asenne, dance, paritanssi, tanssi

I can’t see you…so I can do what ever I want!

Minulla on jo jonkin aikaa muotoutunut ajatus kirjoittaa tanssin sosiaalisuudesta. Erilaisista ilmiöistä ihmisten välillä, liittyen tanssiin.

Tansseissa parini katseli minua nenänvartta pitkin ja sai minulle tunteen etten osaa tanssia häntä miellyttävällä tavalla. Joskus pääsee tanssimaan enemmän, joskus vähemmän, siksi olen opetellut viemään. Tansseissa on ihan liian vähän HYVIÄ miehiä, naiset eivät pääse tarpeeksi tanssimaan. Siellä sitä seisotaan ja odotetaan, että joku hakee tanssimaan, usein turhaan. Tanssimaan pääsy on minulle viikon kohokohta! Minulle tuli ihan sellainen olo, että minähän osaan tanssia. Tanssimisesta on tullut suorittamista, ja ihmiset tulevat tänne pröystäilemään tanssitaidollaan.

Onko tutun kuuloisia lauseita?

Ihmisen perustarpeisiin sisältyy tarve kuulua johonkin. Ihmiset haluavat osallistua, olla mukana, he haluavat puhua, kertoa ja vaihtaa ajatuksiaan sekä kokea hyväksyntää. Nämä asiat usein yhdistetään tanssiin, lisäksi paritanssissa saadaan myös fyysistä kosketusta, mikä sekin lisää hyvänolon ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Näiden monien hyvien asioiden vuoksi maailmalla on suuri määrä erilailla tanssivia ihmisiä. Tanssi koukuttaa meidät tehokkaasti tuohon hyvänolontunteeseen ja sitä haluaa aina vain lisää. Ihanaa ❤

Asian toinen puoli on se fanaattisuus mihin välillä törmää. Ymmärrän, että ihmiset jotka ovat jossakin asiassa sydämellään mukana, asiassa jota rakastavat, joskus innostuvat liikaa. Silloin asiat jotka toinen ihminen näkee pienenä, saavat jättimäiset mittasuhteet, tunteet ottavat vallan. Silloin tehdään tulkintoja, päätelmiä, joita toinen ei ole edes villeimmissä unissaan kuvitellut sanovansa/tekevänsä.

Minä uskon, että niin kauan, kun meillä on ollut tapa kommunikoida toisen ihmisen kanssa, niin kauan on myös tullut väärinymmärryksiä ja tulkintoja sanotusta. Tulkintoihin vaikuttavat meidän aiemmat kokemuksemme ja persoonallisuutemme. Kuulijan (lukijan) tunteisiin ja tulkintaan vaikuttavat lisäksi hänen oma kulttuuritaustansa, arvonsa ja asenteensa.

IMG_0551Näin sosiaalisenmediankautena on tullut, ehkä liiankin helpoksi tuoda julki kaikki ne pettymykset ja tulkinnat mitä tanssi-illan aikana on tapahtunut tai jättänyt tapahtumatta. Jokaista sanaa, katsetta ja huokausta vatvotaan päiviä jollakin keskustelupalstalla, ja tehdään kymmeniä uusia tulkintoja asiasta. Yleensä kirjoitettu teksti on lisäksi todella helppo ymmärtää väärin, koska ihmiset ovat täysin luetun varassa, ja siitä tehdään tulkinnat omien tunteiden perusteella. Minua ei häiritse keskustelu asioista, minua häiritsee se negatiivisuus, mitä näihin keskusteluihin liittyy. Millaisen viestin se antaa muille tanssiyhteisössä oleville tai siihen tuleville?

Tai keskustelut virheistä, tanssilajeista, opetuksesta, tekniikasta jne. Millä tavalla näitä keskusteluita käydään? Mikä on se oikea tapa, paikka ja aika? Keskustelu on aina hyvästä, kunhan se tehdään järkevässä paikassa, eikä keskustelu aiheuta paniikkia asiasta tietämättömälle. Karrikoitu esimerkki omasta ammatistani: Haluaisitko sinä, että elintarvikkeiden kanssa työskentelevät ihmiset alkaisivat keskustella kaikista niistä säädöksistä ja lämpötiloista, sekä monista virheistä, jotka aiheuttavat ruokamyrkytyksiä? Niistä kymmenistä virheistä mitä me normaalit ihmiset teemme, joka päivä, ja kuinka huomaamattamme olemme aiheuttaneet monia vaarallisiakin tilanteita läheisimmille, kun emme ole kaikkea tienneet ja osanneet ottaa huomioon. Oman lisänsä keskusteluun toisivat vielä kaikki ne tavalliset ihmiset, jotka ovat lukeneet netistä jonkun kirjoituksen, sekä pari bakteerikammoista… Totaalinen soppa olisi valmis 🙂

Minun oma ajattelumaailmani muuttui monta vuotta sitten, kun työskentelin aivan mahtavan keittiömestarin kanssa. Puhuimme ammattilaisista, ja hän tuumasi. ”Ammattilaisen tunnistaa siitä, että hän osaa olla hiljaa.” Se vaikka tiedät paljon asiasta, ei tarkoita, että sinun pitäisi julistaa sitä joka käänteessä. Sinä tiedät ja ymmärrät mitä kannattaa sanoa ja milloin. Sama pätee minusta tanssiin. Jokainen pitkään tanssia harrastanut tietää paljon, jokaisella on oma tapansa tehdä asioita, se ei haittaa. Keskustelua voi käydä ilman negatiivisuutta ja oikean tai väärän etsimistä. Tanssiminen on aina hyvä asia, saat tehdä sitä omalla tavallasi, kunhan et satuta muita.

Kuinka fanaattisilta ja suvaitsemattomilta me tanssijat välillä kuulostetaan? Mieti haluaisitko sinä liittyä siihen joukkoon? Uskaltaisitko ottaa sitä riskiä, että aloittelevana tanssijana syyllistyt noihin moniin anteeksiantamattomiin virheisiin, (joita et edes tiennyt olevan) ja niitä sitten vielä puitaisiin julkisesti.

Kiinnititkö huomiota alun lauseisiin? Mitkä niistä jäivät mieleen? Yleensä ihminen löytää ne negatiiviset asiat, niihin tartutaan ja niitä väännellään. Mikäli jokainen aloitettu keskustelu kirjoitettaisiin positiivisessa muodossa myös, niiden lopputulos varmasti muuttuisi. Samalla ehkä myös keskustelu tanssin ympärillä muuttuisi positiivisemmaksi,ja samalla antaisimme muillekin kuvan, että tanssivat ihmiset ovat juuri niin mukavia ja avoimia, kuin me todellisuudessakin ollaan. Negatiivisuus on verho, joka estää meitä näkemästä hyviä asioita.

Sosiaalisen median myötä ihmisten on ollut helppo tuoda julki asioita, mitä harva sanoisi kasvotusten toiselle. Meidän aikuisten kannattaisi joskus pysähtyä miettimään niitä ohjeita mitä lapsille ja nuorille annetaan sosiaalisen media käytöstä.
”Älä kirjoita mitään, mitä et pysty sanomaan kasvotusten”
”Oletko varma, että olet ymmärtänyt mitä toinen tarkoittaa? Vai tulkitsitko jotain?”
”Onko tämä sellainen tieto tai keskustelu, jonka haluat kaikkien näkevän?”
”Onko tämä kirjoitus tehty tunnekuohun vallassa, älä lähetä sitä ennen kuin olet rauhoittunut”

IMG_0417Minä ymmärrän, että erilaisissa tilanteissa törmää ihmisiin, jotka käyttäytyvät huonosti tai epäasiallisesti. Sellaisia ihmisiä on aina, niiden ihmisten määrä on vakio, halusit tai et. Se ei tee siitä hyväksyttävää, eikä se oikeuta meitä olemaan samanlaisia. Jätä sellaiset omaan arvoonsa. Siirry niiden ihmisten seuraan, jotka saavat hymyn sinun huulillesi.

Minä haluan haastaa kaikki tanssijat kirjoittamaan ja jakamaan vähintään yhden positiivisen kertomuksen, päivityksen, instan, twiitin, tekstiviestin ihan minkä tahansa. Valitse siihen joku asia mikä on positiivista (pari)tanssissa. Joku asia, mikä saisi uuden ihmisen kiinnostumaan tanssimisesta. Joku kokemus minkä haluat jakaa meille muille, joka näyttää ettei me tanssijat olla negatiivisia, vaan positiivisia ja suvaitsevaisia. Näytetään että tanssi on harrastus johon todellakin kannattaa tulla mukaan!

asenne, dance, palaute, paritanssi, tanssi

Do you wanna feedback?.. No? You get it anyway!

Minä olen monta kertaa miettinyt. Miksi joku toinen ihminen haluaa kertoa minulle mitkä kaikki asiat teen väärin? Kuinka tämä auttaa minua tai häntä, millä tavalla se tekee minusta paremman tanssijan?

Saako tanssikurssilla antaa palautetta?

Oletko törmännyt koskaan tanssikurssilla siihen, että parisi alkaa kertomaan mitä sinun pitää tehdä, tai mitä teet väärin? Opettaja kertoo tunnilla mitä sinun pitäisi tehdä, pari kuitenkin papattaa vieressä niin, että korvissa soi, keskittymisestä opetukseen ei meinaa tulla mitään? Joskus pari antaa näitä ohjeita aika tökerösti, ehkä jopa tahallaan ilkeästi, yhtään miettimättä miltä sinusta tuntuu, lopuksi tekisi mieli itkeä, kun mikään ei tunnu onnistuvan. Pahimmassa tapauksessa näitä paulautteen antajia, neuvojia, on useita, piina tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Lopputuloksena on, ettet muista mitä piti tehdä tai opetella, päälimmäiseksi tunnilta jäi mieleen se, että en osaa ja olen huono.

Minun mielestäni kaikkien tunnilla olevien oikeus on saada harjoitella rauhassa, aina. Sinä et voi tietää mitä muuta toisen ihmisen elämässä on, kuinka rankka työpäivä, vaikeita asioita tai surua. Joillekin tanssimassa käyminen on juuri sen päivän kohokohta, pelastus. Haluatko sinä olla se, joka pilaa tämän?

Opettajana minun tulee puuttua aina negatiivisen palautteen antamiseen tunnilla. Välillä näitä sala-opettajia on vaikea havaita, vaikka ryhmän ilmapiiristä huomaat, että jokin on vialla, parhaani kuitenkin yritän.
Mielestäni, jos sinulla on aikaa keskittyä siihen mitä kaikkea parisi pitäisi tehdä tai mitä kaikkea hän tekee väärin. Sinä et tee silloin itse tarpeeksi! Jos keskityt itse siihen miten voisit itse viedä/seurata parhaalla mahdollisella tavalla tai siihen onko sinun tekniikka-asiat kunnolla tehty. Silloin et ehdi murehtimaan parin virheitä, omissa virheissäsi on ihan riittävästi tekemistä. Sillä ei ole väliä oletko viejä tai seuraaja, antamasi palaute on ainoastaan sinun näkemyksesi, se ei välttämättä ole tarpeellinen parillesi sillä hetkellä. Joskus on käynyt niin, että kun olen puhunut tunnilla käyttäytymisestä, niin tunnin jälkeen on osa oppilaista tullut sanomaan ”Kiitos, olin jo lähes lopettamassa tämän, kun koko ajan joku on neuvomassa.”

Tämä ei tietenkään estä sinua kysymästä, jos haluat, että parisi antaa sinulle palautetta. Muista kuitenkin, että silloin vastuu siirtyy sinulle. Raken sanoin; ”Älä kysy kysymyksiä joiden vastauksista et tykkää!” Samalla muistutan, että mieti oletko ihan varma, että parisi oikeasti osaa neuvoa sinua? Mitä jos sinulta kysytään jotain? Vastaa rehellisesti jos et osaa auttaa. Ja jos tiedät vastauksen, oikeasti tiedät, voit auttaa vaikka kysymällä, ”Auttaisiko jos tekisit näin?” Tai ”Tämä tuntui tosi kivalta, kun teit noin.” Positiivisesti annettu ohje tai palaute voi monta kertaa korjata tilanteen, ilman sitä kriittistä palautetta. Pohdi myös annatko palautteen siksi, että haluat auttaa oikeasti vai tuntea itsesi paremmaksi kuin tuo toinen? Kaikki eivät opi yhtä nopeasti, meidän tarvitsee se hyväksyä.

Muista kuitenkin, että tunnilla on vain yksi opettaja tai opettajapari! Heillä on suunnitelma miten ja minne ryhmää ohjataan.

IMG_0427

Mitä voin tehdä jos saan palautetta jota, en ole pyytänyt?

Palautteeseen jota joskus tunneilla saa, voi suhtautua monin eri tavoin. Voit sanoa, että ”Keskityn tähän mitä opettaja antoi tehtäväksi, en kiinnittänyt tuohon mainitsemaasi asiaan niin paljon huomiota.” Tai ”En tiennyt, että minulla on tuo ongelma, pyydetään opettaja katsomaan, niin saan tämän sen heti korjattua.” Tärkein ohje on, mikäli et onnistu annetussa tehtävässä/kuviossa/tekniikassa, kysy apua opettajalta.

Vastaa negatiiviseen palautteeseen samalla tavalla. Mieti auttaako se?? Joskus ihmiset, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen kertoa sinun virheesi, eivät kuuntele vaikka sanoisit mitä. Negatiivisuus synnyttää negatiivisuutta, haluatko lähteä siihen mukaan?
Onko ok antaa tanssilavalla/bileissä palautetta tanssiparille?

Ei! Entä jos? EI! Tanssilavalla/bileissä kaikki ovat viettämässä vapaa-aikaa, rentoutumassa, pitämässä hauskaa, ja silloin ei todellakaan kaipaa tanssiparinsa kommentteja siitä mitä tekee väärin. Kyseessä on kuitenkin aina ainoastaan yksi tai kaksi kappaletta, eiköhän sen kestä vaikka tanssitaivas ei tämän parin kanssa aukeaisikaan. Mikäli sinä teet oman osuutesi ja tanssit itse niin hyvin kuin osaat, pystyt huomioimaan ja tarvittaessa kompensoimaan pariasi, jotta molemmilla olisi miellyttävä tanssikokemus. Tanssitaidossa parempi on se joka, ottaa isomman vastuun yhteisen tanssin onnistumisesta.
En tarkoita, että sinun pitäisi sietää epäasiallista käytöstä tai jos parisi satuttaa sinua tanssin aikana, tottakai sen voi sanoa, mutta asiallisesti. Sana kiirii kyllä kauas, kun aloittaa parinsa arvostelun sosiaalitansseissa, voit ehkä huomata kuinka tanssikutsut vähenevät ja vähenevät…

43d78c09ca071da1f0264d8522461648

Parille palautetta?

Kyllä, positiivista palautetta!

Jos haluat palautetta omasta tanssista, ota yksäri opettajalta jota arvostat, silloin keskitytään vain sinuun ja sinun tanssitaitosi parantamiseen.

Tai lähde vapaaharjoittelemaan hyväksi kokemasi parin kanssa, ja sopikaa palautteen antamisesta. Silloinkin on hyvä muistaa, että saamasi palaute on vain yhden ihmisen mielipide sen hetkisestä tanssista.
Jokaisessa parissa, jonka saat on jotakin hyvää. Jos tuntuu ettei tanssi suju, niin hymyile, ei jokaiselle tarvitse jotain sanoa. Paria vaihdetaan kuitenkin kohta. Positiivisella palautteella monta kertaa saa paremman tuloksen, kuin negatiivisella. Mieti millaista palautetta itse haluaisit? Ja missä tilanteessa?

 

dance, paritanssi, tanssi

I am a higher level dancer… or am I?

Osaaminen ei ole tule itsestään, se ei ole sidottu aikaan, siihen kuinka kauan olet tanssinut. Osaaminen syntyy ajasta ja työstä, siitä kuinka paljon olet tehnyt töitä oman kehittymisesi eteen.

Olen ollut itse monilla kursseilla ja leireillä opettamassa ja oppimassa, sekä puhunut monien oppilaiden ja järjestäjien kanssa kurssien tasoryhmistä. Miten saataisiin tanssijat arvioimaan omaa tanssiaan realistisesti? Tulemaan sille tasolle missä oppisi parhaiten, juuri niitä asioita joita tarvitset tanssiisi, nyt?

Ihmiset tuntuvat ajattelevan ” Olen tanssinut 10 vuotta, tottakai osaan tämän” Tai, ”kun kävin kursseilla aktiivisesti olin paras tai ainakin melkein paras, olen sitä siis myös nyt”. Eihän se niin mene. Tanssijat muuttuvat, tanssi muuttuu.

No mitä siitä, jos joku nyt on ”väärällä” tasolla, ketä se sitten haittaa? Mitä sitten, kun ”väärällä” tasolla on melkein puolet porukasta, joskus jopa yli puolet?

Kerron esimerkin. Olin Amerikassa, ensimmäistä kertaa west coast swing tapahtumassa. Tarjolla oli 3.lla eri tasolla tunteja. Menin kysymään järjestäjältä mille tasolle minun kuuluisi mennä? Kuka arvioi minun tanssitaitoni? Vastaus oli: ”Minä itse arvioin oman tanssitaitoni ja menen sille tasolle, kun ajattelen itseni olevan.” Okei, suuntaan siis 2 tasolle. Tuntien jälkeen ajattelen, että käyn kurkkaamassa myös ylemmän tason tuntia, ja jos taso on niin korkea etten pärjää, luikin takaisin keskitasolle. Järkytys!
Taso ylemmällä oli aivan sama, ellei jopa heikompi, koska ihmiset ajattelivat tietenkin olevansa ylemmän tason tanssijoita, ja perusteita ei enään tarvitse opetella. Yli puolet tunnista käytiin kuitenkin perusaskeleen rytmitystä, kun ihmiset eivät sitä osanneet. Muistan ihmetelleeni tätä suuresti, tämäkö on haastavinta opetusta mitä täältä löytyy?

Myöhemmin juttelin opettajien ja ylemmissä luokissa kilpailevien tanssijoiden kanssa. He sanoivatkin suoraan, etteivät käy tapahtumissa tunneilla koskaan, kun ryhmien tasot ovat mitä ovat. On järkevämpää ottaa yksityistunteja, tai käydä tasotsekatuilla pienryhmätunneilla. Suomessa meidän ehkä kannattaa ottaa tämä huomioon, jotta meille ei käy samoin…. vai onko jo käynyt?

Minusta olisi tärkeää huolehtia tapahtumissa/kursseilla, että myös nuo taitavammat tanssijat haluavat tulla tunneille ja myös oppivat niissä jotain. Asiakkaiden pitää saada vastinetta rahoilleen. Jos olet liian vaikealla tunnilla et opi mitään, tulee vain pahaolo, ja tuntee itsensä huonoksi, etkä halua enään tulla tunneille. Jos olet tunnilla missä pitäisi opetella haastavampia asioita, mutta opettaja joutuu laskemaan opetuksen tasoa, koska ihmiset eivät osaa perusteita, turhaudut, etkä enään tule tunnille. Kaikki häviävät.

Miten nuo tasot sitten jaettaisiin? Olisiko se tasoryhmä- ”tsekkaus”, ylemmän tason tunneille osallistujille vai nostaako opettaja oppilaat seuraavalle tasolle, kun katsoo taidon riittävän vai mikä olisi sinusta hyvä tapa? Tarkoitus olisi taata mahdollisimman laadukas opetus, joka auttaa juuri sinua eteenpäin omassa tanssissasi. Tärkeää on tietenkin, että on tuo tapa mikä tahansa, se pitää  hoitaa hyvin ja ammattimaisesti, niin että osallistujat tietävät mitä taitoja odotetaan ja ettei ketään nolata.

Haluaisin opettajana pystyä tarjoamaan opetusta kaiken tasoisille, alkeista jo pidemmälle tanssineisiin. Välillä opetetaan ryhmiä jossa kaikki ovat yhdellä tasolla, ja eri tasoiset tanssijat tanssivat yhdessä, hienoa. Näillä kursseilla edetään tietenkin ryhmän mukaan, ja opettaja vastaa siitä, että kaikki saavat jotain uutta työstettävää tanssiinsa. Opettajien on silloin todella tunnettava asiansa ja opettamansa laji.

Tasot ja nimet vaihtelevat paikasta riippuen, konkari edistyneet, jatko, taso 5 jne. yhteistä kaikille on kuitenkin se, että kyseinen taso on korkkein mihin ihmiset voivat osallistua, sillä hetkellä. Tuntuu, että tanssikursseilla käyville on tasoryhmistä tullut jonkinlainen statussymbooli, korkeimmalle tasolle on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Mieti, miten se, että käyt noilla ylemmän tason tunneilla tekee sinusta paremman tanssijan, jos perusteissa on vielä opeteltavaa? Miten voit opetella lajin haastavampia variaatioita, kuvioita, jalkatekniikkaa tai musiikintulkintaa, jos et pysy edes rytmissä, tai et pysty seuraamaan/viemään edes peruskuvioita? Entä kuinka reilua on muita ryhmäläisiä kohtaan?

Ajattele. Olet käynyt esim. kahden tunnin alkeet. Kuinka paljon osaat? Perusaskeleen, ehkä jonkin kuvion. Perusteiden osaaminen tarkoittaa minulle mm. lajin perusliikkumista, kykyä seurata/viedä peruskuvioita, perus pyörimisiä, rytmin ja perusaskeleen hallintaa. Tietenkään nuo osa-alueet eivät ole vielä täydellisesti hallinnassa, eikä pidäkään olla, niitä harjoitellaan koko ajan lisää. Minusta olisi kyllä hyvä myöskin ymmärtää se ettei perustanssitaitoa hankita 2 tunnissa. Kuinka kauan se sitten vie? Riippuu täysin ihmisestä. Jos käyt vain tunnilla esim. kerran viikossa 15 viikkoa, todennäköisesti hallitset perusasiat kohtuullisesti, kauden päättyessä. Jos käyt vain tunnilla kerran kuussa n. 2 tuntia kerrallaan, perustanssitaidon hankkiminen vie todennäköisesti ainakin vuoden. Jos käyt tunnilla kerran viikossa, treenaat opetettuja asioita aktiivisesti, otat vielä ehkä yksityistunnin, saatat pystyä hankkimaan perustanssitaidon parissa kuukaudessa. Taidon hankkimisnopeus on suhteessa työhön, jota oppilas itse tekee tuntien välillä.

No, mistä hitosta sitten tietää onko valmis ylemmälle tasolle? Niinpä. Jos käyt alkeissa ja sinusta tuntuu, että tämä on aika selvää ja pystyt tuskailematta tunnilla mukana, käy kysymässä tunnin jälkeen opettajalta, voisitko mennä seuraavan tason tunneille? Opettaja yleensä tietää millainen taso muilla tunneilla on. On syytä tiedostaa, että tasothan ovat riippuvaisia siitä ketä tunneille/kurssille on tulossa, ne vaihtelevat leiristä ja paikasta toiseen. Eli jos tänään olet jatko tunneilla, se ei aina automaattisesti tarkoita, että taso on sama kaikilla kursseilla tai leireillä.

Minusta ei ole häpeä käydä ”alemman”-tason tunneilla, sieltä saa aina parannusta omaan perustekniikkaansa. Joka kerta kuulen jotain uutta, jotain sellaista mitä joku muu ei ole vielä samalla tavalla sanonut, ja minusta tulee näin aina parempi tanssija. Yksäreillä, käydään joka kerta perusteknillisiä asioita, joten perusteiden opettelu ei lopu koskaan, ei edes niillä parhaimmilla tanssijoilla.
Oletko sinä valmis katsomaan peiliin ja arvioimaan omaa tanssiasi, oikeasti?

asenne, itsetunto, tanssi

Me..Me… It’s all about ME!

Jostain syystä olen viimeaikoina lukenut paljon itsetunnosta ja itsetuntemuksesta, paljon asioita opetuksen näkökulmasta, mutta koskien myös ihan meitä tavallisiakin ihmisiä. Netissäkin on tullut monia artikkeleita vastaan asiasta, joten se varmasti meitä monia mietityttää. Lisäpontta olen saanut NLP opinnoista, ihmismieli on todella mielenkiintoinen. Se miten minä näen itseni, vaikuttaa niin moniin asioihin. Ei se mitä olen, vaan se miten näen itseni!

IMG_0413

Mitä sitten on itsetunto, itsetuntemus, minäkäsitys?

Dunderfelt (2009) On minusta tiivistänyt nämä hienosti. Itsetuntemus on ihmisen sisäinen, tunteenomainen tulkinta omasta hyvyydestään ja arvostaan. Se on tärkeä osa minäkäsitystämme, mitä ajattelemme itsestämme, millaiseksi haluaisimme tulla ja mitä ajattelemme mahdollisuuksiemme elämässä olevan.
Minäkäsitys ja itsetunto ovat suurimmaksi osaksi opittuja, miten muut ovat käyttäytyneet meitä kohtaan ja mitä he ovat meistä ajatelleet, onneksi ne ovat muuttuvia ja muutettavissa. Itsetuntoasi ja minäkäsitystä voit kehittää koko elämän ajan.
Itsetuntemuksen tärkeimpiä tehtäviä on paljastaa itseen kohdistuvat turhat, negatiiviset uskomukset ja luoda hyvä, rakentava ja innostava suhde omaan itseensä.

Minä olen itse tehnyt vuosia töitä oman itsetunnon, itsetuntemuksen ja minäkäsityksen kanssa, ja tarkastellut näitä tietenkin myös tanssin kautta. Tässä minun ajatuksiani asiasta, entä miten sinä näet nämä?
Suosikki mantarani on: Elämä ei ole pakko, vaan mahdollisuus.

Terve itsekkyys on hyvä asia, ota vastuu omasta elämästäsi ja omasta onnestasi. Tee sitä mitä rakastat, ei sitä mitä muut sinulta odottavat!
Tanssiminen voi olla hieno tapa oppia hyväksymään itsensä. Saada onnistumisen kokemuksia ja tuntea hyväksyntää. Yleensä tanssivat ihmiset ovat avoimia uusille ihmisille ja ajatuksille. Onko tämä paikka jossa jokainen voi olla oma itsensä? Ihmisen hyvinvoinnille on tärkeää löytää paikka missä voit olla oma itsesi. Kenelläkään ei ole oikeutta määritellä millainen sinä saat olla.

Mikäli haluamme tanssin pysyvän tällaisena, meidän jokaisen täytyy katsoa peiliin. Mieti millainen kuva sinulla on itsestäsi? Miten minä suhtaudun muihin ihmisiin? Millaisina minä näen muut ihmiset?
Se miten suhtaudut itseesi, yleensä heijastaa myös suhtautumistasi muihin.
Arvostatko itseäsi ja ajatuksiasi? Kun katsot peiliin löydätkö asioita missä olet hyvä, ilman sitä muttaa? Tunnusta myös itsellesi omat puutteesi, kukaan meistä ei ole täydellinen. Et voi muuttaa mitään ennen kuin tiedostat muutettavan kohteen.
Minä voin itse valita kuinka suhtaudun asioihin. Voin jäädä märehtimään kaikkea epäonnistunutta, kaikkea vääryyttä mitä olen kohdannut ja sitä mitä en ole saavuttanut. Tai voin iloita niistä asioista mitä minulla on, mitä olen jo saavuttanut ja nähdä tavoitteina ne mitä haluan saavuttaa. Ole kärsivällinen, saavutat haluamasi kyllä, et ehkä eilen tai tänään, mutta tulevaisuudessa. Vaikeudet ja haasteet kuuluvat ihmiselämään, ilman niitä et huomaisi hyviäkään.

Arvosta itseäsi, Sinä olet hyvä juuri tuollaisena, kuin olet! 

IMG_0478Itsetunnoltaan terve ihminen pystyy arvostamaan myös muita ja tuntemaan aitoa kiintymystä ilman itsekästä hyötymistarkoitusta. Vertaatko itseäsi muihin? Tanssissa joskus kuulee veratauksia: kilpailijat vs. sosiaalitanssijat, kursseilla käyvät vs. luomutanssijat. Kuka määrittää mikä tai kuka on parempi? Jokainen on arvokas. Erilaisuus luo monimuotoisuutta ja monimuotoisuus ylläpitää suvaitsevaisuutta ja kehitystä.

Sinulla on oikeus ilmaista omia mielipiteitäsi ja tunteitasi, eikä sinun tarvitse toimia muiden odotusten pohjalta.

Mieti kuitenkin miten sinä itse suhtaudut muihin?
Ovatko muut tyhmiä, eikö ne osaa asioita, pitääkö niille osoittaa niille kuuluva paikka, eikö muut ymmärrä sinun erinomaisuuttasi?
Mitä tapahtuu jos kohtaat toisen ihmisen avoimin mielin, ilman ennakkokäsityksiä, juuri siinä hetkessä? Osoitatko arvostusta kuuntelemalla? Pystytkö aidosti kuuntelemaan, ilman että sinun tarvitsee kommentoida, ärsyyntyä tai todistaa toisen puheet vääriksi. Pystytkö arvostamaan toisen mielipidettä, vaikka se ei olisikaan sama kuin sinulla?

Tiedosta oma jaksaminen ja omat rajat. Sinulla on oikeus sanoa EI.  Sinulla on oikeus sanoa, kun jokin loukkaa. Sinulla on myös oikeus sellaisiin ihmissuhteisiin, jotka lisäävät jaksamista eivät vähennä sitä.

Tanssin parissa törmää monenlaisiin ihmisiin. Ja joskus voi tullä eteen tilanteita. missä toinen ihminen onnistuu pahoittamaan sinun mielesi esim. kurssilla tai tansseissa, joku alkaa kertomaan mitä sinä teet väärin, tai näyttää sinulle muilla tavoin ettet ole hyvä. Tällaisen palautteen edessä varsinkin aloittelevat tanssijat joskus tuntevat olevansa todella voimattomia,huonoja, ja se vaikuttaa itsetuntoon. Älä anna muiden kritiikin tukahduttaa sinua. Kannattaako kaikkea palautetta ottaa tosissaan, ei, mieti miksi tämä ihminen haluaa antaa palautteen minulle? Haluaako hän todistaa olevansa parempi kuin minä, vai yrittääkö oikeasti auttaa? Ylipäätään minä haluaisin kaikkien keskittyvän enemmän omaan tekemiseen ja siihen miten MINÄ tulisin paremmaksi, jotta voin saada toisenkin tuntemaan hyvääoloa. Ainoa kehen sinä oikeasti voit vaikuttaa, katsoo sinua yleensä peilistä aamuisin. Toki silloin tällöin on mukava saada kurssieilla palautetta omasta suorituksesta, silloin kun sitä kysyy ja pyytää. Tanssit minä itse miellän kuuluvaksi vapaa-aikaan, hauskanpitoon ja nauttimiseen, minä en opeta enkä halua parinikaan minua opettavan.

Nautitaan vaan hetkestä!

Kun arvostat itseäsi ja hyväksyt itsesi, myös puutteesi, pystyt arvostamaan myös toista ihmistä. Tehdään siis yhdessä tästä matkasta ikimuistoinen!

IMG_0431

asenne, dance, opettaminen, paritanssi, tanssi

Teaching is not a calling, it is diagnosis <3

Mistä tunnistaa hyvän tanssiopettajan?
 

Miksi minä mietin tätä? Tai miksi kirjoitan tästä?
Joku on minulta kysynyt. ”Miten tunnistaa hyvän tai huonon tanssinopettajan?” Hyvä että kysyvät! Tiedänkö vastauksen, en todellakaan. En tiedä mitä muut tanssinopettajat, valmentajat, ohjaajat (mikä kenenkin nimike nyt onkin….) miettivät omasta opettamisestaan? Kuinka paljon he miettivät omaa opetustaan tai itseään opettajana? Joten ainoa asia mitä voin tehdä, on kertoa omia ajatuksiani. 

 Minä haluan kehittyä opettajana koko ajan. Uskon, että jokainen haluaa olla mahdollisimman hyvä opettaja. En usko kenenkään, tahallaan opettavan ”väärin”. Onko kaikista siis opettajaksi? En usko. Eihän meistä jokainen ”oikeassa” elämässäkään halua opettaa. En ota tässä kantaa siihen millainen koulutus tanssinopettajalla pitää olla tai pitääkö olla, se on aiheena liian laaja tähän liitettäväksi. 

Mistä tunnistaa hyvän opettajan? 

Opettajalla on hyvä asenne opettamiseen? Asenteeseen minä lasken kuuluvaksi; asenteen muita ihmisiä kohtaan, omia oppilaitaan tai opettamaansa asiaa kohtaan, vastuun omasta tekemisestä ja omasta ammattitaidosta sekä omista arvoista (esim.raha vs. laatu). Samat asiat pätevät kaikilla aloilla missä opetetaan. Jokainen muistaa varmasti omilta kouluajoiltaan opettajan jolla oli mahtava asenne ja sitten oli niitä joilla ei ollut… 

 Toivoisin jokaisen opettajan pysähtyvän silloin tällöin miettimään, MIKSI minä opetan? 

 Opettaja hallitsee opettamansa asian? Opettaja pystyy vastaamaan oppilaiden kysymyksiin? Usein minusta tuntuuu, että oppilaiden kysymykset tunneilla koetaan pahaksi asiaksi tai arvosteluksi opetusta kohtaan. Tai entä jos joku on eri mieltä opettajan kanssa? Apua, eihän niin voi olla! KYLLÄ! Minusta on hienoa, jos joku kysyy, miksi? Vaikka jopa haastaa välillä minut perustelemaan opetukseni. En tarkoita, että koko ajan pitää olla eri mieltä, mutta kysy rohkeasti jos joku mietityttää. Jos joku ajattelee minun tunneillani ja kysyy jotakin, minä hihkun kyllä innoissani. Kuinka monen tanssinopettajista olet kuullut sanovan tunnilla, ”olkaa eri mieltä, älkää uskoko kaikkea mitä sanon ellet ole itse samaa mieltä, saattaa olla että en tiedä kaikkea” tai edes jotain siihen viittaavaa? Ei ole montaa tullut vastaan. 

 Miten erottaa huonot opettajat hyvistä, jos sinulla ei ole tanssitaustaa? En tiedä? Ajattele, että tämä on vähän sama asia, kuin ravintoloissa. Huonot vain katoaa ajan kanssa. Tiedän ettei se auta sillä hetkellä sitä, joka sai ruokamyrkytyksen ( tai huonoa opetusta), mutta nopeuttaa varmasti kyseisen paikan katoamista. Oppilaana tuntuu varmasti turhauttavalta huomata, kun et kehitykkään niin kuin ajattelit. Tiedän mistä puhun, koska oma tanssinopettelu alkoi juuri tällaiselta kurssilta. Huonojen tapojen poisoppiminen on haastavaa.

IMG_0168

Hyvä opettaja tuntee opettamansa asian/lajin? Tarviiko hänen olla esim. Suomen paras, Ei. Mutta parin tunnin alkeiskurssin jälkeen, en itse lähtisi vetämään uutta lajia. Minä puhun nyt vain omasta puolestani, joku muu voi ajatella toisin. Minä haluan ymmärtää opettamani lajin. Haluan tietää mistä puhun, jotta pystyn vastaamaan oppilaideni kysymyksiin. Eli jos olen huippu omassa lajissani, minusta tulee siis loistava opettaja? Ei välttämättä. On eri asia opettaa kuin tanssia, kun tämän tiedostaa voi sinusta tulla loistava opettaja.

 Itse haluan oppilaideni kehittyvän mahdollisimman paljon. Haluan, että oppilaani oppivat tanssimaan. Nautin ihmisten kanssa työskentelystä ja paras palkinto on, kun näen oppilaideni kehittyvän. Pystyn kuitenkin arvostamaan myös niitä, jotka ovat tunneillani vain sosiaalisten syiden vuoksi, se on myös täysin hyväksyttävää. Toivon, että kaikille löytyy tunneiltani jotain uutta. Jokainen voi ottaa tai jättää käyttämättä, parhaani pyrin opettajana silti aina tekemään. Ehkä siinä ohessa he oppivat myös tanssimaan. Haluan opettaa heidät tiedostamaan, että tanssi kehittyy koko ajan, ja mikään ei ole lopullista. Myös minä kehityn, niin tanssijana, kuin opettajana.

IMG_0420Haluan, että heillä on hauskaa opetellessaan. Haluan, että he pystyvät nauttimaan tanssimisesta mahdollisimman monien ihmisten kanssa. Hyvä perustekniikka on minulle tärkeämpää, kuin miljoona kikkailukuviota. Hyvä ja toimiva parityöskentely on tärkeämpää, kuin askeleet tai varpaiden asennot.

Haluan tarjota oppilailleni mahdollisuuden käydä niin monen opettajan tunnilla, kuin he kokevat hyväksi, ja silti palata minun tunneille, jos niin haluavat. Uskon, jos käyt mahdollisimman monen opettajan tunneilla, löydät itsellesi sopivan opettajan ja lajin/tanssin, ja kehityt. Jos minä en ole tarpeeksi hyvä opettaja, oppilaani siirtyvät muualle. Minun tehtäväni on kannustaa oppilasta onnistumisiin, löytämään oman tiensä ja tapansa. Aina se ei ole minun tapani, mutta olen iloinen jos oppilaani löytää sen toisen opettajan ohjauksessa, uskon hänen arvostavan minua, rohkaisusta kokeilemaan muitakin opettajia. Näin myös minun on koko ajan kehityttävä ja tultava paremmaksi opettajaksi. 

Toivoisinkin enemmän rakentavaa yhteistyötä eri opettajien/ohjaajien kesken. Tällä hetkellä on aistittavissa välillä erittäin tiukkaakin oman reviirin suojelua, mikä ei minusta edistä oppilaiden tai tanssinopetuksen kehitystä. Lukitaan oppilaat vain omille tunneille, etkä ole enään tervetullut takaisin, jos muualla käy? Haukutaan muita opettajia, ja heidän opetustaan tai tapoja tehdä asioita? Minulle itselleni on ollut yllätys, että sen jälkeen, kun olen alkanut opettamaan, en voikaan osallistua välttämättä tanssikursseille.
Toki poikkeuksiakin on. Iso peukku niille kenen tunneille olen tervetullut, jotta voin edelleenkin kehittää itseäni. 

 Opetuksen tarkoituksena on kehittää. Se voi olla taitoa, ajattelua, sosiaalisia suhteita, fyysistä kuntoa… Juuri sitä mitä tarvitset juuri nyt, juuri sinulle ❤

dance, paritanssi, tanssi

Event heaven or event hell?

Nyt täytyy hieman hehkuttaa…

Viime viikonloppuna olimme Kouvolassa pitämässä west coast swing workshoppia. Järjestäjä oli ilmoittanut etukäteen teemana olevan ystävänpäivä. No tuttua huttua kaikille, ei aivan ❤ Viikonloppu oli minulle yksi parhaista, ja se saikin minut miettimään… Miksi jotkut tapahtumat vaan jäävät mieleen!? Silloin kun pystyt pilkkomaan sen, pystyt todennäköisesti myös toistamaan sen.

10985244_10205796263886372_2554132010186500719_n

Jonkun verran, kun on tässä eri järjestäjien tapahtumissa kierrellyt, myös ulkomailla, on niistä muutama noussut esille ja ainakin minun omiksi suosikeiksi. Mitä sitten tarvitaan hyvään tapahtumaan? Tässä minun mielestäni tärkeitä asioita mietittäväksi. Moni asioista onkin minulla kysymysmuodossa, koska on asioita mitä järjestäjä tarvitsee välttämättä ja osa on ns.extraa, jotka eivät ole pakollisia tapahtuman onnistumiselle, mutta voivat antaa lisäarvoa, kun ihmiset valitsevat tapahtumia joihin osallistuvat, jokainen itse päättää mitä omaan tapahtumaansa haluaa. Ja millaisia ihmisiä tapahtumaan osallistuu.

Asialle omistautunut järjestäjä: Jonkun on otettava päävastuu, ja laitettava asiat alulle ja idettävä ohjakset käsissään. Tunteeko järjestäjä asiakkaansa ja heidän toiveet/vaatimukset? Jos ei onko tiimissä joku joka tuntee?

Ajatus mitä tapahtumalta halutaan: Järjestäjän olisi oltava selvillä, miksi tapahtuma järjestetään, ja mitä siltä halutaan? Tekniikkaa, hauskanpitoa, kuvioita, kilpailuja, rahaa/voittoa. Nämä määrittävät isolta osaltaan, ketä opettajia otetaan, mitä heidän toivotaan opettavan, mitä muuta kuuluu viikonloppuun. Millainen mielikuva halutaan asiakkaille luoda? Onko tapahtuman peruuttaminen mahdollista? Vaikuttaako se asiakkaan mielikuvaan tulevaisuudessa? Kuinka myöhäisessä vaiheessa voidaan peruuttaa? Miten asiasta tiedotetaan? Halutaanko mahdollisimman paljon voittoa? Vai järjestetäänkö tapahtuma, vaikka voittoa ei olisi luvassa? Järjestetäänkö pieni, muutaman tunnin kurssi vai koko viikonlopun tapahtuma? Kumpikin on yhtä hyviä, eri tilanteissa.

Teema: Teemaa ei tarvitse olla, mutta jokin yhdistävä tekijä auttaa, koristeluissa, mainoksissa ja yleisen tunnelman luomisessa. Se voi olla niinkin yksinkertainen asia, kuin väri, joka yhdistää eri palaset yhteen.

Tiimi: Yleensä tapahtumaa järjestetään erilaisilla tiimeillä. Tärkeää on löytää sopivat henkilöt siihen. Kuka vastaa, ja mistä? Luotetaanko, että ongelmatilanteissa tiimiläiset tietävät miten toimia, ja onko heillä lupa tehdä päätöksiä, vai onko pääjärjestäjä ainoa päättäjä? Minkälainen tunnelma halutaan tapahtumaan luoda? Halutaanko tiimiläisten käyttäytyvän tietyllä tavalla tämän vuoksi?

Tiedotus ja mainonta: Kuka vastaa? Mitä kanavia käytetään mainonnassa? Millaista mielikuvaa halutaan asiakkaille tapahtumasta luoda? Milloin mainonta aloitetaan, miten se hoidetaan tapahtumaan asti, hoidetaanko sitä? Hyödynnetäänkö sosiaalisiasuhteita? Onko edellistä tapahtumaa? Saadaanko siitä lisäarvoa mainonnalle? Onko edellisen tapahtuman ihmiset puhuneet eteenpäin, ja missä sävyssä? Miten hoidetaan ilmoittautuminen? Miten tiedotetaan asiakkaita tapahtuman lähestyessä? Tietävätkö asiakkaat tullessaan tapahtumaan pääpiirteet viikonlopusta? Kuinka kysymyksiin vastataan? Miten mahdolliset muutokset ennen tapahtumaatai tapahtuman aikana tiedotetaan? Vai onko kaikki suurta mysteeriä? Miten maksut hoidetaan? Tietääkö opettajat mitä tapahtuu ja milloin? Mitä opettajilta odotetaan?

Aikataulu: Kuinka monta tuntia opetusta? Kuinka monta tuntia opetusta on järkevää, jotta ihmiset jaksavat? Onko iltabileet? milloin ne alkavat ja kuinka kauan ne kestävät? Onko välissä yhtään hengähdystaukoa, opettajille, oppilaille tai järjestäjille? Onko mahdollisuutta/aikaa yksäreille? kuka hoitaa aikataulutuksen? Kuinka tauot on järjestetty? Onko pidempää ruokataukoa? Onko lähellä ruokapaikkoja? Onko järjestäjä hoitanut yhteisruokatilausta? mikroa? jääkaappia? kahvimyyntiä? Onko aikataulu realistinen? Pitääkö se? Onko siirtymisiä tiloista toiseen, viekö aikaa? Mitä tehdään jos aikataulu ”kusee”?

Muu ohjelma/järjestelyt: Mitä kuuluu tapahtumaan? Pelkät tunnit? Onko iltabileitä/iltatansseja? Musiikinsoittaminen? DJ? Opettajat? Mitä siitä maksetaan? Onko luvat kunnossa? Onko kilpailuja? Onko muuta ohjelmaa? kuka vastaa niistä? Onko järjestäjän toimesta jotain pikku syötävää/hedelmiä/kahvia? Kuka vastaa? Koristelu? Teema? Tiimi? Mistä erottaa/tuntee? Halutaanko tutustuttaa ihmiset toisiinsa? Nimilaput? Valokuvia? Kuka hoitaa?

Tila: Missä järjestetään? Kuka vastaa? Millaisen tunnelman tila luo? Onko kurssipaikka ja mahdollinen iltabilepaikka sama? Mitä vaikutuksia? Kuinka ihmiset löytää paikalle? Mitä asioita meille tulee tilan puolesta, mitä pitää itse hankkia/huomioida? Miten tilaa muutetaan workkarista-iltabileisiin? Muutetaanko ollenkaan?

Hinta: Haluatko tehdä paljon voittoa? Mistä olet valmis luopumaan? Mikä on kipukynnys asiakkaalle? Mennäänkö minimi kuluilla? Valitaanko halvin tila? Mikä on maksullista? Mikä tulee järjestäjän puolesta? Mitä opettajille maksetaan?

TUNNELMA: Kaikkein isoimpana asiana tapahtumassa on tunnelma. Miten tapahtumanjärjestäjä/tiimi osallistuu tunnelman luomiseen? Osallistuuko ollenkaan? Vaikuttavatko opettajat tunnelmaan? Millä tavalla? Millainen fiilis/tunnelma on asiakkailla keskenään? suhteessa järjestäjään? Mitä tehdään jos tunnelma on vaisu? ahdistava? ärtynyt? Palaute? Kerätäänkö? Miten käsitellään? Minusta palautetta pitää antaa, niin kehittävää kuin positiivista, se auttaa meitä kaikkia kehittymään omassa toiminnassa.

Minulla itselläni on muutamia tapahtumia ja tapahtumajärjestäjiä, joiden kanssa toimiminen on nautinto ja opettajana pystyn antamaan myös oppilaille enemmän tuona viikonloppuna, kun minun ei tarvitse miettiä tai huolehtia järjestelyistä, aikatauluista tms. Voin keskittyä täysillä opettamiseen ja ihmisiin. Silloin myös minä opettajana olen valmis tekemään lähes kaiken mitä järjestäjä vain keksii pyytää 😉 ja yleensä seuraavat tapahtumat tiedetään todella hyvissä ajoin ja aikataulut järjestetään sen mukaan, että päästään mukaan. Win-win tilanne-kaikille osapuolille, joten hyvään kannattaa pyrkiä. Minulle iso asia on fiilis ja yleinen tunnelma tapahtumassa, kuinka järjestäjät osallistuvat sen luomiseen? Joskus tuntuu, että järjestäjät ovat niin kiinni järjestelyissä, etteivät muista niitä asiakkaita. Asiakkaalle on kuitenkin tärkeää kohdata järjestäjä, tietää että on olemassa henkilöitä, jotka auttavat jos ongelmia tulee. Yleensä silloin niitä ei tule. Asiakkaat ovat kuitenkin ne henkilöt, jotka maksavat tapahtumasta.

Tarkoittaako hyvä tapahtuma järjestäjälle sielunsa myymistä ja sitä ettei voi nauttia tapahtumasta? Yleensä hieman…. mutta mitä parempi tiimi, tarkemmin suunniteltu tapahtuma, niin sitä vähemmän työtä ja ongelmia itse tapahtumassa.

Tällä hetkellä Suomessa ollaan siinä tilanteessa, ainakin west coast swing tapahtumien osalta, että scene alkaa olla jo sen verran iso, että ei enää voi kaikkea vastuuta tapahtumien onnistumisesta laittaa järjestäjille ja opettajille. Westi tapahtumissa on totuttu, että kaikki tanssivat kaikkien kanssa tasosta riippumatta ja että opettajat tanssivat iltabileissä oppilaiden kanssa. Aivan mahtavaa! Yksi minun workkari-viikonloppujen kohokohtia on iltabileet, ja kun pääsen tanssimaan siellä eri ihmisten kanssa. Täytyy muistaa kuitenkin, etteivät kaikki opettajat aina pysty tai jaksa, monista eri syistä. Ja se pitäisi minusta myös asiakkaina ymmärtää, iltabileet ovat yleensä opettajan vapaa-aikaa, jonka jokainen käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Myös opettajat tarvitsevat joskus hengähdyshetken ja ehkä lasin vettä ;), olivat he tanssimassa sitten bileissä tai tanssilavalla.

Miten minä voin vaikuttaa? Voinko?

Tietenkin voit! Haluaisin jo scenellä olevien ihmisten osallistuvan omalta osaltaan scenen kehitykseen ja tunnelman luomiseen. Tanssimalla eri tasoisten ihmisten kanssa, toivottamalla uudet kasvot tervetulleeksi, juttelemalla muidenkin kuin tuttujen tyyppien kanssa. Minusta yksi parhaimpia sitaatteja on:

”Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä!” -Mahatma Gandhi-

Ei voi odottaa mitään, jos ei itse anna mitään. Ja mikäli halutaan uusia ihmisiä mukaan tanssiin… Mitä minä sitten voin tehdä asialle? Mieti, ymmärränkö niitä, jotka vasta aloittavat? Vai teenkö heti selväksi, ettei aloittelijoiden kanssa voi tanssia? Kuinka minä itse toivotan uudet ihmiset tervetulleeksi tähän mahtavaan porukkaan? Onko uuden ihmisen helppo päästä mukaan ja tanssimaan? Joskus peiliin katsomisen paikka meille kaikille?

Uskon vahvasti, että koska erilaisia tanssitapahtumia on paljon, niin hyvä tapahtumajärjestäminen tulee olemaan vahvuus ja kilpailuetu tulevaisuudessa. Sellaiset tapahtumajärjestäjät tulevat kasvamaan ja menestymään, jotka ymmärtävät laadukkuuden toiminnassa. Ihmiset äänestävät jaloillaan, oli kyse pienestä tai suuresta tapahtumasta, sillä ei ole väliä, kunhan tapahtuma on hyvin järjestetty.

Antoisia tanssihetkiä meille kaikille!

dance, paritanssi, tanssi

Dancing is so difficult… Is it?

Mä olen lueskellut ja kuunnellut erilaisia kommentteja ja keskusteluita viimeisten viikkojen aikana ja sain tästä idean kirjoittaa. Nämä on vain minun ajatuksiani siitä mitä ympärilläni kuulen, ja niiden ei ole tarkoitus loukata ketään, ainoastaan ehkä laittaa ajattelemaan.  En tiedä onko suomalaiset ainutlaatuisia, vai tapahtuuko tätä kaikkialla maailmassa, en ole kyllä muualla huomannut tätä.

Okei, mistä minä höpötän?

Tanssimisesta, tanssilajeista, siitä mikä on oikein, mikä on se ainoa oikea tapa? Olen huomannut, että jostain syystä suomalaisilla (sosiaali/seura)tanssijoilla tuntuu olevan tärkeää saada määriteltyä kaikki mahdollisimman tarkkaan, jotta voidaan sanoa toiselle ”sinä et mene oikein”, ” tämä on ainoa oikea tapa, noudata kaavaa”. Onhan se nähty myös EU.n kanssa 🙂 Ja ei siitä sitten enempää. Miksi meille on tärkeää määritellä kaikki? Eikö voisi ajatella, että jokaisella tanssilajilla on omat lajityypilliset piirteet, kilpamuodossa hyvinkin tarkat ja sosiaalitanssissa hieman vapaammat. Jos joku haluaa venyttää sosiaalitanssissa näitä ”rajoja” suodaan se heille. Ja ei aina silloin, kun sosiaalitanssitaan, tanssilajin lajityypilliset piirteet ei ole nähtävissä. Mitä sitten? Tämä on parin yhteinen (toivottavasti) valinta. Joskus käy myöskin niin, että tanssiparisi ei vielä osaakaan kyseistä lajia, ja silloin tärkeintä on se että pystyt tanssimaan  tämän ihmisen kanssa niin että molemmilla on miellyttävä olo, ja silloin ei aina voi tiukasti askelista pitää kiinni. Kunhan molemmat nauttivat tanssista, se kai on tärkeintä.

Miksi meille on tärkeää päästä sanomaan, ”tuo ei ole oikeaa tangoa, buggia, foksia jne”? Tai  jos pari yhdessä haluaa tanssia hyvinkin tarkkaan lajityypilliset piirteet säilyttäen, niin sitten sanotaan, ”tuo nyt on tuollaista kilpatangoa,-buggia,-foksia jne, nuo vaan tulevat tänne prassailemaan”. MITÄ IHMETTÄ?? Ihan sama mitä teet niin aina joku on arvostelemassa.

Tässä olisi ajatus: Mitä jos kaikki keskittyisivät sillä hetkellä olevaan pariin, yhteiseen tanssiin ja tanssista nauttimiseen? Mieti tanssitko jaloilla vai sydämellä!

Toinen ilmeisesti monia mietityttävä asia on suomessa tanssittavien tanssilajienkirjo, mitä tarvitaan ja mitä ei. Saako lajeja yhdistellä, jos saa niin miten? Sosiaalitansseissa jokainen saa tehdä miten hyvältä tuntuu ja mitä musiikista kuulet. Miksi et voisi yhdistää vaikka fuskua ja kun musiikin intensiteetti laskee niin vaikka foksia, tai mitä jos et edes miettisi lajia, otat vain parisi lähelle ja liikutte yhdessä musiikkiin, kunnes intensiteetti nousee ja voit jatkaa jollain muulla tavalla. Mitä jos en osaakaan jotain tiettyä lajia, vaan helpotan sitä, tanssin sinnepäin, voinko antaa sille uuden nimen ja hetken päästä meillä onkin taas uusi laji? Sehän on hyvä, voin sanoa osaavani 8 lajin sijasta, 9 lajia…. HEI! mitä jos teen kaikista osaamistani ( tai niistä joita en osaa) lajeista uuden version, niin sittenhän voin sanoa osaavani 16 lajia. Silloinhan se tekee minusta varmasti tanssipaikkani parhaan. Minusta tanssilajit ei ole tärkeitä, vaan tanssiminen, kun liikut musiikkiin, siitä tulee tanssia. Oikeat (tietyt) askeleet eivät ole se tärkein asia.

Miksi meille on niin tärkeää osata miljoona erilaista tanssia? Tuntuu, että uusia tansseja keksitään koko ajan, kun vanhat on muka jo opittu. Miksi meidän pitää osata kaikki lajit, heti? Miksei meillä ole luvallista opetella? Miksei meillä saa sanoa? ”Tämä ei vielä suju täydellisesti, tansseissa pärjäät kyllä, teidän tarvitsee kuitenkin vielä harjoitella lisää tullaksesi todella taitavaksi.” Tuntuu kuin alkeiskursseilla ei saisi käydä, se tekee sinusta huonon tanssijan. Kyllä jokaisen on oltava jatkokurssilla, ihan sama on perustekniikka vielä hallussa. Hmmm… minä taidan kurssitasoista kirjoittaa myöhemmin… 😉

Opettajatkin tuntuu joskus haksahtavan tähän ”kaikkien on opittava heti”- ajatukseen. Silloin helposti lähdetään oikomaan perusteissa, jotta oppilaille saadaan tunne, ”tämähän on helppoa”. Eikö opettajan tehtävä olisi saada oppilaat ymmärtämään kuinka tärkeitä perusasioiden hallitseminen on? Tottakai tanssin pitää olla hauskaa eikä sitä pitäisi väkisin vääntää. Perustekniikan pitäisi olla hauskaa, ja sen pitäisi helpottaa tanssimista, ei päinvastoin. Ja meidän opettajien tehtävä on tehdä perustekniikan harjoittelusta mielenkiintoista ja hauskaa. Minulla on ystävä, joka on joskus sanonut hyvin ”Huono tekniikka ei ole tyyli, vain huonoa tekniikkaa!” Jos me opettajina opetamme kunkin lajin (perus)tekniikkaa, vaikka se välillä tuntuu oppilaista haastavalta, ja toivottavasti saamme oppilaat myös pitämään hauskaa sen lisäksi että he oppivat. Niin silloin mielestäni annamme heille kaikkein parhaimman vastineen rahoille. Jos vielä muistutamme, että minä opetan lajityypillistä tanssia ja tekniikkaa, mutta tansseissa tottakai saatte tehdä niin kuin haluatte ja mukavalta tuntuu. Silloin opetamme laadukasta tanssia, mutta myös suvaitsevaisuutta ja annamme vapauden valita miten jokainen haluaa tanssia. Musiikki, yhteinen fiilis parin välillä ja se että askeleet sopivat yhteen (aivan sama mitkä askeleet), saavat minulla ainakin aikaan flow-tilan, jolloin kaikki muu tuntuu katoavan. 9839622

asenne, dance, paritanssi, tanssi

Goals

IMG_18674208712718

Mitkä ovat sinun tavoitteesi tulevaisuudessa?

Kuinka moni meistä tanssijoista miettii mitkä ovat minun tavoitteeni tanssin suhteen? Välillä tuntuu, että ihmiset käyvät tanssitunneilla, harjoittelevat tunnilla olevat asiat, mutta sen jälkeen niihin ei palata tai harjoitella. Mitä, eikö tunneilla saa käydä ja vain harrastaa? Tietenkin saa! Voisiko siitä saada tehokkaampaa? Kyllä! Mitä jos miettisit itsellesi tavoitteen, mitä haluat saavuttaa kauden aikana tai vaikka seuraavan puolen vuoden aikana. Ei tavoitteiden tarvitse olla mitää suuria. Huolehdin, että connection pysyy koko ajan tanssissa. Huolehdin, että pidän oman raamini. Ankkuroidun kunnolla, joka kerta. Harjoittelen aktiivisesti jalkatekniikkaa ja variaatioita. Tai ihan mitä tahansa sinä juuri nyt harjoitteletkin. Jos et tiedä mihin kannattaisi keskittyä, kysy valmentajaltasi, hänen tehtävänsä on auttaa sinua.

Mitäs sitten, kun tuntuu että on niin paljon harjoiteltavaa, ja mikään ei tunnu onnistuvan? Valitse yksi asia mitä harjoittelet. Ei, ei yhtään enempää. Et pysty harjoittelemaan tehokkaasti, kuin yhden asian kerrallaan. Voit reenata tätä asiaa, kotona, vapareissa tai tunnilla vapaan tanssin osuudessa. Niin ja bileet ovat oiva paikka treenata. Joka bile-illalle kannattaa valita yksi asia mitä harjoittelet. Toisena päivänä se voi olla joku toinen asia. Näin harjoittelemalla huomaat treenaavasi samalla, kuin pidät hauskaa, ja kehityt koko ajan. Win-Win tilanne 🙂

Nyt joku älähtää, iltabileet pitäisi olla hauskaa ei mikään vakava treenipaikka. Totta! Minä ainakin menen joka kerta iltabileisiin pitämään hauskaa, tanssimaan ja tapaamaan ihmisiä. Silti mikään ei estä minua aina silloin tällöin   miettimästä minun illan harjoitetta esim. muista ankkuroitua, joka kerta selkeästi.

Iltabileet ovat aivan mahtava paikka testata kuinka hyvin osaan viedä tai seurata. Jos pystyn viemään tai seuraamaan aivan aloittelevaa paria, voin ehkä sanoa hallitsevani perustekniikan aika hyvin. Samoin on tietenkin, jos pystyn seuraamaan/viemään minua parempaa tanssijaa, kumpikin kehittää sinua eri lailla, molempia tarvitaan.

Minä kuulen (joskus myös valitettavasti näen :/ )  kun tanssijat sanovat, että en viitsi tanssia aloittelevien tanssijoiden kanssa, kun ne ei osaa viedä/seurata oikein tai niiden kanssa ei voi kehittyä. Ihan täyttä p&%&! Minäkin olin joskus myös tätä mieltä, mutta onneksi minulla oli aivan loistava valmentaja, joka pudotti minut maanpinnalle ja muutti ajatukseni täysin. Kiitos Jessica! Kiitos myös Rakelle, joka ajattelee samoin kun minä, joten meidän on helppo tätä ajatusta toteuttaa omassa tanssissamme. Minä nautin aina jokaisesta tanssista illan aikana, se on helppoa, kun aloitat tanssin ajatuksella, ”Me tehdään tästä illan paras tanssi”. Yleensä niin myös käy.  On mahtavaa huomata, kun parillasi on kivaa ja hän nauttii, yleensä sinäkin nautit siitä tanssista. Asenne millä lähdet tanssimaan vaikuttaa. Jos haluat tanssia vain ”hyvien”  tai tuttujen kanssa, jäät paljosta paitsi. Btw. Oletko ajatellut, että J&J kilpailut ovat juuri tätä? Tee maailman paras tanssi täysin tuntemattoman ihmisen kanssa…

Tässä on haaste sinulle! Valitse bileistä/tansseista se tyyppi, jonka tanssitaito ei ole samalla tasolla sinun kanssasi ja laita tanssi toimimaan. Nauti siitä että pystyt tuottamaan parillesi illan parhaan tanssin, ehkä saatat jopa itsekin nauttia. 😉

Sinä pystyt siihen!

Minun tavoitteeni on pitää jalat maassa ja edelleen tanssia KAIKKIEN teidän kanssa, pitää hauskaa ja nauttia siitä! Jos minä en ole vielä hakenut sinua tanssimaan, tule sinä hakemaan rohkeasti!