opettaminen, palaute, tanssi

Tahdon palautetta!

Hyvin usein, kun puhutaan palautteesta, herää keskustelu, että tanssikursseilla tulisi saada opettajilta enemmän palautetta.

Kyllä, opettajalta saatu palaute on tärkeää, mutta oletko koskaan miettinyt mitä palaute oikein tarkoittaa? Eli onko palaute aina, vain juuri sinulle henkilökohtaisesti kerrottu asia? Jotain joka täytyy muuttaa tai joka menee hyvin?

Kursseilla opettajat mahdollisuuksien ja oman näkemyksensä mukaan, joko antavat palautetta tai eivät. Palautteen antaminen (ja vastaanottaminen) tanssikurssilla ei ole aina niin yksinkertaista. Opettajana minun tulisi tunnistaa oppilaat, millä tavalla he oppimistilanteen ja palautteen käsittelevät ja millaiseen palautteeseen he ovat valmiita. Toiset ovat tässä parempia, kuin toiset, itse ainakin harjoittelen asiaa edelleen ja pyrin oppimaan siinä koko ajan paremmaksi. Huonosti, väärällä tavalla tai väärään aikaan annettu palaute on oppilaalle erittäin ikävä kokemus, vaikka opettaja ei olisikaan sitä niin tarkoittanut. 

Onko palautteen tultava aina opettajalta (ulkopuolelta)? 

Sen sijaan, että jatketaan vain palautteen haluamista, haluaisin herätellä jokaista pohtimaan, kuinka monta erilaista tapaa löydät saada omasta tanssistasi  palautetta? Oletko koskaan miettinyt monellako tavalla jo ehkä saat kurssilla palautetta? 

*****

Tanssissa on kysymys taidon ja liikkeen oppimisesta, ja oppiminen etenee vaiheittain. 

Ensin tanssija selvittää itselleen mistä uudessa opeteltavassa asiassa on kysymys, yleensä opettajan näyttämän/selittämän mallin mukaan. Tässä vaiheessa kyseessä on raakaversio harjoiteltavasta asiasta. Tekemisessä on tarpeettomia liikkeitä, asennot ja ajoitukset saattavat olla vääriä, laadussa on suurta vaihtelevuutta, mutta edistymistä tapahtuu paljon (tuntui siltä tai ei).

Tekemällä kuitenkin oppii, ja luultavasti teet useita epätäydellisiä suorituksia, matkalla oikeaan. Huomaa tässä kohtaa juuri tekeminen/kokeileminen on avainasemassa ei pelkästään täydellinen tekeminen. Et voi korjata mitään, jos et ole edes yrittänyt.

Tämän jälkeen suoritusta ja yksityiskohtia voidaan hioa ja parannella monipuolisemmaksi ja tarkemmaksi, ensimmäisten toistojen kautta saatujen kokemusten myötä. Virheelliset suoritukset eivät ole oppimiselle haitallisia vaan saattavat jopa olla motorisen oppimisen kannalta hyödyllisiä, jos niistä opitaan. Tanssimaan oppiminen on aktiivinen prosessi, jossa vastuun kantaa oppija itse. Tottakai, myös opetuksen laadulla on iso merkitys oppimisprosessissa. Kuitenkaan kukaan ei voi oppia/tehdä asioita toisen puolesta.

*****

Monipuolinen opettaja osaa käyttää erilaisia menetelmiä oppilaan kehittymisen tukena. Tietenkin aina voi pyytää opettajalta henkilökohtaista palautetta, erilaiset pienryhmät ovat tähän erittäin hyviä. Ihannetilanteessa saat sitä juuri silloin kun haluat ja tarvitset ( isoissa ryhmissä tämä voi olla haastavaa). Mutta henkilökohtainen palaute ei ole ainoa tapa.

Miten sitä palautetta tunneilla sitten voi saada?

Sisäinen palaute (Itsearviointi)

Sisäinen palaute on tanssijan kokemus, tuntemus tai sisäinen vertailu liikkeen suorittamisesta, sen onnistumisesta, ehkä myös huomiota miten korjata jokin kohta.

Jokainen meistä voi olla osa omasta tanssista saatavaa palautetta.

Ota käyttöön oma aktiivinen sisäinen palautejärjestelmäsi. Tavoitteena olisi tanssija, joka pystyy myös itse analysoimaan omaa suoritustaan erilaisten omien (sisäisten) kriteereiden ja tuntemusten perusteella. Huomaa tämä on eri asia, kuin se sisäinen ääni joka kiinnittää huomion kaikkeen negatiiviseen. Entistä paremmin pystyt arvioimaan omaa tekemistäsi, kun tiedät mitkä ovat tavoitteesi, mitä haluat ja mihin olet menossa.

Kuinka moni oikeasti rehellisesti miettii tai arvioi omaa tekemistään? Mietitkö sinä?

Mitä se sitten tarkoittaa? Esim. jokin uusi harjoiteltava kuvio. Mietitkö mitä ja miten olet tekemässä, kun toteutat kuvion, arvioitko kuinka meni, mikä toimi mikä ei, pohditko miten korjaat sen kohdan mikä ei vielä toiminut. Vai menetkö vain kuvion läpi ja odotat opettajan kertovan mitä sitten tehdään?

Itse pyrin antamaan monia tsekkauspisteitä, jolloin oppilaalla on välineitä itsearviointiin. Askeleen paino menee tästä, tätä kautta tänne. Tarkista onko sinulla esim. tasapainopisteen säilymiseksi, nämä 5 palasta päällekkäin, onko käsi tässä kohdassa jne. Jokainen tanssija kuitenkin viime kädessä päättää itse mitkä asiat kokee tärkeäksi, ja kuinka nämä onnistuivat.

Ulkoinen palaute 

Palaute tulee tanssijan kehon ulkopuolisesta lähteestä. Se voi olla opetustilanteessa opettajan ohjaama palaute, tämä voi olla koko ryhmälle suunnattua (yleisin tapa ryhmätunneilla). Tai henkilökohtaista, juuri sinulle annettua palautetta. Tämä voi olla myös vertaispalautetta (opettajan ohjeesta annettua) tai jollain fyysisellä apuvälineellä annettua palautetta.

Palaute opettajalta voi tulla tekemisestä, esim. tarkista käännytkö niin, että paino on kokonaan jalan päällä. Tai palaute voi kohdistua suorituksen tulokseen, esim. tarkista oletko päätynyt kuvion jälkeen tänne ja tähän asentoon. Joskus opettaja saattaa pyytää tekemään ainoastaan osan jostakin kuviosta, askeleesta tai askelsarjasta. Tämä yleensä tarkoittaa, että tässä on se kriittinen piste jonkin asian oppimiselle, eli siihen kannattaa keskittyä. Nyt oppilaan tehtäväksi jää arvioida olenko minä oikeassa kohtaa, jos en mitä minun tulee muuttaa, että pystyn sijoittumaan oikealla tavalla.

Liikkeen onnistumiseen liittyvä palaute, arvio saatko tehtyä liikkeen pyydetyllä tavalla, esim. tehtävä on saada mahdollisimman pitkä askel eteenpäin. Jotta suoritus onnistuu pyydetyllä tavalla on oppilaan käytettävä tukijalkaa työntöön, askeleen kannattaa olla kanta-askel, jolloin jalka ja nilkka suoristuu työnnössä, tasapaino ja kropan kontrolli toimii loppuun asti. Toinen tanssija/opettaja voi auttaa arvioimaan, mikä kohta esim. pettää tai puuttuu vai onnistuuko suoritus.

Vertaispalaute on myös yksi tehokkaista keinoista saada palautetta. Yleensä opettajan ohjaama harjoite, esim. kerro parille tuntuuko vaste tähän suuntaan, tuntuuko sinusta että voimakkuus on riittävä jne. Tässä kohtaa olisi hyvä jos olet rehellinen parille, ja uskallat sanoa ettei vientiä huomaa, tai kädessä ei tunnu mitään tai en tiedä mihin nyt pitäisi mennä. Kaiken tämän voi sanoa fiksusti ja toista loukkaamatta. Muista kuitenkin, että vertaispalautetta annetaan, vain opettajan ohjeiden mukaan tai toisen sitä erikseen pyytäessä.

Ja tietenkin se kaivattu opettajan antama henkilökohtainen palaute voidaan yhdistää vertaispalautteeseen. ”Siirry tähän kohtaan ja vaste tuohon suuntaan”, lisäksi vertaispalaute kaverilta ”tuntuuko esim. vaste/vienti nyt selkeämmältä?”

Fyysinen ulkoinen palaute perustuu (omaan, toisen ihmisen tai välineen) kosketuksen ja vähäisen avun antamisen tanssisuorituksen aikana, esim. käsi estämässä kyynerpään pääsy kylkilinjan taakse tai käden painaminen alemmas, oikeaan korkeuteen. Näin tanssija huomaa, mahdollisia korjattavia kohtia omassa tanssissa, ilman että asiasta tarvitsee erikseen sanoa. Lisäksi kuulen oppilaiden toivovan, että näkisi itsensä tanssivan, eli sen miltä tanssi näyttää. Tähänkin on keksitty hyvä idea… peili, monilla kurssipaikoilla on mahdollisuus katsoa itseään peilistä samalla, kun tanssit, se kannattaa hyödyntää.

Lisäksi voit pyytää jotain kurssilaista esimerkiksi kuvaamaan sinun ja parisi tanssia (varmista, että tämä on parillesi ok). Ja voit sitten jälkeenpäin katsoa miltä tanssi näyttää (kohtaako sinun tuntemuksesi ja ajatukset siihen mitä näet videolta). Lisäksi osa opettajista tekee myös videovalmennusta, jolloin saat ammattilaisen näkemyksen siitä mihin asioihin kannattaa treenissä keskittyä, kannattaa tsekata että huomaatko näitä samoja asioita videolla tai silloin kun itse tanssit. Näin olet taas saanut yhden itsearviointi välineen lisää, ja voit jokaisessa treenissä keskittyä parantamaan jotain harjoiteltavaa asiaa, ja tarkistaa kehittymisen kuvaamalla uuden videon.

Mutta minä haluan paljon henkilökohtaista palautetta! Yksi erittäin tehokas tapa on silloin tottakai yksityistunnit (yksärit), jolloin opettaja keskittyy sinuun, ehkä myös pariisi. Silloin saat varmasti palautetta, korjausehdotuksia, ja toivottavasti myös vahvistusta siitä mitä teet hyvin.

Positiivista vai korjaavaa palautetta?

Tässä on varmasti yhtä monta mielipidettä, kuin vastaajaakin. Toiset haluavat keskittyä vain siihen mikä ei onnistu, toiset siihen mikä onnistuu. Totuus lieneen jossain välimaastossa.

Minun ajatukseni on, että haluan keskittyä oppilaideni onnistumisiin, vaikka toki annan korjausideoita niihin mitkä ei vielä toimi.

Positiivinen vahvistaminen, eli millä tavalla haluan oppilaideni tekevän asiat myös tulevaisuudessa. Itselläni on tapa kehua oppilaitani, kun he saavat jonkin asian sujumaan. Esim.  edellä mainittu kriittinen piste, vaikka tietyssä kohtaa kuviota. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki tanssissa olis täydellistä, vaan se harjoiteltu kohta alkaa toimia paremmin, ja kyllä sitä luultavasti tarvitsee vielä harjoitella myöhemminkin 😀 

Voit tulla entistä paremmaksi suorituksessaan mistä saat myönteistä palautetta.

Onnistuneen suorituksen jälkeisen palautteen saaminen lisää henkilön itseluottamusta ja pystyvyyden tunnetta ja motivoi yleensä tehokkaampaan harjoitteluun. Minusta tyytyväisyys jonkin asian sen hetkiseen tilaan, ei tarkoita että kehitys loppuu siihen. Se tarkoittaa, että olen näillä taidoilla pystynyt tähän suoritukseen ja se on ok. Aina voi tulla paremmaksi, tottakai.

Haastan sinut seuraavaksi huomioimaa, miten monella tavalla sait palautetta seuraavalla tanssitunnillasi. Herättelemään sinun sisäisen palautejärjestelmän, käytätkö sitä, otatko vastuuta omasta oppimisestasi? 

Mieti mikä on sinun tavoitteesi tanssijana, mitä haluat? Silloin tiedät mihin olet menossa. Mieti tanssistasi vähintään yksi vahvuus (asia missä olet hyvä) ja yksi kehitettävä asia (ja mitä sille teet).

Palaute on erittäin tärkeää kehittymiselle, käytä siis mahdollisimman monia palautteen muotoja tullaksesi juuri sellaiseksi tanssijaksi, kuin haluat.

asenne, dance, happiness, judging, onnellisuus, opettaminen, paritanssi, tanssi, tuomarointi

Westie Gala made me think

Vuosi alkoi wcs tanssileirillä Tukholmassa. Tajusin taas kuinka paljon opittavaa vielä on. Käsittelen tässä blogissa pääosin west coast swingiä, mutta yhtäläisyyksiä saattaa muuallekin olla 😉

En ole vielä kertaakaan törmännyt west coast swingissä siihen, että toiset opettajat eivät olisi tervetulleita muiden opettajien tunneille. On mieletön kokemus päästä sellaisen opettajan tunnille, jolla on kymmenien vuosien kokemus lajista, ja joka silti ymmärtää uusiakin tanssijoita. Se kuinka joku pystyy parilla lauseella saamaan salillisen ihmisiä ymmärtämään opetettavan asian. Siinä on tavoitetta meille kaikille opettajille, lajista riippumatta. Jokaiselle opettajalle tekee todella hyvää olla muiden opettajien tunneilla saada uusia ideoita ja ajatuksia myös omaan opetukseensa. Vaihtoringissä oleminen, ja ehkä jopa vastakkaisessa roolissa… Kylläpä huomaatkin aika monta asiaa mitä ehkä voisit omassa opetuksessa hyödyntää. Olen joskus törmännyt ajatukseen ”Joku tulee varastamaan minun kuviot, tai muuten hyötymään minun opettamistani asioista.” Hassua, eiköhän meillä ole Youtube niitä täysi, sieltä vain valkkaat parhaimmat. Se mistä itse en ehkä niin paljoa välitä on kun joku kirjoittaa kurssilla käsikirjoitusta sinun opetuksesta, ja toistaa sen sanasta-kuviosta-äänestä- täydellisenä kopiona omalla tunnillaan (joskus on näinkin käynyt). Kopioiminenhan on parasta parasta palautetta hyvin tehdystä työstä, mutta on aika noloa jos tunnille sattuukin joku joka onkin ollut samoilla tunneilla.… Ideoiden keräämisessä ei taas ole mitään väärää.

On mahtavaa, että Eurooppaan tuodaan myös hieman old schoolimpia opetttajia. Tanssijoille on hyödyllistä, saada toisenlaistakin näkemystä tuttujen opettajien lisäksi. Tajusin vasta tuona viikonloppuna, kun Mario puhui west coast swingin muuttumisesta viime vuosikymmeninä, kuinka nuori tanssi se on Euroopassa. Suurin osa Euroopan (huipuistakin) west coast swing tanssijoista taitaa olla tutustunut kyseiseen tanssiin alle 10 vuotta sitten. Toki poikkeuksiakin aina on. Mutta pointtina on se että meiltä puuttuu kymmenien vuosien tanssikokemus lajista, me emme ole nähneet sen muutosta ja kokeneet eri lajien vaikutusta westiin. Onkin aivan mahtava kuulla ja nähdä esimerkkejä siitä kuinka laji on vuosien saatossa muuttunut, jotta voin ymmärtää nykyistä tanssia ja sen uudempia tyylejä paremmin. Silloin kun ymmärrät menneisyyttä pystyt tässä hetkessä tuomaan siitä parhaimman esiin. Vaikka meillä on paljon uusia hienoja kuvioita, tyylejä tanssia toivoisin kuitenkin osan myös niistä vanhemmistakin elementeistä säilyvän, jotta laji säilyy mahdollisimman monimuotoisena ja monia ikäluokkia miellyttävänä.

15772-the-more-you-know-who-you-are-and-what-you-want-the-less

Vähän aikaa sitten muistan kuulleeni keskustelun tietyn alueen west coast swingistä ja siinä pohdittiin miten se eroaa esim. naapurimaan west coast swingistä. Itse ainakin haluan ihmisten muistavan, että kyseessä ei todellakaan ole oma lajinsa. Vaan eroavaisuudet yleensä tulevat kyseisen alueen opettajien näkeyksestä miten opettaa westiä. Ammattitaitoinen opettaja ymmärtää erilaisten tekniikoiden hyvät ja huonot puolet, miksi joku toimii paremmin ja joku toinen taas ei, ehkä jopa tietää miten ne ovat tulleet ja muotoutuneet. Laadukas lajinomainen tanssitekniikka on aina hyvä, tyyli on eri asia, olkoonkin kuinka hieno tahansa. Toivottavasti me emme westissä päädy Buggista tuttuun mikäonoikeaabuggiajaotetaanko5askeleteenvaitaakse-keskusteluun, bugg on buggia vain eri tyylillä tanssittuna. Itse tykkään buggista hurjasti, mutta olen turhautunut miten fanaattisesti siihen välillä suhtaudutaan.

Marion intensiivit sosiaalitanssista ja kilpailemisesta olivat aivan mahtavat. Mielestäni viikonlopun tuomarikoulutus on juuri se mitä euroopassa (ja toki muuallakin) tarvitaan. Pelkästään se, että osaat tanssia ja olet pärjännyt kilpailuissa ei todellakaan tee sinusta hyvää tuomaria. Valitettavan usein näkeen sitä, että ihmiset tuomaroivat tanssikisoissa mutu-tuntumalla, ja jos kilpailija kysyy palautetta, ei sitä pystytä tai haluta antaa. Tuomareilla on aika iso valta siitä mihin suuntaan (mikä tahansa) tanssi kehittyy. Mikäli tuomarit palkitsevat mahtavan/hauskan shown, välittämättä tekniikasta tai ajoituksesta, siihen suuntaan viemme tanssia. Kilpailijathan tunnetusti harjoittelevat niitä asioita millä päästään palkinnoille, ja mieluusti vähän isommin kuin edellinen voittaja. Joskus tässä huomaa ristiriidan, puhutaan asioista mitä arvioidaan, mutta tuloksia katsellessa joskus tuntuu ettei niiden yhteyttä ei aina näe. Tämä ei missään nimessä ole kritiikkiä ketään kohtaan, ainoastaan huomio mikä joskus varmasti kaikkien mieleen tulee.

Sosiaalitanssin ja kilpailun välillä on selkeitä eroja, vaikka wcs J&J kuitenkin perustuu tanssimiseen arvotun parin kanssa, toisin kuin monissa muissa kilpailtavissa tansseissa. Sosiaalitanssissa kyse on tunteesta, siitä että sinun parillasi on mukava tanssi, jolloin todennäköisesti sinäkin nautit. Kilpailemisessa kyse on enemmän siitä miltä tanssi näyttää, kuinka teknisesti hyvältä tanssi näyttää, miten myyt sen katsojille ja tuomareille. Pelkästään hyvä tekniikka ei tuo aina menestystä, mikä ymmärrettävästi välillä turhauttaa, kun harjoittelee paljon. Se minkä koet wcs tärkeäksi muokkaa todennäköisesti sen mitä harjoittelet. Kilpailuorientoitunut tanssija harjoittelee asioita, jotka tuottavat parhaan sijoituksen kilpailuissa, sosiaalitanssista orientoitunut tanssija taas niitä asioita mitkä saavat sosiaalitanssin onnistumaan ja tuntumaan parhaimmalta. Toki monet meistä on ns. sekakäyttäjiä, ja kokevat molemmat osat tärkeiksi.

4995

Se että haluaa menestyä kilpailuissa ei tee sinusta vähemmän sosiaalitanssijaa, toisaalta jos kilpailumenestystä ei tule/tai ei yleensä edes halua kilpailla, ei tee sinusta huonompaa tanssijaa. Ymmärrän, että kilpailijoita ”hehkutetaan” tuloksista- se on helppoa, sosiaalitanssijoita on hieman hankalampi pistää paremmuusjärjestykseen. Se että tanssijoita arvotetaan sosiaalitanssissa kisastatusten perusteella on minusta älytöntä. Hyvä tanssija pystyy ja on halukas tanssimaan kaikentasoisten tanssijoiden kanssa. Tämän päivän nurjasti kohdeltu tanssipari saattaa olla tulevaisuudessa yksi halutuimpia kisa/sosiaalitanssijoita, ja voit olla varma että hän muistaa miten sinä olet häntä kohdellut.
Tulet varmasti kehittymään siinä missä haluat, kunhan annat vain itsellesi mahdollisuuden harjoitella ja onnistua.
Niin kauan kuin sinä arvostat kaikkia tanssiparejasi, nautit tanssimisesta ilman pakkoa tehdä mitään, huomaat kuinka mahtavia tansseja ja tanssipareja sinulla tulee olemaan.

Westie Galassa oil mixed J&J kisat missä eri kilpailuluokissa tanssivat kilpailivat arvotun parin kanssa. Se oli hauskaa!

change, dance, happiness, muutos, NLP, opettaminen, tanssi

Change… It is a good thing

Elämässä joskus tapahtuu asioita, jotka saavat sinut miettimään, ”Mitä oikeasti haluan tehdä?”. Minulle kävi juuri näin. Huomasin etten enää nauttinut työstäni kuten aiemmin. Tyytymättömyys tuntui olevan jatkuvasti läsnä ja olin tyytymätön itseeni töissä, kotona ja myös ikävä kyllä jopa tanssiessa. ”Tämä nyt on vaan tätä tällaista, minkäs tälle teet, pakko vaan jaksaa, ärsyttää, ketuttaa”- ajatukset olivat jatkuvia. Lopulta kyllästyin itseeni ja ainaiseen nagatiivisuuteen ja päätin tehdä asioille jotain.

Aristoteleen sanojen mukaan; ”Onnellisuus riippuu meistä itsestämme.” Päätin tehdä ison elämänmuutoksen ja hypätä tuntemattomaan. Sanoin itseni irti vakituisesta työstäni opettajana, opiskelin NLP.tä ja kuinka sen avulla voidaan auttaa ihmisiä, tehdä mentaalivalmennusta. Lisäksi päätin keskittyä tanssin opettamiseen ja ihmisten hyvänolon lisäämiseen. Miksi? Paritanssi on loistavaa liikuntaa, ja kun tulet tunnille, huomaat lisäksi kuinka hauskaa tanssiminen on. Tunneilla tapaat uusia ihmisiä, samalla kun pidät hauskaa, huomaat oppivasi helposti myös tanssitekniikkaa. Tanssi niin kuin moni muukin asia on elämänmittainen matka, kun olet alkanut oppimaan, huomaat haluavasi oppia koko ajan enemmän, ainoa vaikeus tanssimisessa on kun olet aloittanut et halua lopettaa. Miksi halusin opettaa tanssia? Rakastan tanssia ja minusta on aivan mahtavaa huomata kuinka ihmiset oppivat, kehittyvät, huomaavat tekevänsä asioita mitä eivät hetki sitten vielä osanneet. Tuu säkin mukaan tunnille kokeilemaan, kuinka kivaa tanssi on.

IMG_2267

Mentaalivalmennus? Mitä ihmettä se sitten on? Se pyrkii lisäämään ihmisten henkistä hyvinvointia. Antamaan työkaluja kuinka saavuttaa hyvää oloa, parantaa elämänhallintaa, kirkastaa tavoitteitasi ja löytää keinoja kuinka niihin päästä. Mentaalivalmennuksella pyritään antamaan sinulle sopivia rakennuspalikoita, joilla kykenet suunnittelemaan ja toteuttamaan sellaisen elämän, kuin sinä haluat, poistamaan pelkoja tai pääsemään irti huonoista tavoista. Valmennuksen jälkeen tulet huomaamaan, että päivä päivältä sinussa tapahtuu muutoksia, jotka vievät sinua paremmin kohti tavoitteitasi. Se ei ole hokkus pokkus-temppuja, vaan uusi tapa ajatella ja toimia. Voit valita muuttaa toimintamallejasi ja huomata sen positiiviset vaikutukset tai jatkaa samalla tavalla kuin aiemminkin.

Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä hänestä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on. (Demokritos)

Jos sinäkin haluat muutosta elämääsi, nyt on paras hetki aloittaa se muutos
Hanna

dance, opettaminen, paritanssi, tanssi

Do you want to be better… Step away from the box! (English version)

I write this blog request of my friend, who was wondering these things.

You probably have heard that there is different kind of teacher trainings, intensive and so on? Now there is some of you who said, ”yeah, but i’m not a teacher and I never will be”. Wait! If you think that I will never be a teacher, ok, but why you want to block your mind like that? What if you think, If I want I can be teacher one day, that don’t need to be must.

64ca99902dd87149bc0d84b7e93ce723Going to teacher training doesn’t necessary mean that there is only teaching stuff. If you are teacher there is dozen of thing you need to know and handle, yes, this can be helpful to you. Being a teacher is much, much more that few patterns and steps. In one weekend you can’t have all the things, but it is one step in right way. If you are dancer, and you just want to stay dancer, there is still things you may want to know. Do you think it would be helpful to know history of you dance? How this dance has develop during the years? Why we dance the way we dance? Would it be interesting to know what kind of basic guidelines we have in this dance? What is the key basic elements you probably will learn in basic course, and why? Music? Musicality? What is that? Would it be interesting to know? You probably get some tips also how and what to teach, still you don’t have to be teacher to understand those things. Some wise man has said; If you really want to be master of something, teach it to somebody. Think about it, maybe it can be a friend or your partner. How about, how to grow you community? Do you know, you can make a big difference in your area?

When I started to dance I think, I will never compete. Now I do, and I like it. I also think, I will never be teacher, now I am, and I LOVE it. So it is ok to change you mind, sometimes 🙂
I have been many times in different teaching courses and intensives, always I have gain there a lot of information. How to be better dancer, better competitor, judge or teacher. When you know more, better you come. Why not to give yourself opportunity, to be better you!

Here is few examples of teacher training:

In Finland!

https://www.facebook.com/events/1575085632777192/

And abroad

http://www.canadianswingchampions.com/teaching/teacher-training/

asenne, dance, opettaminen, paritanssi, tanssi

I’m a social dancer…We need to compete on that, or do we?

Olen jonkin aikaa jo pyöritellyt tätä aihetta, ja nyt nettijutun ansiosta sain inspiraation kirjoittaa tämän loppuun. Mitä on sosiaalitansssi? Mitä siihen kuuluu? Mikä ei ole sallittua?

Minä näen sosiaalitanssin vapaa-aikana tapahtuvana tanssina, vapaaehtoisena hauskanpitona. Sosiaalitanssiin kuuluu olennaisena osana vaihtuvat tanssiparit, uusien (tai vanhojen tuttujen) ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan tanssiminen. Tanssiminen, siinä hetkessä soivaan musiikkiin, sen hetkisen parin kanssa, juuri niillä askeleilla/kuviolla mitkä teistä molemmista tuntuu mukavalta. Minulle sosiaalitanssissa ei ole taso- tai taitomäärittelyitä. Jokainen tanssi on erilainen, uusi ja jännittävä. Hyvä sosiaalitanssija pystyy tanssimaan lähes kaikkien kanssa, sinun ei tarvitse tuntea pariasi etukäteen.

Saako tanssia sitten opetella, jos haluaa tanssia vain sosiaalitanssia. Tietenkin! Ovatko sitten ihmiset, jotka eivät ole käyneet kursseja tervetulleita tansseihin? Tottakai!

Se millä tavalla me otetaan uudet ihmiset tanssiyhteisössä vastaan, kertoo millaisia arvoja meillä on?
Seuraajalle tanssiin lähteminen täysin ilman mitään tietoa kyseisestä lajista on helpompaa, mikäli viejä osaa jo vähän (tai paljon). Viejänä tanssimaan lähteminen täysin uutena, tietämättä yhtään kuinka pitäisi itse liikkua tai tai toista liikuttaa, ei ole helppoa. Tässäkin tilanteessa voi osaavampi pari auttaa. Itse ajattelen, että tanssimaan voi mennä täysin ilman kursseja, mutta parin tunnin alkeitten jälkeen olo on yleensä jo paljon rohkeampi ja luottavaisempi. Ennen vanhaan oli tapana oppia vanhemmilta tanssit, lisäksi lavoilla vietettiin muutenkin aikaa enemmän, joten katselemallakin oppi. Se toimi silloin ja helpotti tanssimaan lähtöä. Nykyään ei tällainen enää ole tavallista. Aikakausi muuttuu, tanssilajit muuttuvat, ihmiset muuttuvat, asia joka meidän vaan tarvitsee hyväksyä. Miksi ihmeessä me käytetään turvavöitä? Eihän niitä käytetty 35 vuotta sitten. Muut asiat saavat muuttua, mutta tanssi ei?? Lisäksi on paljon lajeja, joita ei esimerkiksi tanssita lavoilla, tai ne ovat uusia, kaikille meille. Jos olet käynyt tanssimassa jo pidempään, voit minusta kertoa sille paniikissa olevalle aloittelijalle, ” Hei, ei haittaa vaika et vielä osaa niin kuin nuo parhaimmat, kelpaat juuri tuollaisena. Jokainen on aloittanut joskus!”

Quotation-Michelle-Geaney-dance-life-Meetville-Quotes-259593

Mitä sosiaalitanssissa sitten pitäisi huomioida? Pari, se on se tyyppi, jonka kädestä pidät kiinni tanssin aikana. Jos me tanssitaan täysin tuntemattoman kanssa, kannattaa liikkeelle lähteä rauhallisesti, tunnustella millainen tanssija hän on. Taitavampi tanssija ottaa vähemmän kokeneen huomioon. Älä siis nolaa, neuvo tai arvostele pariasi. Perusajatuksena minulla itselläni on, että pyrin kaikkien parien kanssa tanssimaan mahdollisimman hyvin, vaikka minun parini ei olisikaan mikään huipputaituri (vielä) Jonain päivänä hän saattaa sitä olla, ja minä ainakin haluaisin hänen tanssivan edelleen minun kanssani. Jos minä kohtelen pariani kunnioittavasti ja hänelle jää meidän tanssista miellyttävä olo, hän todennäköisesti siirtää tuon fiiliksen myös seuraavalle. Hyvä palaa aina takaisin. Kummankin vastuulla on yrittää luoda mahdollisimman hyvä tanssi, yhdessä. Kumpikaan ei ole tullut sinne opettamaan, kumpikaan ei vaan istu kyydissä, kumpikin osallistuu, sen hetkisten taitojensa mukaan. Ja jos joku siltikin menee mönkään, mitä sitten? Hymyile! Niin minäkin teen, kun kaikki ei aina onnistu. Kukaan ei ole täydellinen, ja jos olisi, voi kun elämä olisi tylsää ja ennalta-arvattavaa. Joskus tanssikemiat natsaavat täydellisesti, joskus taas eivät, se on elämää, aina tulee uusia biisejä ja tansseja. Arvosta pariasi, juuri sellaisena kuin hän on!

Usein kun puhutaan sosiaalitanssista nousee esille, ”ne kilpatanssijat”, jotka tulee pätemään ja esiintymään…Minä ymmärrän tämän ”kilpatanssijat” tanssijoina, jotka kilpailevat, vakioita, lattareita, lavacupia, wcs, lindyä. Ihan sama mitä.
Joissakin tansseissa ja yhteisöissä kilpaileminen on vain yksi pieni osa lajin/lajien harrastamista, pääpaino kuitenkin on sosiaalitanssista ja siitä nauttimisesta.
Joissakin lajeissa treenataan, ja kilpaillaan erittäin aktiivisesti, yleensä oman parin kanssa, ja harvemmin tanssitaan sosiaalitanssia muiden kanssa.

Sitten on yhteisöjä, joissa käydään vaan tanssimassa. Ei treenata juurikaan, ei mietitä tekniikkaa, tanssitaan vaan. Kaikki nämä ovat yhtä oikein, erilaisia, hyviä tapoja kaikki kunhan ihmiset muistavat erottaa vapaa-ajan kilpailuista. Nauttia tanssista.
Jokaisen pitää ottaa muut tanssijat huomioon, tahallaan törmäilyä ja tuuppimista ei pitäisi sallia koskaan, missään tilanteessa. Vahinkoja sattuu, ja silloin pyydetään anteeksi, ihan sama kenen vika, ei se ole sen isompi juttu, samat käytöstavat pätevät kuin normaalielämässäkin. Jos kuitenkin huomaat koko ajan pyyteleväsi anteeksi, suosittelen hieman tarkkailemaan omaa tanssiasi ja sitä miten liikut ja kuinka laajasti. Taitava tanssija pystyy tähän, vähemmän tanssineille oman tilan hahmottaminen voi olla hieman haasteellista. Jos on tilaa voi liikkua isommin, jos ei ole niin silloin mennään pienemmin, normaalia järjenkäyttöä. Taitava tanssija pystyy varioimaan tanssiaan enemmän kuin aloittelija, jolloin vastuu muiden ihmisten huomioimisesta kasvaa.

a girl's wearing a tap dance shoe

Metsään mennään ja kovaa, kun ihmisiä aletaan arvioimaan ja arvottamaan kilpailutulosten ( tai todellisen/kuvitellun tanssitaidon) perusteella. Varsinkin, kun sosiaalitanssissa ruvetaan tanssipareja hakemaan kilpailutulosten ja sijoitusten perusteella. Silloin kun tanssija ei voi tai viitsi enään tanssia aloittelevien tanssijoiden kanssa, koska he eivät ole tarpeeksi hyviä, on minusta menetetty jotain. Kilpailuiden tulokset kertovat sinun tanssisi tason tänään, näillä tuomareilla, näitä kilpailijoita vastaan. Kilpailun tulos ei kerro sitä miten sinä olet kehittynyt. Se ei todellakaa kerro sitä oletko hyvä sosiaalitanssija. Se ei kerro sinun arvoasi tanssijana! Meidän jokaisen tulee muistaa, että aina on olemassa joku joka on parempi. Joku, joka treenaa vielä kovemmin, joku joka on vaan lahjakkaampi, joku jolla on parempi onni, joku joka vaan pieksee sinut tuloksissa.

Ja se esiintyminen… Lavoille tai tansseihin tullaan esittämään. No kyllähän tanssi on esittämistä, jo aikojen alusta asti eri sukupuolet ovat tanssineet toisilleen, tarkoituksena parinhaku, huomion kiinnittäminen, esittäminen, yleensä omalle parille. Miksi tai miten tämä olisi muuttunut? Kyllä minä ainakin haluan osallistua tanssiin, tanssia omalle parilleni. Tämähän on kai paritanssia, eikö?? Muutenhan me jorailtaisiin kaikki yksin kotona. Jos pari tanssii yhdessä, pitää hauskaa, hulluttelee, nauttii. Haittaako se jos he ”esittävät” toisilleen? Haittaako jos tämä tanssi näyttää hyvältä, myös sivusta katsottuna? Ei! Mikäli joku tuntee itsensä loukatuksi, jonkun yhteisestä tanssista, pitäisi ehkä katsoa itseään peiliin ja miettiä ”Miksi minä reagoin näin?”. ”Miksi minä kuitenkin katson heidän tanssiaan?”
Joskus esiintymiseksi taidetaan laskea kuitenkin vain tanssitaito, ajatellaan heti että taitavampi esiintyy. Miksi näin, kateuttako? Kateus, siitä jos joku osaakin enemmän? Onko osaaminen tanssimaailmassa väärin? Minä tykkään keittiöesimerkeistä 🙂 Jos minä osaan laittaa perunoista 17 eri ruokalajia, enkö minä saisi valmistaa niitä, koska pääosin ihmiset osaavat laittaa niitä vain 5 eri tavalla? Onko se muilta pois jos meillä syödään eri ruokia, kuin heillä? Niinpä.
Karrikoidaan vähän. Olisiko parempi, jos ihmiset vaan kävelisivät ympyrää? Kukaan ei saa erottua? Kaikki, jotka pukeutuvat tai tanssivat eri lailla poistetaan. Ole mahdollisimman hajuton, mauton ja väritön, älä vaan halua kehittyä. Älä vaan pidä hauskaa tai naura. Kuulostaako pelottavalta?

7c0aab6ebe032e880f4ef7edaac5facbMikäli haluan opettaa sosiaalitanssia, minun pitää itse tietää mitä se on. Miten voisin opettaa asioita, joita en itse pysty toteuttamaan? Mikä minulle tanssiessa merkitsee sitten kaikkein eniten? Se millaista ihmisten on tanssia minun kanssani. Jos aloitteleva tanssija tulee hakemaan minua, ja hymyilee tanssin lopuksi, olen onnellinen. Saanko sen viejän, jonka kädet tärisee, rentoutumaan? Tunne, kun huomaa yhdessä luoneensa jotain mahtavaa, molemmille meistä. Se että huomaan kehittyväni itse tanssijana, niin että pystyn nauttimaan itse tanssiessani jonkun paljon minua paremman kanssa. Katso itseäsi peilistä ja mieti miksi sinä käyt sosiaalitansseissa? Jos joskus en pysty aidosti käymään sosiaalitanssimassa, tapaamassa ihmisiä ja nauttimaan tansseista siellä, voin yhtä hyvin lopettaa koko tanssimisen.

Toivottavasti Juhannuksena mahdollisimman moni meistä pääsee tanssimaan. Nauttimaan liikkeestä, musiikista ja mahtavista ihmisistä, ilman kyräilemisen peikkoa. ENJOY!

asenne, dance, opettaminen, paritanssi, tanssi

Teaching is not a calling, it is diagnosis <3

Mistä tunnistaa hyvän tanssiopettajan?
 

Miksi minä mietin tätä? Tai miksi kirjoitan tästä?
Joku on minulta kysynyt. ”Miten tunnistaa hyvän tai huonon tanssinopettajan?” Hyvä että kysyvät! Tiedänkö vastauksen, en todellakaan. En tiedä mitä muut tanssinopettajat, valmentajat, ohjaajat (mikä kenenkin nimike nyt onkin….) miettivät omasta opettamisestaan? Kuinka paljon he miettivät omaa opetustaan tai itseään opettajana? Joten ainoa asia mitä voin tehdä, on kertoa omia ajatuksiani. 

 Minä haluan kehittyä opettajana koko ajan. Uskon, että jokainen haluaa olla mahdollisimman hyvä opettaja. En usko kenenkään, tahallaan opettavan ”väärin”. Onko kaikista siis opettajaksi? En usko. Eihän meistä jokainen ”oikeassa” elämässäkään halua opettaa. En ota tässä kantaa siihen millainen koulutus tanssinopettajalla pitää olla tai pitääkö olla, se on aiheena liian laaja tähän liitettäväksi. 

Mistä tunnistaa hyvän opettajan? 

Opettajalla on hyvä asenne opettamiseen? Asenteeseen minä lasken kuuluvaksi; asenteen muita ihmisiä kohtaan, omia oppilaitaan tai opettamaansa asiaa kohtaan, vastuun omasta tekemisestä ja omasta ammattitaidosta sekä omista arvoista (esim.raha vs. laatu). Samat asiat pätevät kaikilla aloilla missä opetetaan. Jokainen muistaa varmasti omilta kouluajoiltaan opettajan jolla oli mahtava asenne ja sitten oli niitä joilla ei ollut… 

 Toivoisin jokaisen opettajan pysähtyvän silloin tällöin miettimään, MIKSI minä opetan? 

 Opettaja hallitsee opettamansa asian? Opettaja pystyy vastaamaan oppilaiden kysymyksiin? Usein minusta tuntuuu, että oppilaiden kysymykset tunneilla koetaan pahaksi asiaksi tai arvosteluksi opetusta kohtaan. Tai entä jos joku on eri mieltä opettajan kanssa? Apua, eihän niin voi olla! KYLLÄ! Minusta on hienoa, jos joku kysyy, miksi? Vaikka jopa haastaa välillä minut perustelemaan opetukseni. En tarkoita, että koko ajan pitää olla eri mieltä, mutta kysy rohkeasti jos joku mietityttää. Jos joku ajattelee minun tunneillani ja kysyy jotakin, minä hihkun kyllä innoissani. Kuinka monen tanssinopettajista olet kuullut sanovan tunnilla, ”olkaa eri mieltä, älkää uskoko kaikkea mitä sanon ellet ole itse samaa mieltä, saattaa olla että en tiedä kaikkea” tai edes jotain siihen viittaavaa? Ei ole montaa tullut vastaan. 

 Miten erottaa huonot opettajat hyvistä, jos sinulla ei ole tanssitaustaa? En tiedä? Ajattele, että tämä on vähän sama asia, kuin ravintoloissa. Huonot vain katoaa ajan kanssa. Tiedän ettei se auta sillä hetkellä sitä, joka sai ruokamyrkytyksen ( tai huonoa opetusta), mutta nopeuttaa varmasti kyseisen paikan katoamista. Oppilaana tuntuu varmasti turhauttavalta huomata, kun et kehitykkään niin kuin ajattelit. Tiedän mistä puhun, koska oma tanssinopettelu alkoi juuri tällaiselta kurssilta. Huonojen tapojen poisoppiminen on haastavaa.

IMG_0168

Hyvä opettaja tuntee opettamansa asian/lajin? Tarviiko hänen olla esim. Suomen paras, Ei. Mutta parin tunnin alkeiskurssin jälkeen, en itse lähtisi vetämään uutta lajia. Minä puhun nyt vain omasta puolestani, joku muu voi ajatella toisin. Minä haluan ymmärtää opettamani lajin. Haluan tietää mistä puhun, jotta pystyn vastaamaan oppilaideni kysymyksiin. Eli jos olen huippu omassa lajissani, minusta tulee siis loistava opettaja? Ei välttämättä. On eri asia opettaa kuin tanssia, kun tämän tiedostaa voi sinusta tulla loistava opettaja.

 Itse haluan oppilaideni kehittyvän mahdollisimman paljon. Haluan, että oppilaani oppivat tanssimaan. Nautin ihmisten kanssa työskentelystä ja paras palkinto on, kun näen oppilaideni kehittyvän. Pystyn kuitenkin arvostamaan myös niitä, jotka ovat tunneillani vain sosiaalisten syiden vuoksi, se on myös täysin hyväksyttävää. Toivon, että kaikille löytyy tunneiltani jotain uutta. Jokainen voi ottaa tai jättää käyttämättä, parhaani pyrin opettajana silti aina tekemään. Ehkä siinä ohessa he oppivat myös tanssimaan. Haluan opettaa heidät tiedostamaan, että tanssi kehittyy koko ajan, ja mikään ei ole lopullista. Myös minä kehityn, niin tanssijana, kuin opettajana.

IMG_0420Haluan, että heillä on hauskaa opetellessaan. Haluan, että he pystyvät nauttimaan tanssimisesta mahdollisimman monien ihmisten kanssa. Hyvä perustekniikka on minulle tärkeämpää, kuin miljoona kikkailukuviota. Hyvä ja toimiva parityöskentely on tärkeämpää, kuin askeleet tai varpaiden asennot.

Haluan tarjota oppilailleni mahdollisuuden käydä niin monen opettajan tunnilla, kuin he kokevat hyväksi, ja silti palata minun tunneille, jos niin haluavat. Uskon, jos käyt mahdollisimman monen opettajan tunneilla, löydät itsellesi sopivan opettajan ja lajin/tanssin, ja kehityt. Jos minä en ole tarpeeksi hyvä opettaja, oppilaani siirtyvät muualle. Minun tehtäväni on kannustaa oppilasta onnistumisiin, löytämään oman tiensä ja tapansa. Aina se ei ole minun tapani, mutta olen iloinen jos oppilaani löytää sen toisen opettajan ohjauksessa, uskon hänen arvostavan minua, rohkaisusta kokeilemaan muitakin opettajia. Näin myös minun on koko ajan kehityttävä ja tultava paremmaksi opettajaksi. 

Toivoisinkin enemmän rakentavaa yhteistyötä eri opettajien/ohjaajien kesken. Tällä hetkellä on aistittavissa välillä erittäin tiukkaakin oman reviirin suojelua, mikä ei minusta edistä oppilaiden tai tanssinopetuksen kehitystä. Lukitaan oppilaat vain omille tunneille, etkä ole enään tervetullut takaisin, jos muualla käy? Haukutaan muita opettajia, ja heidän opetustaan tai tapoja tehdä asioita? Minulle itselleni on ollut yllätys, että sen jälkeen, kun olen alkanut opettamaan, en voikaan osallistua välttämättä tanssikursseille.
Toki poikkeuksiakin on. Iso peukku niille kenen tunneille olen tervetullut, jotta voin edelleenkin kehittää itseäni. 

 Opetuksen tarkoituksena on kehittää. Se voi olla taitoa, ajattelua, sosiaalisia suhteita, fyysistä kuntoa… Juuri sitä mitä tarvitset juuri nyt, juuri sinulle ❤