change, dance, happiness, itsetunto, onnellisuus, paritanssi, seuraaja, tanssi

Ladies Night 1.2.2019

Minä sain järjestää perjantaina Ladies Night- illan Hämeenlinnassa. 

Minulle ilta oli pidemmän suunnittelun tulos. Ilta ei ollut mihinkään tiettyyn tanssilajiin suunnattu, vaan siellä pohdiskeltiin ja testailtiin yleisesti vienti-seuraamiseen liittyviä asioita, omaa kehoa, liikkumista ja oman kehon käyttöä. Sekä heräteltiin meidän sisäistä tanssijaa ja omaa ajattelua.

Lisäksi mietimme miksi tanssimme, mikä meitä ehkä estää tanssimasta tai kehittymästä, siihen koko potentiaaliin mihin meistä on. 

Haastoimme itseämme ja omaa mukavuusaluettamme, menimme sen yli ja luulen että jokainen huomasi, että ”Hei, mähän pystyin tähän!” 

Lisäksi illan tarkoituksena oli tutustua muihin upeisiin naisiin. Tunneilla ja tansseissa, tulee vähemmän juteltua muiden naisten kanssa, joten nyt siihen oli mahdollisuus. Tunnelma olikin todella rento ja hyväksyvä. Ja voin vain nöyrästi kiittää kaikkia uskomattoman upeita, rohkeita naisia, jotka heittäytyivät minun hulluihinkin juttuihin. Tunnelma oli niin lämmin ja rohkaiseva, että jokainen uskalsi kurkistaa tuon oman boxin ulkopuolelle.

Ja luulenkin, että aika moni löysi itsestään jotain uutta ❤

Mielessä pyörii jo Ladies Night vol2 

Kiitos upeat naiset!

dance, epäasiallinen käytös, onnellisuus, paritanssi, tanssi

It’s total NO,NO in a dance floor!

During the last few weeks, I have for some reason heard several different versions of inappropriate behavior on the dance floor. Because I had organized the dance challenge that encouraged new dancers to join couple dancing, I feel I have to do my  own part in order to protect new dancers (and people who already dance) from improper behavior. Because I cannot do it physically, I can at least spread the awareness that everything does not have to be tolerated and accepted.

In general dancing people are nice and well-behaved, so this script is for that small part which does not behave this way. Saana (one new dance challenge dancer) writes in her blog directly of what she has experienced as a new dancer on the dance floor.

This writing applies to both sexes, regardless of age or dance genre. I believe that men and women both can sometimes find themselves in unpleasant situations and experience unwanted behaviour, which is not acceptable.

I don’t want that someone stops dancing because they feel being an easy catch for any predator.

Love-to-Dance

Where is the limit?

Every human being has the right to determine what your own personal area is and set boundaries to what feels uncomfortable. You define yourself where your limits are. You do not need to put up any kind of behavior which hurts, feels uncomfortable or distressing. Usually dancing takes place somewhere where we are surrounded by many people, so the situations don’t get really bad. However, that does not make being in that situation any easier. Things outside the dance floor can be another story, which can be even worse. What first seems like kindness, can turn out to be distressing or uncomfortable. At any point you can say, enough is enough, this does not feel like fun anymore.

Especially women are often afraid to be left out, not asked to dance anymore, if you do not agree all stuff in dance floor. You can forget your thoughts of being snob or  bad person if you set your limits to not accepted behaviour. If the fact that you set your own limits is followed by situation where you don’t get to be asked to dance anymore, it tells that there is something wrong in dance community and we need to do something about that.

Dancing in close body contact and feelings of closeness are an essential part of dancing. How close we dance with each other is a mutual agreement of both parties. Flirtation, emotions, connection, even “the 6-minute love story” belongs to the dance in some extent but  it is a reciprocal feeling between two people. It is ok and even desirable to enjoy it, but forcing does not belong to it in any way.

What is appropriate in the dance floor and what is not?


Exactly the same rules apply to dancing as elsewhere too. At work, propositions, unwanted touching or humping action is an absolutely forbidden, so why then in dance floor it would be allowed? A good rule might be: would you do this at the workplace, would you accept this behaviour from a colleague?

All inappropriate behavior is not necessarily groping or direct verbal propositions, it may also be a movement, a dance related to the interpretation, which goes at some reason beyond that personaits-my-life-2l limit. Also, those dancers who are not in any sense trying to do those crab-moves, may be misinterpreted or dancing with them suddenly feel anxiety. Sometimes it pays to think about what kind of stuff on the dance floor doing.

Examples of movements that you should reconsider on the dance floor:

  • refer to sexual intercourse or oral sex action
  • trying to take of your partners clothes or lifting of clothing, even that it is just for fun
  • multiple body rolls in really close contact
  • tying partners hands behind back or to the side when introduced, to prevent movement, against a wall or pole pushing, and close dancing (rubbing) in that position
  • patting a butt or indicates that
  • squeezing  breast or playing that
  • bends, especially in low exported if you don’t know your partner
  • forcing movements, the figures in general (clear lead is completely separate thing)
  • kissing, moves indicates kissing

In dances as elsewhere in life, there are exceptions to the above things. If the couple knows each other and they want to do one of the above mentioned stuff, it is a joint decision between both of them! The general rule could say that if you do not know your partner well and not be 100% sure that your partner wants to join these stuff with you, don’t do it. Even if you could see your partner to do the movement with someone else, it does not automatically mean that he wants to repeat it with you.

If any of you feel uncomfortable on the dance floor, be brave and say it out loud. Sometimes it can be a small thing, which the other does not know that feels uncomfortable. Sometimes it really is for the first moment so outrageous that it should not allow a single at moment. You decide your own limits! I’ve heard said that ” it just those few people who do it, it is not a big deal” This is how it is, the caricature specific example,a rapist is only a fraction compared to those who do not rape? However, it will not make it rape any excaptable, does it? You get my point.

As a rule, the dance circles people are well behaved, the wonderful loving people who respect each others. That we may have to also be considered as such, it should be of such grievances to speak, and to also those who start dancing consciousness, you don’t have to put up with everything in order to get to dance.

respect

So, what can we do?

Unpleasant experiences must be able to speak out loud

Organizer can ask to intervene in a situation that looks suspicious

Other dancers may ask to intervene in a situation that looks suspicious. I do not mean that barg in the dance floor, unless the situation absolutely requires it 🙂 But after the dance can casually ask in passing, ”was all just ok, your face looked a little uncomfortable?” You know that the you doesn’t have to tolerate such things? etc.

Leaders / followers can point out the harasser matter, when they hear the inappropriate behavior.

In dance courses/classes we can talk about it, and how the situations is able to react

In my opinion, you don’t need to dance with everybody. The idea that I’m ready to dance with a different looking, age, and level dancers, does not mean that if I give permission to behave inappropriately. You can say no, if you feel that you don’t want to dance with this partner, especially if you have ever experienced the unpleasant things with him/her. You can choose to leave your partner on the floor if he/she behaves inappropriately. However saying no for dance invite, based on dance skills, age or appearance, is not cool, if the person otherwise behaves intelligently and appropriately. Dancing is a pleasure and everyone should have the peace to enjoy it. I hope we can keep it that way in future too.

asenne, dance, happiness, itsetunto, onnellisuus, paritanssi, pettymys, tanssi

Learning… No need to even try?

Aikuisena tanssin tai minkä tahansa uuden taidon opettelun aloittaminen herättää joskus ristiriitaisia tunteita. Samoja tunteita voi tottakai kokea myös vaikka aloittaa nuorempana.

Olen kuullut ihmisten valittelevan, että miksi ei ole tullut aloitettua tanssimista aikaisemmin. Ei tästä enään mitään tule tämän ikäisenä. Miksi vanhemmat eivät ole laittaneet lapsena balettikouluun. Olisi niin paljon helpompi oppia… Voin itsekin lukea itseni tuohon samaan kategoriaan, voi kun…

Tottakai jokainen liikunnan parissa vietetty tunti helpottaa uuden motorisen taidon oppimista, mutta sinä voit aloittaa myös nyt. Et tarvitse aiempaa liikunta- tai tanssitaustaa. Minäkin olen oppinut 🙂 vaikka aloitin liikkumisen vasta lähempänä 30 vuotta, päivääkään en vaihtaisi pois. Se että aloitat tanssimisen vasta aikuisena ei sulje pois sitä ettetkö voisi menestyä tai kehittyä. Joskus se voi vaatia hieman sitoutuneempaa harjoittelua, valintoja, mutta ei se mahdotonta ole.

Oppiminen, kehittyminen on suoraan sidoksissa aikaan jonka käytät oikeanlaiseen treenaamiseen ja työhön, jota olet tehnyt tavoitteellisesti.

Aikuisena meillä on muitakin velvollisuuksia, kuten perhe, lapsia, työ jne. Silloin saattaa tuntua ettei kehity niin kuin haluaisi, ja se ei automaattisesti tarkoita ettetkö sinä olisi tarpeeksi hyvä, taitava tai ettei sinulla ole mahdollisuutta kehittyä. Se tarkoittaa ettei sinulla ole ollut mahdollista käyttää niin paljon aikaa omaan treenaamiseen kuin olisi ehkä tarvetta. Se on täysin normaalia, elämä on valintoja, ja me valitsemme mitkä asiat ovat tärkeitä ja tekevät meistä onnellisempia. Se että elämässä on muutakin, ja emme ehkä pysty käyttämään vain yhteen asiaan haluamaamme aikaa, ei estä meitä kehittymästä, se vain vie hieman pidemmän ajan.

Aikuisena meille on ehtinyt syntyä monenlaisia kokemuksia ja me muodostamme mielipiteemme ja ajatuksemme niiden kautta. Joskus ne voivat olla myös este uuden kokeilemiselle ja oppimiselle. Joskus nuo kokemukset ovat vahvuus, ymmärrämme että vaikka tanssiminen on minulle tärkeää ja haluan tulla siinä todella hyväksi, sen merkitys suuressa mittakaavassa on kuitenkin aika pieni. Maailmassa ja elämässä on muitakin tärkeitä asioita, joiden tärkeysjärjestys voi ja tulee vaihtelemaan ajan myötä. Lisäksi oppimisessa tulee aina olemaan nousu- ja tasannevaiheita, ne kuuluvat oppimiskäyrään. Kun muistaa tämän, on nuo tasannevaiheet helpommat kestää.

Learning-Curve-Reality1

Oppimiskäyrä on lainattu sivulta: http://goodvibeblog.com/the-manifesting-learning-curve/

Mitä enemmän ikää tuntuu olevan, sitä helpommin uuden oppiminen koetaan haastavaksi. Ja en nyt sano asian olevan niin, vaan totean sen mitä olen usein kuullut sanottavan. Varmasti uusien motorisesti haastavien asioiden oppiminen ottaa oman aikansa, jos ei kyseisiä asioita ole koskaan tehnyt. Lapsena ja nuorena tulee vartaloon koko ajan uusia motorisia ärsykkeitä, ja niiden omaksuminen on siksi helpompaa. Lisäksi lapset eivät analysoi niin paljon tekemisiään ja sen ulkonäköä. Aikuisena tulee usein ylimietittyä miltä tämä näyttää, mitä naapuri ajattelee, mitä jos teen virheen jne. Joka vaikeuttaa uusien asioiden opettelua.

Tanssi on liikkumista, uuden oppimista, ja sosiaalista kanssakäymistä. Se on myös mitä suurimmassa määrin matka omaan itseensä. Tanssissa olemme monesti oman mukavuusalueemme ulkopuolela ja paljaana toiselle ihmiselle. Joskus sinne epämukavuusalueelle meneminen vaatii meiltä uskallusta, rohkeutta epäonnistua tai rohkeutta onnistua. Monta kertaa suurin este omalla matkallammeja kehittymiselle on, minä itse, se mitä ja miten ajattelen. Estänkö minä itse itseäni onnistumasta? Joskus ajatusten selkiyttämiseen ja käsittelyyn kannattaa pyytää apua.

Meille ajan myötä kasvanut suodatin saattaa estää meitä tekemästä haluamaamme asiaa. Joskus uuden oppiminen tai harjoitteleminen tuntuu rankalta ja se ettemme heti onnistu jossakin, herättää negatiivisia tunteita, se on normaalia. Silloin kannattaa miettiä; miksi tunnen näin? Mikä tässä hetkessä saa minut tuntemaan epäonnistumista, miksi minun pitäisi oppia jokin asia heti?  Ole itsellesi armollinen ja anna aikaa uuden oppimiselle.
12898208_10153905862940239_2985070652772177323_oHalu saada jotakin, luo motivaation tehdä asialle jotain. Päättäväisyys ja sitoutuminen määrittää sa
avutatko sen. Toiset saattavat olla lahjakkaampia, mutta usein tavoitteellinen treenaaminen vie pidemmälle, kuin pelkkä lahjakkuus jos ei ole valmis tekemään työtä kehittymisen eteen. Realistiset tavoitteet, estävät turhautumisen. Jokainen meistä haluaa olla hyvä jossakin, muista kuitenkin miettiä, kuinka paljon olet valmis panostamaan saavuttaaksesi jonkin asian?

 

Mikä tämän kirjoituksen tarkoitus on? Kertoa sinulle ettet ole yksin ajatustesi kanssa. Sinä et ole ainoa joka miettii kannaattaako tätä jatkaa? Tuleeko minusta koskaan tarpeeksi hyvää? (Mikä muuten on tarpeeksi hyvä?) Muutkin miettivät joskus, miksi toiset tuntuvat kehittyvän raketin lailla ja minä en.

Sinä voit oppia ja kehittyä, vaikka et olisikaan lapsena tanssimista aloittanut. 

Jokaisella on mahdollisuus oppia, ja mikäli olet valmis harjoittelemaan, sinä opitkin. Meillä kaikilla on lupa kokeilla, epäonnistua, ja oppia niistä. Jokaisella meistä on ollut hetkiä, jolloin tuntuu ettei mikään onnistu. Se on täysin normaalia, se kuuluu oppimiseen. Jokainen oppii omaan tahtiinsa, joten älä vertaa itseäsi turhaan muihin. Ja vaikka näyttää siltä että kaveri kehittyy nopeammin… Silloin saattaa olla oppimiskäyrässä nousuvaihe menossa tai muualla tehtävään harjoitteluun on panostettu tunteja ja taas tunteja.

Itselleen voi myös antaa luvan tavoitella vähän vähemmän, aina ei tarvitse yrittää maksimaalista tulosta. Voit myös nauttia matkasta.

asenne, muutos, onnellisuus, paritanssi, tanssi, Tanssihaaste

Tanssihaaste etenee…

Oli aivan mahtava huomata, kuinka paljon kiinnostuneita löytyi tanssihaasteeseen. Perinteisesti naisia tanssin aloittaminen kiinnosti hieman enemmän, kuin miehiä, mutta rohkeita miehiäkin onneksi löytyi!

Tanssihaasteeseen valittiin mukaan miehiä ja naisia, jotka haluavat aktiivisesti olla sosiaalisessa mediassa tuomassa paritanssiharrastusta kaikkien tietoisuuteen, ja omalta osaltaan helpottavat ehkä muidenkin aloittamista miettiviä tekemään päätöksen. Tanssi on sairaan kivaa 🙂

Haastetut ovat käyneet pari viikkoa Hämeenlinnassa perustason tunneilla. Ja joku on uskaltautunut jo lavallekin, hienoa!

Täältä voi käydä katsomassa Saanan ajatuksia tanssiharrastuksen aloittamisesta.

Oli aivan mielettömän hauskaa kuulla kommentteja ensimmäisten tuntien jälkeen. Innostuneisuus ja haasteeseen osallistuvien heittäytyminen lämmittää tanssinopettajan sydäntä ❤

”Olisi pitänyt aloittaa jo aiemmin”, ”Haastavaa, mutta niin kivaa”, ”Ei tämä ollutkaan niin vaikeaa” ja ”Joka kerta oppii uutta”, kommentit kertovat juuri siitä miksi haaste on aloitettu.

IMG_3280

Tanssikurssit.fi on upeasti lähtenyt tukemaan tätä haastetta ja nyt osallistujat saivatkin 10-kortin käyttöönsä. Nyt odotellaankin missä tapahtumassa heidät nähdään ja millaista siellä on ollut.

Tykkää tästä postauksesta ja seuraa miten meidän haasteeseen osallistuvat etenevät 🙂

asenne, dance, happiness, itsetunto, onnellisuus, paritanssi, tanssi

You HAVE TO to dance with me!… Really?

Tanssimiseen kuuluu paljon tunnetta, ja jokainen haluaa kokea sen tanssitaivaan, tunteen kun kaikki onnistuu, sen muutaman minuutin rakkaussuhteen yhdessä parin kanssa. Mikä saa sitten tanssivat ihmiset valittamaan suureen ääneen? Miksi meidän tunteemme nousevat pintaan ja joskus ylireagoimme. Puhumme ja kirjoitamme joskus aika rankkaakin tekstiä julkisuuteen. Kuitenkin syyllistäminen ja negatiivisuus harvoin tuo hyviä ja positiivisia vaikutuksia. Olisiko järkevämpää tuoda julki kaikkia niitä hyviä asioita mitä tanssiminen tuo? Ja ei en tarkoita parannettavien asioiden painamista maton alle. Ainoastaan pysähtymistä miettimään mitä sanot tai kirjoitat.

Minä haluaisin nähdä muutoksen ihmisten ajattelussa, kuinka tansseihin suhtaudutaan. Sen sijaan, että lasketaan ja mietitään pääsinkö tanssimaan määrällisesti mahdollisimman monta kappeletta, mietittäisiin oliko minulla mukava ilta? Kyllä, tanssiminen kuuluu siihen, mutta sen ei tarvitse olla ainoa syy illan onnistumiselle. Se millaisilla odotuksilla lähdemme tanssi-iltaan määrittää aika pitkälle sen miten illan onnistumisen koemme.

12718355_1658431511090258_1172120035175789964_n

Joissakin tanssiperheissä sosiaalinen kanssakäyminen on suuremmassa roolissa kuin joissakin muissa. Tanssibileissä ja Milongassa esimerkiksi kuuluu yleensä oletuksena illan viettämiseen, rentoutuminen, seurustelu ystävien kanssa ja sekä tanssi tottakai.

Jos sinä menet seurusteluravintolaan ja maksat sisäänpääsymaksun, tarkoittaako se että sinulle on silloin luvattu seuraa, lyhyeksi tai pitkäsi aikaa, kuinka vain? Ei, se tarkoittaa että sinulle on annettu mahdollisuus, ehkä löytää sieltä seuraa. Miksi sitten julkisuudessa usein valitetaan, että minulle myytiin tanssipaikkaan istumalippu tanssilipun sijaan? Tanssipaikkoihin (koskee myös muita tanssitapahtumia) myydään sisäänpääsylippuja, jotka antavat mahdollisuuden tanssimiseen, seuran löytämiseen, kahvilapalveluiden käyttämiseen ja ihan vaan ihmisten tapaamiseen ja illan viettoon. Minusta tuntuu kohtuuttomalta, että ihmiset jotka tulevat viettämään iltaa, tapaamaan ystäviään ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja tietenkin myös tanssimaan, joutuvat tuntemaan syyllisyyttä koska eivät ole tanssineet illan jokaista kappaletta. Koska eivät ole tanssittaneet kaikkia mahdollisia naisia(miehiä). Joutuvat pyytelemään anteeksi, kun eivät enää jaksa tanssia.

Kursseilla käyminen tai käymättä jättäminen ei pitäisi olla syy hakemiseen tai hakemattomuuteen. Kuitenkin usein ne jotka käyvät kursseilla tutustuvat toisiinsa, ja sellaisen hakeminen jonka jo ennestään tiedät, on tottakai helpompaa. Tutun kanssa voi ennakoida, että tanssi todennäköisesti onnistuu. Kun tutustut moniin ihmisiin, silloin joudut valitsemaan tanssiparisi, koska jonkun kanssa jää aina tanssimatta. Tämä harvoin on henkilökohtaista, aika vain ei riitä, se tarvitsee hyväksyä. Kannustan ihmisiä hakemaan aina niitäkin joita ei vielä tunne, mutta silti kenelläkään ei pitäisi minusta olla velvollisuutta tanssittaa ketään. Se miten aloittelijoita kohdellaan, määrittää jääkö ihmiset kyseisen lajin pariin, kyllä. Se miten me kohtelemme muita ihmisiä kaikissa tilanteissa, riippumatta kuinka pitkään he ovat tanssineet, määrittää sen millaiseksi lajin tulevaisuus muodostuu.

Dance-QuotesMinä ymmärrän turhautumisen jos halu tanssia on kova ja kuitenkaan ei pääse tanssimaan niin paljon kuin haluaisi. Joskus voisi olla hyvä pysähtyä miettimään millaiseen osan tanssiinpääsy on omassa mielessäsi saanut. Määritteleekö sinun mielessäsi se kuinka monta kertaa sinua haetaan tai kuka sinua hakee esim. sen kuinka hyvä tanssija olet, tai kuinka viehättävä/komea olet, määrittääkö se mielessäsi sinun arvosi ihmisenä? Miksi reagoin niin kuin reagoin, kun odotukseni eivät toteudu?

 

Viejä-seuraaja suhde voi olla joissakin tansseissa aika epätasa-arvoinen. Sitä kuulee kommentteja, ettei miehiä/viejiä ole tarpeeksi, mutta kuitenkin me naiset jätämme helposti hakematta ne miehet joita emme tunne, vaikka he olisivat halukkaita tanssimaan. Ehkä haluamme tuntea itsemme haluttaviksi, siksi on mukavampaa jäädä vain odottamaan että tulen haetuksi. Mitä enemmän miehiä/viejiä on tanssimassa sen parempi mahdollisuus on päästä tanssimaan, eikö vaan? Miten sinä voisit vaikuttaa tähän? Pyydä siis joku ystävä, työkaveri (ei ole väliä oletko mies/nainen) mukaan tansseihin tai kurssille, kysy useammalta, jos joku sanoo ei kiitos. Kerro muutamalle tutulle, että tämä mies on ensimmäisiä kertoja tanssimassa, ja voit olla varma, että hänet luultavasti toivotetaan avosylin tervetulleeksi. Ja jos jostakin kumman syystä hän saisikin jonkun ala-arvoisen kommentin, voit kertoa, että niin kuin kaikkialla elämässä on ihmisiä, jotka kokevat oikeudekseen sanoa mitä sylki suuhun tuo, ne voi jättää omaan arvoonsa.

Ja tämä viimeinen kommentti pätee molempiin sukupuoliin, eli tanssilattialla tai sen ulkopuolella saadut kommentit ulkoisista ominaisuuksista, tanssitaidosta yms. voi jättää omaan arvoonsa.  Tanssit, bileet, oli laji mikä tahansa ei ole se paikka missä neuvotaan, opetetaan, kommentoidaan tai muutenkaan arvostellaan tanssiparia. Tanssimisen ei missään vaiheessa pidä satuttaa tai tuntua epämiellyttävältä, sellaisesta pitää ehdottomasti sanoa, mutta asiallisesti. Kyseessä on kuitenkin harrastus tai monille meistä elämäntapa, josta jokainen meistä haluaa saada onnistumisen elämyksiä, positiivista energiaa, jonka avulla jaksaa. Kyseessä on paritanssi, sosiaalinen tilanne, johon tarvitaan kaksi ihmistä nyt ja tulevaisuudessa tuntuakseen hyvältä.

Tehdään siis jokainen oma osuutemme siitä, että tanssiminen tuntuu miellyttävältä, tunnelma pysyy suvaitsevaisena ja syyllistämisestä vapaana.

asenne, dance, happiness, judging, onnellisuus, opettaminen, paritanssi, tanssi, tuomarointi

Westie Gala made me think

Vuosi alkoi wcs tanssileirillä Tukholmassa. Tajusin taas kuinka paljon opittavaa vielä on. Käsittelen tässä blogissa pääosin west coast swingiä, mutta yhtäläisyyksiä saattaa muuallekin olla 😉

En ole vielä kertaakaan törmännyt west coast swingissä siihen, että toiset opettajat eivät olisi tervetulleita muiden opettajien tunneille. On mieletön kokemus päästä sellaisen opettajan tunnille, jolla on kymmenien vuosien kokemus lajista, ja joka silti ymmärtää uusiakin tanssijoita. Se kuinka joku pystyy parilla lauseella saamaan salillisen ihmisiä ymmärtämään opetettavan asian. Siinä on tavoitetta meille kaikille opettajille, lajista riippumatta. Jokaiselle opettajalle tekee todella hyvää olla muiden opettajien tunneilla saada uusia ideoita ja ajatuksia myös omaan opetukseensa. Vaihtoringissä oleminen, ja ehkä jopa vastakkaisessa roolissa… Kylläpä huomaatkin aika monta asiaa mitä ehkä voisit omassa opetuksessa hyödyntää. Olen joskus törmännyt ajatukseen ”Joku tulee varastamaan minun kuviot, tai muuten hyötymään minun opettamistani asioista.” Hassua, eiköhän meillä ole Youtube niitä täysi, sieltä vain valkkaat parhaimmat. Se mistä itse en ehkä niin paljoa välitä on kun joku kirjoittaa kurssilla käsikirjoitusta sinun opetuksesta, ja toistaa sen sanasta-kuviosta-äänestä- täydellisenä kopiona omalla tunnillaan (joskus on näinkin käynyt). Kopioiminenhan on parasta parasta palautetta hyvin tehdystä työstä, mutta on aika noloa jos tunnille sattuukin joku joka onkin ollut samoilla tunneilla.… Ideoiden keräämisessä ei taas ole mitään väärää.

On mahtavaa, että Eurooppaan tuodaan myös hieman old schoolimpia opetttajia. Tanssijoille on hyödyllistä, saada toisenlaistakin näkemystä tuttujen opettajien lisäksi. Tajusin vasta tuona viikonloppuna, kun Mario puhui west coast swingin muuttumisesta viime vuosikymmeninä, kuinka nuori tanssi se on Euroopassa. Suurin osa Euroopan (huipuistakin) west coast swing tanssijoista taitaa olla tutustunut kyseiseen tanssiin alle 10 vuotta sitten. Toki poikkeuksiakin aina on. Mutta pointtina on se että meiltä puuttuu kymmenien vuosien tanssikokemus lajista, me emme ole nähneet sen muutosta ja kokeneet eri lajien vaikutusta westiin. Onkin aivan mahtava kuulla ja nähdä esimerkkejä siitä kuinka laji on vuosien saatossa muuttunut, jotta voin ymmärtää nykyistä tanssia ja sen uudempia tyylejä paremmin. Silloin kun ymmärrät menneisyyttä pystyt tässä hetkessä tuomaan siitä parhaimman esiin. Vaikka meillä on paljon uusia hienoja kuvioita, tyylejä tanssia toivoisin kuitenkin osan myös niistä vanhemmistakin elementeistä säilyvän, jotta laji säilyy mahdollisimman monimuotoisena ja monia ikäluokkia miellyttävänä.

15772-the-more-you-know-who-you-are-and-what-you-want-the-less

Vähän aikaa sitten muistan kuulleeni keskustelun tietyn alueen west coast swingistä ja siinä pohdittiin miten se eroaa esim. naapurimaan west coast swingistä. Itse ainakin haluan ihmisten muistavan, että kyseessä ei todellakaan ole oma lajinsa. Vaan eroavaisuudet yleensä tulevat kyseisen alueen opettajien näkeyksestä miten opettaa westiä. Ammattitaitoinen opettaja ymmärtää erilaisten tekniikoiden hyvät ja huonot puolet, miksi joku toimii paremmin ja joku toinen taas ei, ehkä jopa tietää miten ne ovat tulleet ja muotoutuneet. Laadukas lajinomainen tanssitekniikka on aina hyvä, tyyli on eri asia, olkoonkin kuinka hieno tahansa. Toivottavasti me emme westissä päädy Buggista tuttuun mikäonoikeaabuggiajaotetaanko5askeleteenvaitaakse-keskusteluun, bugg on buggia vain eri tyylillä tanssittuna. Itse tykkään buggista hurjasti, mutta olen turhautunut miten fanaattisesti siihen välillä suhtaudutaan.

Marion intensiivit sosiaalitanssista ja kilpailemisesta olivat aivan mahtavat. Mielestäni viikonlopun tuomarikoulutus on juuri se mitä euroopassa (ja toki muuallakin) tarvitaan. Pelkästään se, että osaat tanssia ja olet pärjännyt kilpailuissa ei todellakaan tee sinusta hyvää tuomaria. Valitettavan usein näkeen sitä, että ihmiset tuomaroivat tanssikisoissa mutu-tuntumalla, ja jos kilpailija kysyy palautetta, ei sitä pystytä tai haluta antaa. Tuomareilla on aika iso valta siitä mihin suuntaan (mikä tahansa) tanssi kehittyy. Mikäli tuomarit palkitsevat mahtavan/hauskan shown, välittämättä tekniikasta tai ajoituksesta, siihen suuntaan viemme tanssia. Kilpailijathan tunnetusti harjoittelevat niitä asioita millä päästään palkinnoille, ja mieluusti vähän isommin kuin edellinen voittaja. Joskus tässä huomaa ristiriidan, puhutaan asioista mitä arvioidaan, mutta tuloksia katsellessa joskus tuntuu ettei niiden yhteyttä ei aina näe. Tämä ei missään nimessä ole kritiikkiä ketään kohtaan, ainoastaan huomio mikä joskus varmasti kaikkien mieleen tulee.

Sosiaalitanssin ja kilpailun välillä on selkeitä eroja, vaikka wcs J&J kuitenkin perustuu tanssimiseen arvotun parin kanssa, toisin kuin monissa muissa kilpailtavissa tansseissa. Sosiaalitanssissa kyse on tunteesta, siitä että sinun parillasi on mukava tanssi, jolloin todennäköisesti sinäkin nautit. Kilpailemisessa kyse on enemmän siitä miltä tanssi näyttää, kuinka teknisesti hyvältä tanssi näyttää, miten myyt sen katsojille ja tuomareille. Pelkästään hyvä tekniikka ei tuo aina menestystä, mikä ymmärrettävästi välillä turhauttaa, kun harjoittelee paljon. Se minkä koet wcs tärkeäksi muokkaa todennäköisesti sen mitä harjoittelet. Kilpailuorientoitunut tanssija harjoittelee asioita, jotka tuottavat parhaan sijoituksen kilpailuissa, sosiaalitanssista orientoitunut tanssija taas niitä asioita mitkä saavat sosiaalitanssin onnistumaan ja tuntumaan parhaimmalta. Toki monet meistä on ns. sekakäyttäjiä, ja kokevat molemmat osat tärkeiksi.

4995

Se että haluaa menestyä kilpailuissa ei tee sinusta vähemmän sosiaalitanssijaa, toisaalta jos kilpailumenestystä ei tule/tai ei yleensä edes halua kilpailla, ei tee sinusta huonompaa tanssijaa. Ymmärrän, että kilpailijoita ”hehkutetaan” tuloksista- se on helppoa, sosiaalitanssijoita on hieman hankalampi pistää paremmuusjärjestykseen. Se että tanssijoita arvotetaan sosiaalitanssissa kisastatusten perusteella on minusta älytöntä. Hyvä tanssija pystyy ja on halukas tanssimaan kaikentasoisten tanssijoiden kanssa. Tämän päivän nurjasti kohdeltu tanssipari saattaa olla tulevaisuudessa yksi halutuimpia kisa/sosiaalitanssijoita, ja voit olla varma että hän muistaa miten sinä olet häntä kohdellut.
Tulet varmasti kehittymään siinä missä haluat, kunhan annat vain itsellesi mahdollisuuden harjoitella ja onnistua.
Niin kauan kuin sinä arvostat kaikkia tanssiparejasi, nautit tanssimisesta ilman pakkoa tehdä mitään, huomaat kuinka mahtavia tansseja ja tanssipareja sinulla tulee olemaan.

Westie Galassa oil mixed J&J kisat missä eri kilpailuluokissa tanssivat kilpailivat arvotun parin kanssa. Se oli hauskaa!

change, dance, happiness, muutos, onnellisuus, paritanssi, tanssi

Time change… we change

Olen seurannut mielenkiinnolla keskustelua ja asenteita eri (pari)tanssi genrejen välillä. Jotkut ovat hyvin avoimia ja ennakkoluulottomia, toiset tuntuvat haluavan pitää itsepäisesti kiinni vanhasta. Kuitenkin suurinosa tanssijoista haluaa tanssin ilon leviävän ja jotta tanssi säilyy tulevaisuudessakin, siksi me tarvitsemme nuoria lisää tanssin pariin.
Suomalaiseen kulttuuriin on olennaisena osana kuulunut (lava)tanssi, jossakin muodossa. Ihmisten tapaaminen ja parin löytäminen on ollut olennainen osa sitä ja tanssiminen on ollut helppo ja luonteva tapa päästä lähelle toista ihmistä. Nykyään parin löytämiseen on muitakin mahdollisuuksia ja tanssiminen enemmän harrastuksena on vahvistanut asemaansa, toki edelleen ihmisten tapaaminen, sosiaalisuus on yksi tärkeimpiä motivaatioita (pari)tanssimiselle, se tuskin muuttuu koskaan. Seuratanssi puolella eletään tietynlaista murrosta, jossa uusi kohtaa vanhan. (Pari)Tanssi on kehittyvä ja muuttuva laji, joka ottaa vaikutteita ympäröivästä ajasta ja musiikista. Tansseissa bändit soittavat erilaista musiikkia kuin vaikka 10 vuotta sitten. Hakukäytännot voivat muuttua, tanssitapa tai tanssit muuttuvat, tanssipaikat voivat muuttua. Tanssin pariin tulee koko ajan uusia ihmisiä, uusin ajatuksin ja he katsovat tätä maailmaa hieman uusin silmin.
Se mitä tanssitaan, millä tavalla ja missä, muuttuu ja hakee paikkaansa. Se mikä toimi menneinä aikoina, ei välttämättä toimi nykyään, ihminen muuttuu ja haluaa kehittyä.

Mitä se muutos sitten on?

Nykyään on tarjolla paljon erilaisia tanssilajeja ja musiikkeja, ja jokainen voi valita sen mistä pitää eniten. Perinteisistä tansseista ja musiikeista pitävät suuntaavat tanssilavoille. Toiset suuntaavat lattari-zouk-salsa-west coast swing-blues-bileisiin tai argentiinalaisen tangon milongoihin, riippuen siitä millaisesta musiikista tai tanssista pitää. Lisäksi jonkin verran järjestetään bileitä missä soitetaan musiikkia johon voit tanssia monia eri lajeja tai niiden sekoitusia, jokainen valitsee itselleen ja parilleen sopivimman vaihtoehdon, jota kukaan ei arvostele vääräksi tai lajin vastaiseksi. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on tarjolla erilaisia ns. kaupunkilavatansseja, joissa soitetaan vaihtelevasti erilaisia musiikkeja, joissa hakukäytäntö ei ole ihan perinteinen ja tunnelma on vapaa ja rento ilman perinteisyyden pakkoa. Vaihtoehtoja löytyy paljon. Todennäköistä on, että paritanssin monimuotoisuus näkyy ja tulee muuttamaan perinteisiä tapoja tanssia, miten, sen aika näyttää.

Myös hakukäytännöt muuttuvat, perinteisesti tanssilavoilla on käytössä miesten ja naisten ”rivit”, joissa miehet ovat pääosin hakeneet, joissa tanssitaan 2 kappaletta ja pari palautetaan riviin. Toki on olemassa naisten haku-, tai sekahaku-tansseja. Ymmärrän että suomalainen lavatanssikulttuuri on ainutlaatuista maailmassa ja sitä halutaan vaalia, mietinpä tuossa vaan, että mikä on se vuosikymmen joka halutaan säilyttää? Lavatanssit ja lavatanssikulttuuri on ollut 50-luvulla toisenlaista, kuin nyt tai vaikka 15 vuotta sitten. Kuka päättää mikä on paras aikakausi säilytettäväksi?
Joillekin tämä perinteinen käytäntö ei ole luonteva ja he saattavat mielummin mennä tansseihin/bileisiin, joissa koko illan on vapaamuotoinen sekahaku. Bileissä vaihdetaan paria jokaisen biisin jälkeen (voit halutessasi tietenkin tanssia useammankin). Yhteistä näille tansseille/bileille on yleensä ettei paria saateta mihinkään, kohtelias kiitos lattialla riittää. Uusia ja erilaisia käytäntöjä kokeillaan monissa pienimmissä tansseissa ja bileissä ja tälle aikakaudelle sopivimmat jäävät todennäköisesti elämään. Jos löydetään parempi tapa se yleensä otetaan käyttöön laajemminkin, sitä kutsutaan kehitykseksi.

Tanssitapa voi muuttua. Perinteisesti tansseissa mies vie, ja nainen seuraa. Yleinen tilanne lähes kaikissa paritanssissa on, että miehiä on vähemmän kuin tanssi-innokkaita naisia. Joku joutuu aina odottamaan. Oletko sinä muuten jo houkutellut yhden miespuolisen tuttavasi mukaan, kurssille tai tansseihin?
Joissakin tansseissa on tavallista, että mies voi tanssia seuraajana ja nainen viejänä, käytännöllä ei ole mitään tekemistä tanssijan seksuaalisuuden kanssa. Moni tanssija onkin oppinut uusia asioita omasta tanssitaidostaan sekä siitä millaisia haasteita vastakkaisessa roolissa tanssiva kohtaa, lisäksi opit huomaamaan millainen on hyvä viejä/seuraaja. Käytäntö on nyt jo levinnyt moniin tansseihin ja leviää varmasti entisestään. Tapa lisäksi mahdollistaa tanssimaan pääsyn useammille, kun kaikki ei ole enää kiinni siitä tuletko haetuksi, vaan voit myös aktiivisesti itse hakea. Tietenkin jos mieluummin vain odotat että tulet haetuksi, niin silloin on kyse valinnasta. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät halua tanssia samaa sukupuolta olevan kanssa ja se on täysin hyväksyttävää, joten tansseissa tai kurssilla voit hyvin sanoa, ei kiitos, jos et siitä pidä.

Ihanaa on ettei tarvitse valita jotain tiettyä tanssia, musiikkia tai tanssitapaa. Monet seura/paritanssijoista, ovat ns. sekakäyttäjiä. He käyvät erilaisissa tansseissa tai kursseilla sen mukaan mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Erilaisissa tapahtumissa voi käydä tutustumassa eri tansseihin jos et vielä tiedä mikä on se sinun juttusi. Jokainen tanssi tukee toistaan, ja kaikista kokemuksista oppii jotakin. Suosittelen kokeilemaan joskus jotain täysin uutta ja joskus haastavaakin asiaa, se antaa uudenlaista näkökulmaa vanhoihin tuttuihinkin asioihin. Aiemmin tansseissa käymiseen riitti perinteisten tanssien perusteiden hallinta, ja saatoit tuntea olevasi todella taitava, suuri parkettienpartasuti. Nykyään tansseissa käy lisäksi tanssijoita, jotka käyvät kursseilla, harjoittelevat ja haluavat päästä käyttämään oppimiaan asioita tansseissa, se heille suotakoon. Se ei tee aloittelijoista tai niistä jotka haluavat keskittyä vain sosiaaliseen tanssimiseen yhtään huonompia tai parempia, vain erilaisia. Kaikki me mahdutaan samoille lavoille/tanssipaikoille. Sinun on sallittua olla juuri sellainen kuin olet, tanssia juuri niin kuin haluat, kunhan, et satuta muita ja huomioit normaalit käytöstavat. Sinun ei tarvitse pelätä vaikka olisit aloittelija, jokainen hyvä tanssija muistaa sen kun oli itse aloittelija ja epävarma itsestään ja osaamisestaan, ja osaa sinua kohdella sen mukaan. Kuitenkin samoin kuin kaikissa ihmisten välisissä kohtaamisissa, aina joukkoon mahtuu niitä, jotka eivät muista käytöstapoja, jätä ne kommentit omaan arvoonsa. Keskity niihin ihmisiin, jotka saavat sinulle hyvän olon!

 

Niin kuin kaikilla elämän osa-alueilla me tarvitsemme hyväksymistä. Kykyä hyväksyä erilaisuus, halua uskaltaa muuttua, rohkeutta kohdata uusia asioita. Minä en sano mikä on paras tapa tanssia, onko se lavatanssit, westi-salsa-lattari-bileet, milongat jne. Kaikissa näissä ja monissa muissakin tanssitapahtumissa pääset tanssimaan, kokeilemaan ehkä kursseilla harjoittelemiasi asioita sekä pitämään hauskaa ennen kaikkea. Kaikkiin tansseihin olet tervetullut, vaikka et olisi yhtään kurssia käynyt. Tärkeintä tanssissa on yhdessäolo, musiikista ja liikkeestä nauttiminen. Juuri niissä tansseissa kuin itse haluat, kenenkään arvostelematta. Saat liikkua, tutustua uusiin ihmisiin ja nauttia toisen ihmisen seurasta, kosketuksesta. Voit tuntea hyvää oloa siitä, että sinä ja ystäväsi kehitytte, opitte uutta ja näin pääsette entistä enemmän nauttimaan tanssin monista ihanuuksista, tai jos vain haluat tanssia, voit myös niin tehdä. Me kaikki voimme iloita siitä, että meillä on niin monimuotoinen tanssikenttä. Toivottavasti se laajenee entisestään ja mahdollisimman moni pääsee siitä nauttimaan.Tanssiminen on hauskaa ja siitä saa nauttia, tapahtuu se sitten missä tai millä tavalla tahansa!

Mahtavaa tanssin täyteistä vuotta 2016 kaikille!