminen on juuri sen päivän kohokohta, pelastus. Haluatko sinä olla se, joka pilaa tämän?

Opettajana minun tulee puuttua aina negatiivisen palautteen antamiseen tunnilla. Välillä näitä sala-opettajia on vaikea havaita, vaikka ryhmän ilmapiiristä huomaat, että jokin on vialla, parhaani kuitenkin yritän.
Mielestäni, jos sinulla on aikaa keskittyä siihen mitä kaikkea parisi pitäisi tehdä tai mitä kaikkea hän tekee väärin. Sinä et tee silloin itse tarpeeksi! Jos keskityt itse siihen miten voisit itse viedä/seurata parhaalla mahdollisella tavalla tai siihen onko sinun tekniikka-asiat kunnolla tehty. Silloin et ehdi murehtimaan parin virheitä, omissa virheissäsi on ihan riittävästi tekemistä. Sillä ei ole väliä oletko viejä tai seuraaja, antamasi palaute on ainoastaan sinun näkemyksesi, se ei välttämättä ole tarpeellinen parillesi sillä hetkellä. Joskus on käynyt niin, että kun olen puhunut tunnilla käyttäytymisestä, niin tunnin jälkeen on osa oppilaista tullut sanomaan ”Kiitos, olin jo lähes lopettamassa tämän, kun koko ajan joku on neuvomassa.”

Tämä ei tietenkään estä sinua kysymästä, jos haluat, että parisi antaa sinulle palautetta. Muista kuitenkin, että silloin vastuu siirtyy sinulle. Raken sanoin; ”Älä kysy kysymyksiä joiden vastauksista et tykkää!” Samalla muistutan, että mieti oletko ihan varma, että parisi oikeasti osaa neuvoa sinua? Mitä jos sinulta kysytään jotain? Vastaa rehellisesti jos et osaa auttaa. Ja jos tiedät vastauksen, oikeasti tiedät, voit auttaa vaikka kysymällä, ”Auttaisiko jos tekisit näin?” Tai ”Tämä tuntui tosi kivalta, kun teit noin.” Positiivisesti annettu ohje tai palaute voi monta kertaa korjata tilanteen, ilman sitä kriittistä palautetta. Pohdi myös annatko palautteen siksi, että haluat auttaa oikeasti vai tuntea itsesi paremmaksi kuin tuo toinen? Kaikki eivät opi yhtä nopeasti, meidän tarvitsee se hyväksyä.

Muista kuitenkin, että tunnilla on vain yksi opettaja tai opettajapari! Heillä on suunnitelma miten ja minne ryhmää ohjataan.

IMG_0427

Mitä voin tehdä jos saan palautetta jota, en ole pyytänyt?

Palautteeseen jota joskus tunneilla saa, voi suhtautua monin eri tavoin. Voit sanoa, että ”Keskityn tähän mitä opettaja antoi tehtäväksi, en kiinnittänyt tuohon mainitsemaasi asiaan niin paljon huomiota.” Tai ”En tiennyt, että minulla on tuo ongelma, pyydetään opettaja katsomaan, niin saan tämän sen heti korjattua.” Tärkein ohje on, mikäli et onnistu annetussa tehtävässä/kuviossa/tekniikassa, kysy apua opettajalta.

Vastaa negatiiviseen palautteeseen samalla tavalla. Mieti auttaako se?? Joskus ihmiset, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen kertoa sinun virheesi, eivät kuuntele vaikka sanoisit mitä. Negatiivisuus synnyttää negatiivisuutta, haluatko lähteä siihen mukaan?
Onko ok antaa tanssilavalla/bileissä palautetta tanssiparille?

Ei! Entä jos? EI! Tanssilavalla/bileissä kaikki ovat viettämässä vapaa-aikaa, rentoutumassa, pitämässä hauskaa, ja silloin ei todellakaan kaipaa tanssiparinsa kommentteja siitä mitä tekee väärin. Kyseessä on kuitenkin aina ainoastaan yksi tai kaksi kappaletta, eiköhän sen kestä vaikka tanssitaivas ei tämän parin kanssa aukeaisikaan. Mikäli sinä teet oman osuutesi ja tanssit itse niin hyvin kuin osaat, pystyt huomioimaan ja tarvittaessa kompensoimaan pariasi, jotta molemmilla olisi miellyttävä tanssikokemus. Tanssitaidossa parempi on se joka, ottaa isomman vastuun yhteisen tanssin onnistumisesta.
En tarkoita, että sinun pitäisi sietää epäasiallista käytöstä tai jos parisi satuttaa sinua tanssin aikana, tottakai sen voi sanoa, mutta asiallisesti. Sana kiirii kyllä kauas, kun aloittaa parinsa arvostelun sosiaalitansseissa, voit ehkä huomata kuinka tanssikutsut vähenevät ja vähenevät…

43d78c09ca071da1f0264d8522461648

Parille palautetta?

Kyllä, positiivista palautetta!

Jos haluat palautetta omasta tanssista, ota yksäri opettajalta jota arvostat, silloin keskitytään vain sinuun ja sinun tanssitaitosi parantamiseen.

Tai lähde vapaaharjoittelemaan hyväksi kokemasi parin kanssa, ja sopikaa palautteen antamisesta. Silloinkin on hyvä muistaa, että saamasi palaute on vain yhden ihmisen mielipide sen hetkisestä tanssista.
Jokaisessa parissa, jonka saat on jotakin hyvää. Jos tuntuu ettei tanssi suju, niin hymyile, ei jokaiselle tarvitse jotain sanoa. Paria vaihdetaan kuitenkin kohta. Positiivisella palautteella monta kertaa saa paremman tuloksen, kuin negatiivisella. Mieti millaista palautetta itse haluaisit? Ja missä tilanteessa?

 

asenne, itsetunto, tanssi

Me..Me… It’s all about ME!

Jostain syystä olen viimeaikoina lukenut paljon itsetunnosta ja itsetuntemuksesta, paljon asioita opetuksen näkökulmasta, mutta koskien myös ihan meitä tavallisiakin ihmisiä. Netissäkin on tullut monia artikkeleita vastaan asiasta, joten se varmasti meitä monia mietityttää. Lisäpontta olen saanut NLP opinnoista, ihmismieli on todella mielenkiintoinen. Se miten minä näen itseni, vaikuttaa niin moniin asioihin. Ei se mitä olen, vaan se miten näen itseni!

IMG_0413

Mitä sitten on itsetunto, itsetuntemus, minäkäsitys?

Dunderfelt (2009) On minusta tiivistänyt nämä hienosti. Itsetuntemus on ihmisen sisäinen, tunteenomainen tulkinta omasta hyvyydestään ja arvostaan. Se on tärkeä osa minäkäsitystämme, mitä ajattelemme itsestämme, millaiseksi haluaisimme tulla ja mitä ajattelemme mahdollisuuksiemme elämässä olevan.
Minäkäsitys ja itsetunto ovat suurimmaksi osaksi opittuja, miten muut ovat käyttäytyneet meitä kohtaan ja mitä he ovat meistä ajatelleet, onneksi ne ovat muuttuvia ja muutettavissa. Itsetuntoasi ja minäkäsitystä voit kehittää koko elämän ajan.
Itsetuntemuksen tärkeimpiä tehtäviä on paljastaa itseen kohdistuvat turhat, negatiiviset uskomukset ja luoda hyvä, rakentava ja innostava suhde omaan itseensä.

Minä olen itse tehnyt vuosia töitä oman itsetunnon, itsetuntemuksen ja minäkäsityksen kanssa, ja tarkastellut näitä tietenkin myös tanssin kautta. Tässä minun ajatuksiani asiasta, entä miten sinä näet nämä?
Suosikki mantarani on: Elämä ei ole pakko, vaan mahdollisuus.

Terve itsekkyys on hyvä asia, ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta onnestasi. Tee sitä mitä rakastat, ei sitä mitä muut sinulta odottavat!
Tanssiminen voi olla hieno tapa oppia hyväksymään itsensä. Saada onnistumisen kokemuksia ja tuntea hyväksyntää. Yleensä tanssivat ihmiset ovat avoimia uusille ihmisille ja ajatuksille. Onko tämä paikka jossa jokainen voi olla oma itsensä? Ihmisen hyvinvoinnille on tärkeää löytää paikka missä voit olla oma itsesi. Kenelläkään ei ole oikeutta määritellä millainen sinä saat olla.

Mikäli haluamme tanssin pysyvän tällaisena, meidän jokaisen täytyy katsoa peiliin. Mieti millainen kuva sinulla on itsestäsi? Miten minä suhtaudun muihin ihmisiin? Millaisina minä näen muut ihmiset?
Se miten suhtaudut itseesi, yleensä heijastaa myös suhtautumistasi muihin.
Arvostatko itseäsi ja ajatuksiasi? Kun katsot peiliin löydätkö asioita missä olet hyvä, ilman sitä muttaa? Tunnusta myös itsellesi omat puutteesi, kukaan meistä ei ole täydellinen. Et voi muuttaa mitään ennen kuin tiedostat muutettavan kohteen.
Minä voin itse valita kuinka suhtaudun asioihin. Voin jäädä märehtimään kaikkea epäonnistunutta, kaikkea vääryyttä mitä olen kohdannut ja sitä mitä en ole saavuttanut. Tai voin iloita niistä asioista mitä minulla on, mitä olen jo saavuttanut ja nähdä tavoitteina ne mitä haluan saavuttaa. Ole kärsivällinen, saavutat haluamasi kyllä, et ehkä eilen tai tänään, mutta tulevaisuudessa. Vaikeudet ja haasteet kuuluvat ihmiselämään, ilman niitä et huomaisi hyviäkään.

Arvosta itseäsi, Sinä olet hyvä juuri tuollaisena, kuin olet! 

IMG_0478Itsetunnoltaan terve ihminen pystyy arvostamaan myös muita ja tuntemaan aitoa kiintymystä ilman itsekästä hyötymistarkoitusta. Vertaatko itseäsi muihin? Tanssissa joskus kuulee veratauksia: kilpailijat vs. sosiaalitanssijat, kursseilla käyvät vs. luomutanssijat. Kuka määrittää mikä tai kuka on parempi? Jokainen on arvokas. Erilaisuus luo monimuotoisuutta ja monimuotoisuus ylläpitää suvaitsevaisuutta ja kehitystä.

Sinulla on oikeus ilmaista omia mielipiteitäsi ja tunteitasi, eikä sinun tarvitse toimia muiden odotusten pohjalta.

Mieti kuitenkin miten sinä itse suhtaudut muihin?
Ovatko muut tyhmiä, eikö ne osaa asioita, pitääkö niille osoittaa niille kuuluva paikka, eikö muut ymmärrä sinun erinomaisuuttasi?
Mitä tapahtuu jos kohtaat toisen ihmisen avoimin mielin, ilman ennakkokäsityksiä, juuri siinä hetkessä? Osoitatko arvostusta kuuntelemalla? Pystytkö aidosti kuuntelemaan, ilman että sinun tarvitsee kommentoida, ärsyyntyä tai todistaa toisen puheet vääriksi. Pystytkö arvostamaan toisen mielipidettä, vaikka se ei olisikaan sama kuin sinulla?

Tiedosta oma jaksaminen ja omat rajat. Sinulla on oikeus sanoa EI.  Sinulla on oikeus sanoa, kun jokin loukkaa. Sinulla on myös oikeus sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka lisäävät jaksamista eivät vähennä sitä.

Tanssin parissa törmää monenlaisiin ihmisiin. Ja joskus voi tullä eteen tilanteita. missä toinen ihminen onnistuu pahoittamaan sinun mielesi esim. kurssilla tai tansseissa, joku alkaa kertomaan mitä sinä teet väärin, tai näyttää sinulle muilla tavoin ettet ole hyvä. Tällaisen palautteen edessä varsinkin aloittelevat tanssijat joskus tuntevat olevansa todella voimattomia,huonoja, ja se vaikuttaa itsetuntoon. Älä anna muiden kritiikin tukahduttaa sinua. Kannattaako kaikkea palautetta ottaa tosissaan, ei, mieti miksi tämä ihminen haluaa antaa palautteen minulle? Haluaako hän todistaa olevansa parempi kuin minä, vai yrittääkö oikeasti auttaa? Ylipäätään minä haluaisin kaikkien keskittyvän enemmän omaan tekemiseen ja siihen miten MINÄ tulisin paremmaksi, jotta voin saada toisenkin tuntemaan hyvääoloa. Ainoa kehen sinä oikeasti voit vaikuttaa, katsoo sinua yleensä peilistä aamuisin. Toki silloin tällöin on mukava saada kurssieilla palautetta omasta suorituksesta, silloin kun sitä kysyy ja pyytää. Tanssit minä itse miellän kuuluvaksi vapaa-aikaan, hauskanpitoon ja nauttimiseen, minä en opeta enkä halua parinikaan minua opettavan.

Nautitaan vaan hetkestä!

Kun arvostat itseäsi ja hyväksyt itsesi, myös puutteesi, pystyt arvostamaan myös toista ihmistä. Tehdään siis yhdessä tästä matkasta ikimuistoinen!

IMG_0431