asenne, happiness, tanssi

How to be happy about competing, disregard of the result?

Riga summer swing 2017, I had amazing opportunity to keep my workshop about dancers mindset. How to be happy about competing. These things isn’t something voodoo magic stuff, it requires work like another skill you learn. If you are willing to work, you will get results. These things I use is based in NLP. 

I had only 1 hour, so this was really, really short time to do this. I hope people got the idea that you can influence what you experience. You can’t change people around you, but you can change how you react on things they say or do.

We all get disappointment, if we won’t get what we want, specially when we feel passionate about dance. Your success come, when you can learn from setbacks and not just rolling in your bad feelings and whipping yourself.

As humans we have our ups and downs, it is part of life. But luckily we have choice what to do it, in our life. Make your choices work for you, not against you. ❤

Enjoy dancing with or without competing! Be your awesome self! ❤

Here is slides I showed in Riga:

Näyttökuva 2017-08-15 kello 11.41.00Näyttökuva 2017-08-15 kello 11.41.09Näyttökuva 2017-08-15 kello 11.41.19Näyttökuva 2017-08-15 kello 11.41.27Näyttökuva 2017-08-15 kello 11.41.39Näyttökuva 2017-08-15 kello 11.41.48Näyttökuva 2017-08-15 kello 11.41.59

Näyttökuva 2016-08-16 kello 17.36.05

Original chart: Hannu Pirilä, Flow mentaalivalmennus

Näyttökuva 2017-08-15 kello 11.42.15

Näyttökuva 2017-08-15 kello 11.42.32

asenne, elämäntapamuutos, happiness, hyvinvointi, itsetunto, mentaalivalmennus, muutos, tanssi, tavoite, yhteistyö

Uusia tuulia

Hyvinvoiva mieli onnellinen keho-valmennus

Oletko miettinyt, että haluaisit voida paremmin? Tuntuuko ettei aika riitä itsestä huolehtimiseen? Ahdistaako jo ajatuskin ensi kesän uimarannoista? Nyt sinulla on mahdollisuus muuttaa tilannetta, laita minulle sähköpostia osoitteeseen hannatuominendance@gmail.com, ja kerro itsestäsi ja tilanteestasi sekä mihin erityisesti haluaisit tukea.

its-my-life-2

Mitä tämä vaatii sinulta? Sitoutumista vähintään 3-4kk. Halua haastaa itsesi ja päivittäiset valintasi.

Mitä sinä saat? Tuen ja konkreettisia keinoja, kuinka pienillä muutoksilla saada aikaan, mahdollisesti isojakin muutoksia ajattelussa sekä hyvinvoinnissa. *

Tarkoituksenani on alustavasti aloittaa yksilövalmennukset loppuvuodesta 2016 ja ryhmävalmennukset alkuvuodesta 2017. Pääasialliseti toimin Hämeenlinnassa ja sen ympäristössä, mutta osa projektia on myös etävalmennus, joten ota yhteyttä vaikka et ihan alueella asuisikaan.

Kyseessä ei ole laihdutusryhmä, vaan kehon- ja mielen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittyvä valmennus. Toki hyvillä valinnoilla saattaa keho haluta ylimääräisestä taakasta luopua. Valmennuksessa pyritään löytämään helppoja tapoja lisätä päivittäistä aktiivisuutta. Saat vinkkejä rentoutumiseen, lepoon, kehonhuoltoon sekä treenaamiseen. Mietitään miten ravinto vaikuttaa sinun hyvinvointiisi. Ja jotta tulokset tulevat olemaan pitkäkestoisia, pureudutaan myös ajatusmaailmaasi, joka on ehkä aiemmin estänyt sinua saavuttamasta tavoitteitasi.

Ryhmävalmennuksessa tämä matka tehdään yhdessä, toisia tukien, joten jos sinulla on ystävä, kaveriporukka, työyhteisö, jonka kanssa haluat tätä matkaa tehdä, on ryhmävalmennus juuri sinulle sopiva vaihtoehto.

Ryhmävalmennus voidaan räätälöidä tarvittaessa yrityksen tai yhteisön toiveisiin sopivaksi.

img_2864

Ota siis yhteyttä ja luodaan juuri sinulle tai teille sopiva valmennus. hannatuominendance@gmail.com
*Toimin tällä hetkellä päätoimisena tanssinopettajana, sekä teen mentaalivalmennusta yrityksille sekä yks
ityisille henkilöille. Nämä pilottivalmennukset ovat osa täydennyskoulutustani kokonaisvaltaiseksi hyvinvointivalmentajaksi.

asenne

It is total NO, NO in a dance floor!

Viime viikkoina olen jostain syystä kuullut useampaan otteeseen erilaisia versioita epäasiallisesta käyttäytymisestä tanssilattialla. Ja koska olen ollut järjestämässä tanssihaastetta, ja houkuttelemassa uusia tanssijoita tanssin pariin, koen että minun on tehtävä oma osani suojellakseni uusia (ja jo tanssiviakin) tanssijoita epäasialliselta käytökseltä. Koska fyysisesti en sitä voi tehdä, niin voin ainakin yrittää saada heille tietoisuuden siitä, että kaikkea ei tarvitse sietää ja hyväksyä.

Pääsääntöisesti tanssiminen on mukavaa ja tanssimassa käy fiksuja, mukavia, hyvin käyttäytyviä ihmisiä, tämä kirjoitus onkin sitä pientä osaa varten, joka ei näin käyttäydy. Saana kirjoittaakin omassa blogissaan suoria kokemuksia siitä mitä on kokenut tanssilattialla uutena tanssijana.

Tämä kirjoitus kosLove-to-Dancekee molempia sukupuolia, ikään katsomatta, uskon että miehet sekä naiset, joutuvat joskus epämiellyttävien lähentelyiden kohteeksi, mikä ei ole hyväksyttävää.

Haluan, että kukaan ei lopeta tanssimista siksi, että kokee olevansa siellä vapaata riistaa kaiken maailman kähmijöille.

 

 

Missä menee raja?

Jokaisella ihmisellä on oikeus määrätä, mikä oman henkilökohtaisen alueen raja, siitä mikä tuntuu epämiellyttävältä. Sinä itse määräät missä sinun rajasi menee. Sinun ei tarvitse sietää sellaista käytöstä mikä sattuu, tuntuu epämiellyttävältä tai ahdistavalta. Yleensä tanssiminen tapahtuu monien ihmisten ympäröimänä, ja tilanteet eivät pääse todella pahoiksi, mutta se ei tee siinä tilanteessa olemista yhtään helpommaksi. Se mikä aluksi tuntuu ystävällisyydeltä, voi aikaa myöten muuttua ahdistavaksi tai epämiellyttäväksi. Missä tahansa vaiheessa sinä voit sanoa, nyt riittää, tämä ei tunnu enää kivalta.

Varsinkin naiset pelkäävät usein jäävänsä seinäruusuiksi, jos eivät kaikkeen suostu. Ajatukset etten koskaan pääse enää tanssimaan tai saan nirppanokan maineen kannattaa unohtaa. Jos siitä että asetat omat rajasi seuraa se ettet pääse tanssimaan, kertoo että meidän tanssiyhteisössä on jotakin korjattavaa. Ja asialle tulee silloin tehdä jotain.

Tanssiin kuuluu olennaisena osana läheisyys, tanssiminen lähellä sekä vartalokontakti. Se kuinka lähellä paria ollaan, on molempien osapuolten yhteinen sopimus. Flirtti, tunteet, jopa se ” 5 minuutin rakkaustarina” kuuluu tanssiin jossakin määrin, mutta se on vastavuoroinen tunne kahden ihmisen välillä. Siitä saa ja on suotavaa nauttia. Pakottaminen ei kuulu siihen mitenkään.

its-my-life-2

Mikä on sitten soveliasta tanssilattialla ja mikä ei?

Aivan samat säännöt pätevät tanssiessa, kuin muuallakin. Töissä ehdottelu, lääppiminen tai lähellä oleva ”nylkyttäminen” on ehdoton ei, miksi sitten tansseissa se olisi sallittua? Hyvä sääntö voisi ollakin, tekisitkö näin työpaikalla, hyväksyisitkö tämän työkaverilta?

Kaikki epäasiallinen käytös ei  ole kähmimistä, tai suoraa sanallista ehdottelua, se voi myöskin olla liikkeitä, tanssiin liittyvää tulkintaa, joka menee jostain syystä toisen henkilökohtaisen rajan ylitse. Myös ne tanssijat, jotka eivät ole missään kähmimis- mielessä liikkeellä, voidaan tulkita väärin tai tanssiminen heidän kanssaan tuntuu yhtäkkiä ahdistavalta. Joskus kannattaa siis pohtia millaisia juttuja tanssilattialla tekee.

Esimerkkejä liikkeistä joita kannattaa harkita tanssilattialla:

  • yhdyntään tai suuseksiin viittaavat liikkeet
  • parin vaatteiden riisuminen tai nostelu
  • bodyrollit lähikontaktissa
  • sitominen, kädet selän taakse tai sivulle vietynä, liikkumisen estäminen, seinää tai tolppaa vasten työntäminen, ja lähellä tanssiminen (hinkkaaminen) siinä asennossa
  • takapuolelle taputtelu tai sen leikkiminen
  • rintojen puristelu tai sen leikkiminen
  • taivutukset, varsinkin matalalle viedyt
  • pakottaminen liikkeisiin, kuvioihin yleensäkin (selkeä varma vienti on asia täysin erikseen)
  • suukottelu, suutelemisen yrittäminen

Niin tansseissa kuin muuallakin elämässä on poikkeuksia edellä mainituista asioista. Jos pari tuntee toisensa ja he haluavat vapaaehtoisesti jotakin edellä mainittuja juttuja tehdä, se on heidän molempien yhteinen päätös! Yleisohjeeksi voikin sanoa, että jos et tunne pariasi hyvin ja ole 100% varma haluaako parisi kyseistä liikettä sinun kanssasi tehdä, älä tee sitä. Vaikka näkisit parisi tekevän kyseisen liikkeen jonkun toisen kanssa, se ei automaattisesti tarkoita, että hän haluaa sen toistaa sinun kanssasi.

Mikäli jokin tuntuu sinusta tanssilattialla epämiellyttävältä, ole rohkea ja sano se ääneen. Joskus se voi olla pieni asia, jonka toinen ei tiedä tuntuvan epämiellyttävältä. Joskus se todellakin on jo heti ensi hetkessä niin törkeää, ettei sitä pidä sallia hetkeäkään. Sinä päätät omat rajasi! Olen kuullut sanottavan, että ”ne on vaan ne muutamat tyypit, jotka tuota tekevät”. Näinhän se on. Karrikoidusti sanottuna, eikös raiskaajatkin ole vain murto-osa verrattuna niihin, jotka eivät raiskaa? Ei se tee kuitenkaan raiskauksesta sen hyväksytynpää, eihän?

Pääsääntöisesti tanssipiireissä on hyvin käyttäytyviä, ihania ihmisiä, jotka kunnioittavat toisiaan. Jotta me saisimme sen myös sellaisena pitää on syytä tällaisista epäkohdista puhua, ja tuoda myös tanssimista aloittavien tietoisuuteen, ettei kaikkea tarvitse sietää, jotta pääsee tanssimaan.

Millä tavalla tähän voidaan puuttua?

respect

  1. Epämiellyttävistä kokemuksista pitää voida puhua ääneen
  2. Järjestysmiehet voivat kysyä, puuttua tilanteeseen, joka näyttää epäilyttävältä
  3. Muut tanssijat voivat kysyä, puuttua tilanteeseen, joka näyttää epäilyttävältä. En tarkoita, että rynnit lavalle kesken tanssin, ellei tilanne sitä ehdottomasti vaadi 🙂 Mutta tanssi jälkeen voi ohimennen kysäistä ”oliko kaikki äsken ok, ilmeesi näytti hieman vaivaantuneelta?” Tiedäthän, että sun ei ole pakko tanssia tuollaisen kanssa? tms.
  4. Viejät/seuraajat voivat huomauttaa häiritsijälle asiasta, kun kuulevat epäasiallisesta käytöksestä.
  5. Tanssikursseilla voidaan puhua asiasta, ja siitä miten tilanteisiin pystyy reagoimaan

Minun mielestäni kaikkien kanssa ei ole pakko tanssia. Ajatus siitä, että olen valmis tanssimaan eri näköisten, ikäisten ja tasoisten kanssa, ei tarkoita, että annan silloin luvan käyttäytyä minua kohtaan epäasiallisesti. Pakit saa ja pitää antaa, jos sinä koet ettet kyseisen parin kanssa halua tanssia, varsinkin jos olet joskus sen kokenut epämiellyttäväksi. Lattialle voi parin jättää mikäli hän käyttäytyy epäasiallisesti. Pakkeja ei minusta kuitenkaan tule antaa perustuen tanssitaitoon, ikään tai ulkonäköön, mikäli hakija muuten käyttäytyy fiksusti ja asiallisesti. Tanssiminen on nautinto ja jokaisella tulee olla rauha nauttia siitä. Pidetään yhdessä huoli, että niin se on vastaisuudessakin.

 

 

asenne, dance, happiness, itsetunto, onnellisuus, paritanssi, pettymys, tanssi

Learning… No need to even try?

Aikuisena tanssin tai minkä tahansa uuden taidon opettelun aloittaminen herättää joskus ristiriitaisia tunteita. Samoja tunteita voi tottakai kokea myös vaikka aloittaa nuorempana.

Olen kuullut ihmisten valittelevan, että miksi ei ole tullut aloitettua tanssimista aikaisemmin. Ei tästä enään mitään tule tämän ikäisenä. Miksi vanhemmat eivät ole laittaneet lapsena balettikouluun. Olisi niin paljon helpompi oppia… Voin itsekin lukea itseni tuohon samaan kategoriaan, voi kun…

Tottakai jokainen liikunnan parissa vietetty tunti helpottaa uuden motorisen taidon oppimista, mutta sinä voit aloittaa myös nyt. Et tarvitse aiempaa liikunta- tai tanssitaustaa. Minäkin olen oppinut 🙂 vaikka aloitin liikkumisen vasta lähempänä 30 vuotta, päivääkään en vaihtaisi pois. Se että aloitat tanssimisen vasta aikuisena ei sulje pois sitä ettetkö voisi menestyä tai kehittyä. Joskus se voi vaatia hieman sitoutuneempaa harjoittelua, valintoja, mutta ei se mahdotonta ole.

Oppiminen, kehittyminen on suoraan sidoksissa aikaan jonka käytät oikeanlaiseen treenaamiseen ja työhön, jota olet tehnyt tavoitteellisesti.

Aikuisena meillä on muitakin velvollisuuksia, kuten perhe, lapsia, työ jne. Silloin saattaa tuntua ettei kehity niin kuin haluaisi, ja se ei automaattisesti tarkoita ettetkö sinä olisi tarpeeksi hyvä, taitava tai ettei sinulla ole mahdollisuutta kehittyä. Se tarkoittaa ettei sinulla ole ollut mahdollista käyttää niin paljon aikaa omaan treenaamiseen kuin olisi ehkä tarvetta. Se on täysin normaalia, elämä on valintoja, ja me valitsemme mitkä asiat ovat tärkeitä ja tekevät meistä onnellisempia. Se että elämässä on muutakin, ja emme ehkä pysty käyttämään vain yhteen asiaan haluamaamme aikaa, ei estä meitä kehittymästä, se vain vie hieman pidemmän ajan.

Aikuisena meille on ehtinyt syntyä monenlaisia kokemuksia ja me muodostamme mielipiteemme ja ajatuksemme niiden kautta. Joskus ne voivat olla myös este uuden kokeilemiselle ja oppimiselle. Joskus nuo kokemukset ovat vahvuus, ymmärrämme että vaikka tanssiminen on minulle tärkeää ja haluan tulla siinä todella hyväksi, sen merkitys suuressa mittakaavassa on kuitenkin aika pieni. Maailmassa ja elämässä on muitakin tärkeitä asioita, joiden tärkeysjärjestys voi ja tulee vaihtelemaan ajan myötä. Lisäksi oppimisessa tulee aina olemaan nousu- ja tasannevaiheita, ne kuuluvat oppimiskäyrään. Kun muistaa tämän, on nuo tasannevaiheet helpommat kestää.

Learning-Curve-Reality1

Oppimiskäyrä on lainattu sivulta: http://goodvibeblog.com/the-manifesting-learning-curve/

Mitä enemmän ikää tuntuu olevan, sitä helpommin uuden oppiminen koetaan haastavaksi. Ja en nyt sano asian olevan niin, vaan totean sen mitä olen usein kuullut sanottavan. Varmasti uusien motorisesti haastavien asioiden oppiminen ottaa oman aikansa, jos ei kyseisiä asioita ole koskaan tehnyt. Lapsena ja nuorena tulee vartaloon koko ajan uusia motorisia ärsykkeitä, ja niiden omaksuminen on siksi helpompaa. Lisäksi lapset eivät analysoi niin paljon tekemisiään ja sen ulkonäköä. Aikuisena tulee usein ylimietittyä miltä tämä näyttää, mitä naapuri ajattelee, mitä jos teen virheen jne. Joka vaikeuttaa uusien asioiden opettelua.

Tanssi on liikkumista, uuden oppimista, ja sosiaalista kanssakäymistä. Se on myös mitä suurimmassa määrin matka omaan itseensä. Tanssissa olemme monesti oman mukavuusalueemme ulkopuolela ja paljaana toiselle ihmiselle. Joskus sinne epämukavuusalueelle meneminen vaatii meiltä uskallusta, rohkeutta epäonnistua tai rohkeutta onnistua. Monta kertaa suurin este omalla matkallammeja kehittymiselle on, minä itse, se mitä ja miten ajattelen. Estänkö minä itse itseäni onnistumasta? Joskus ajatusten selkiyttämiseen ja käsittelyyn kannattaa pyytää apua.

Meille ajan myötä kasvanut suodatin saattaa estää meitä tekemästä haluamaamme asiaa. Joskus uuden oppiminen tai harjoitteleminen tuntuu rankalta ja se ettemme heti onnistu jossakin, herättää negatiivisia tunteita, se on normaalia. Silloin kannattaa miettiä; miksi tunnen näin? Mikä tässä hetkessä saa minut tuntemaan epäonnistumista, miksi minun pitäisi oppia jokin asia heti?  Ole itsellesi armollinen ja anna aikaa uuden oppimiselle.
12898208_10153905862940239_2985070652772177323_oHalu saada jotakin, luo motivaation tehdä asialle jotain. Päättäväisyys ja sitoutuminen määrittää sa
avutatko sen. Toiset saattavat olla lahjakkaampia, mutta usein tavoitteellinen treenaaminen vie pidemmälle, kuin pelkkä lahjakkuus jos ei ole valmis tekemään työtä kehittymisen eteen. Realistiset tavoitteet, estävät turhautumisen. Jokainen meistä haluaa olla hyvä jossakin, muista kuitenkin miettiä, kuinka paljon olet valmis panostamaan saavuttaaksesi jonkin asian?

 

Mikä tämän kirjoituksen tarkoitus on? Kertoa sinulle ettet ole yksin ajatustesi kanssa. Sinä et ole ainoa joka miettii kannaattaako tätä jatkaa? Tuleeko minusta koskaan tarpeeksi hyvää? (Mikä muuten on tarpeeksi hyvä?) Muutkin miettivät joskus, miksi toiset tuntuvat kehittyvän raketin lailla ja minä en.

Sinä voit oppia ja kehittyä, vaikka et olisikaan lapsena tanssimista aloittanut. 

Jokaisella on mahdollisuus oppia, ja mikäli olet valmis harjoittelemaan, sinä opitkin. Meillä kaikilla on lupa kokeilla, epäonnistua, ja oppia niistä. Jokaisella meistä on ollut hetkiä, jolloin tuntuu ettei mikään onnistu. Se on täysin normaalia, se kuuluu oppimiseen. Jokainen oppii omaan tahtiinsa, joten älä vertaa itseäsi turhaan muihin. Ja vaikka näyttää siltä että kaveri kehittyy nopeammin… Silloin saattaa olla oppimiskäyrässä nousuvaihe menossa tai muualla tehtävään harjoitteluun on panostettu tunteja ja taas tunteja.

Itselleen voi myös antaa luvan tavoitella vähän vähemmän, aina ei tarvitse yrittää maksimaalista tulosta. Voit myös nauttia matkasta.

asenne, muutos, onnellisuus, paritanssi, tanssi, Tanssihaaste

Tanssihaaste etenee…

Oli aivan mahtava huomata, kuinka paljon kiinnostuneita löytyi tanssihaasteeseen. Perinteisesti naisia tanssin aloittaminen kiinnosti hieman enemmän, kuin miehiä, mutta rohkeita miehiäkin onneksi löytyi!

Tanssihaasteeseen valittiin mukaan miehiä ja naisia, jotka haluavat aktiivisesti olla sosiaalisessa mediassa tuomassa paritanssiharrastusta kaikkien tietoisuuteen, ja omalta osaltaan helpottavat ehkä muidenkin aloittamista miettiviä tekemään päätöksen. Tanssi on sairaan kivaa 🙂

Haastetut ovat käyneet pari viikkoa Hämeenlinnassa perustason tunneilla. Ja joku on uskaltautunut jo lavallekin, hienoa!

Täältä voi käydä katsomassa Saanan ajatuksia tanssiharrastuksen aloittamisesta.

Oli aivan mielettömän hauskaa kuulla kommentteja ensimmäisten tuntien jälkeen. Innostuneisuus ja haasteeseen osallistuvien heittäytyminen lämmittää tanssinopettajan sydäntä ❤

”Olisi pitänyt aloittaa jo aiemmin”, ”Haastavaa, mutta niin kivaa”, ”Ei tämä ollutkaan niin vaikeaa” ja ”Joka kerta oppii uutta”, kommentit kertovat juuri siitä miksi haaste on aloitettu.

IMG_3280

Tanssikurssit.fi on upeasti lähtenyt tukemaan tätä haastetta ja nyt osallistujat saivatkin 10-kortin käyttöönsä. Nyt odotellaankin missä tapahtumassa heidät nähdään ja millaista siellä on ollut.

Tykkää tästä postauksesta ja seuraa miten meidän haasteeseen osallistuvat etenevät 🙂

asenne, dance, happiness, itsetunto, onnellisuus, paritanssi, tanssi

You HAVE TO to dance with me!… Really?

Tanssimiseen kuuluu paljon tunnetta, ja jokainen haluaa kokea sen tanssitaivaan, tunteen kun kaikki onnistuu, sen muutaman minuutin rakkaussuhteen yhdessä parin kanssa. Mikä saa sitten tanssivat ihmiset valittamaan suureen ääneen? Miksi meidän tunteemme nousevat pintaan ja joskus ylireagoimme. Puhumme ja kirjoitamme joskus aika rankkaakin tekstiä julkisuuteen. Kuitenkin syyllistäminen ja negatiivisuus harvoin tuo hyviä ja positiivisia vaikutuksia. Olisiko järkevämpää tuoda julki kaikkia niitä hyviä asioita mitä tanssiminen tuo? Ja ei en tarkoita parannettavien asioiden painamista maton alle. Ainoastaan pysähtymistä miettimään mitä sanot tai kirjoitat.

Minä haluaisin nähdä muutoksen ihmisten ajattelussa, kuinka tansseihin suhtaudutaan. Sen sijaan, että lasketaan ja mietitään pääsinkö tanssimaan määrällisesti mahdollisimman monta kappeletta, mietittäisiin oliko minulla mukava ilta? Kyllä, tanssiminen kuuluu siihen, mutta sen ei tarvitse olla ainoa syy illan onnistumiselle. Se millaisilla odotuksilla lähdemme tanssi-iltaan määrittää aika pitkälle sen miten illan onnistumisen koemme.

12718355_1658431511090258_1172120035175789964_n

Joissakin tanssiperheissä sosiaalinen kanssakäyminen on suuremmassa roolissa kuin joissakin muissa. Tanssibileissä ja Milongassa esimerkiksi kuuluu yleensä oletuksena illan viettämiseen, rentoutuminen, seurustelu ystävien kanssa ja sekä tanssi tottakai.

Jos sinä menet seurusteluravintolaan ja maksat sisäänpääsymaksun, tarkoittaako se että sinulle on silloin luvattu seuraa, lyhyeksi tai pitkäsi aikaa, kuinka vain? Ei, se tarkoittaa että sinulle on annettu mahdollisuus, ehkä löytää sieltä seuraa. Miksi sitten julkisuudessa usein valitetaan, että minulle myytiin tanssipaikkaan istumalippu tanssilipun sijaan? Tanssipaikkoihin (koskee myös muita tanssitapahtumia) myydään sisäänpääsylippuja, jotka antavat mahdollisuuden tanssimiseen, seuran löytämiseen, kahvilapalveluiden käyttämiseen ja ihan vaan ihmisten tapaamiseen ja illan viettoon. Minusta tuntuu kohtuuttomalta, että ihmiset jotka tulevat viettämään iltaa, tapaamaan ystäviään ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja tietenkin myös tanssimaan, joutuvat tuntemaan syyllisyyttä koska eivät ole tanssineet illan jokaista kappaletta. Koska eivät ole tanssittaneet kaikkia mahdollisia naisia(miehiä). Joutuvat pyytelemään anteeksi, kun eivät enää jaksa tanssia.

Kursseilla käyminen tai käymättä jättäminen ei pitäisi olla syy hakemiseen tai hakemattomuuteen. Kuitenkin usein ne jotka käyvät kursseilla tutustuvat toisiinsa, ja sellaisen hakeminen jonka jo ennestään tiedät, on tottakai helpompaa. Tutun kanssa voi ennakoida, että tanssi todennäköisesti onnistuu. Kun tutustut moniin ihmisiin, silloin joudut valitsemaan tanssiparisi, koska jonkun kanssa jää aina tanssimatta. Tämä harvoin on henkilökohtaista, aika vain ei riitä, se tarvitsee hyväksyä. Kannustan ihmisiä hakemaan aina niitäkin joita ei vielä tunne, mutta silti kenelläkään ei pitäisi minusta olla velvollisuutta tanssittaa ketään. Se miten aloittelijoita kohdellaan, määrittää jääkö ihmiset kyseisen lajin pariin, kyllä. Se miten me kohtelemme muita ihmisiä kaikissa tilanteissa, riippumatta kuinka pitkään he ovat tanssineet, määrittää sen millaiseksi lajin tulevaisuus muodostuu.

Dance-QuotesMinä ymmärrän turhautumisen jos halu tanssia on kova ja kuitenkaan ei pääse tanssimaan niin paljon kuin haluaisi. Joskus voisi olla hyvä pysähtyä miettimään millaiseen osan tanssiinpääsy on omassa mielessäsi saanut. Määritteleekö sinun mielessäsi se kuinka monta kertaa sinua haetaan tai kuka sinua hakee esim. sen kuinka hyvä tanssija olet, tai kuinka viehättävä/komea olet, määrittääkö se mielessäsi sinun arvosi ihmisenä? Miksi reagoin niin kuin reagoin, kun odotukseni eivät toteudu?

 

Viejä-seuraaja suhde voi olla joissakin tansseissa aika epätasa-arvoinen. Sitä kuulee kommentteja, ettei miehiä/viejiä ole tarpeeksi, mutta kuitenkin me naiset jätämme helposti hakematta ne miehet joita emme tunne, vaikka he olisivat halukkaita tanssimaan. Ehkä haluamme tuntea itsemme haluttaviksi, siksi on mukavampaa jäädä vain odottamaan että tulen haetuksi. Mitä enemmän miehiä/viejiä on tanssimassa sen parempi mahdollisuus on päästä tanssimaan, eikö vaan? Miten sinä voisit vaikuttaa tähän? Pyydä siis joku ystävä, työkaveri (ei ole väliä oletko mies/nainen) mukaan tansseihin tai kurssille, kysy useammalta, jos joku sanoo ei kiitos. Kerro muutamalle tutulle, että tämä mies on ensimmäisiä kertoja tanssimassa, ja voit olla varma, että hänet luultavasti toivotetaan avosylin tervetulleeksi. Ja jos jostakin kumman syystä hän saisikin jonkun ala-arvoisen kommentin, voit kertoa, että niin kuin kaikkialla elämässä on ihmisiä, jotka kokevat oikeudekseen sanoa mitä sylki suuhun tuo, ne voi jättää omaan arvoonsa.

Ja tämä viimeinen kommentti pätee molempiin sukupuoliin, eli tanssilattialla tai sen ulkopuolella saadut kommentit ulkoisista ominaisuuksista, tanssitaidosta yms. voi jättää omaan arvoonsa.  Tanssit, bileet, oli laji mikä tahansa ei ole se paikka missä neuvotaan, opetetaan, kommentoidaan tai muutenkaan arvostellaan tanssiparia. Tanssimisen ei missään vaiheessa pidä satuttaa tai tuntua epämiellyttävältä, sellaisesta pitää ehdottomasti sanoa, mutta asiallisesti. Kyseessä on kuitenkin harrastus tai monille meistä elämäntapa, josta jokainen meistä haluaa saada onnistumisen elämyksiä, positiivista energiaa, jonka avulla jaksaa. Kyseessä on paritanssi, sosiaalinen tilanne, johon tarvitaan kaksi ihmistä nyt ja tulevaisuudessa tuntuakseen hyvältä.

Tehdään siis jokainen oma osuutemme siitä, että tanssiminen tuntuu miellyttävältä, tunnelma pysyy suvaitsevaisena ja syyllistämisestä vapaana.

asenne, dance, happiness, judging, onnellisuus, opettaminen, paritanssi, tanssi, tuomarointi

Westie Gala made me think

Vuosi alkoi wcs tanssileirillä Tukholmassa. Tajusin taas kuinka paljon opittavaa vielä on. Käsittelen tässä blogissa pääosin west coast swingiä, mutta yhtäläisyyksiä saattaa muuallekin olla 😉

En ole vielä kertaakaan törmännyt west coast swingissä siihen, että toiset opettajat eivät olisi tervetulleita muiden opettajien tunneille. On mieletön kokemus päästä sellaisen opettajan tunnille, jolla on kymmenien vuosien kokemus lajista, ja joka silti ymmärtää uusiakin tanssijoita. Se kuinka joku pystyy parilla lauseella saamaan salillisen ihmisiä ymmärtämään opetettavan asian. Siinä on tavoitetta meille kaikille opettajille, lajista riippumatta. Jokaiselle opettajalle tekee todella hyvää olla muiden opettajien tunneilla saada uusia ideoita ja ajatuksia myös omaan opetukseensa. Vaihtoringissä oleminen, ja ehkä jopa vastakkaisessa roolissa… Kylläpä huomaatkin aika monta asiaa mitä ehkä voisit omassa opetuksessa hyödyntää. Olen joskus törmännyt ajatukseen ”Joku tulee varastamaan minun kuviot, tai muuten hyötymään minun opettamistani asioista.” Hassua, eiköhän meillä ole Youtube niitä täysi, sieltä vain valkkaat parhaimmat. Se mistä itse en ehkä niin paljoa välitä on kun joku kirjoittaa kurssilla käsikirjoitusta sinun opetuksesta, ja toistaa sen sanasta-kuviosta-äänestä- täydellisenä kopiona omalla tunnillaan (joskus on näinkin käynyt). Kopioiminenhan on parasta parasta palautetta hyvin tehdystä työstä, mutta on aika noloa jos tunnille sattuukin joku joka onkin ollut samoilla tunneilla.… Ideoiden keräämisessä ei taas ole mitään väärää.

On mahtavaa, että Eurooppaan tuodaan myös hieman old schoolimpia opetttajia. Tanssijoille on hyödyllistä, saada toisenlaistakin näkemystä tuttujen opettajien lisäksi. Tajusin vasta tuona viikonloppuna, kun Mario puhui west coast swingin muuttumisesta viime vuosikymmeninä, kuinka nuori tanssi se on Euroopassa. Suurin osa Euroopan (huipuistakin) west coast swing tanssijoista taitaa olla tutustunut kyseiseen tanssiin alle 10 vuotta sitten. Toki poikkeuksiakin aina on. Mutta pointtina on se että meiltä puuttuu kymmenien vuosien tanssikokemus lajista, me emme ole nähneet sen muutosta ja kokeneet eri lajien vaikutusta westiin. Onkin aivan mahtava kuulla ja nähdä esimerkkejä siitä kuinka laji on vuosien saatossa muuttunut, jotta voin ymmärtää nykyistä tanssia ja sen uudempia tyylejä paremmin. Silloin kun ymmärrät menneisyyttä pystyt tässä hetkessä tuomaan siitä parhaimman esiin. Vaikka meillä on paljon uusia hienoja kuvioita, tyylejä tanssia toivoisin kuitenkin osan myös niistä vanhemmistakin elementeistä säilyvän, jotta laji säilyy mahdollisimman monimuotoisena ja monia ikäluokkia miellyttävänä.

15772-the-more-you-know-who-you-are-and-what-you-want-the-less

Vähän aikaa sitten muistan kuulleeni keskustelun tietyn alueen west coast swingistä ja siinä pohdittiin miten se eroaa esim. naapurimaan west coast swingistä. Itse ainakin haluan ihmisten muistavan, että kyseessä ei todellakaan ole oma lajinsa. Vaan eroavaisuudet yleensä tulevat kyseisen alueen opettajien näkeyksestä miten opettaa westiä. Ammattitaitoinen opettaja ymmärtää erilaisten tekniikoiden hyvät ja huonot puolet, miksi joku toimii paremmin ja joku toinen taas ei, ehkä jopa tietää miten ne ovat tulleet ja muotoutuneet. Laadukas lajinomainen tanssitekniikka on aina hyvä, tyyli on eri asia, olkoonkin kuinka hieno tahansa. Toivottavasti me emme westissä päädy Buggista tuttuun mikäonoikeaabuggiajaotetaanko5askeleteenvaitaakse-keskusteluun, bugg on buggia vain eri tyylillä tanssittuna. Itse tykkään buggista hurjasti, mutta olen turhautunut miten fanaattisesti siihen välillä suhtaudutaan.

Marion intensiivit sosiaalitanssista ja kilpailemisesta olivat aivan mahtavat. Mielestäni viikonlopun tuomarikoulutus on juuri se mitä euroopassa (ja toki muuallakin) tarvitaan. Pelkästään se, että osaat tanssia ja olet pärjännyt kilpailuissa ei todellakaan tee sinusta hyvää tuomaria. Valitettavan usein näkeen sitä, että ihmiset tuomaroivat tanssikisoissa mutu-tuntumalla, ja jos kilpailija kysyy palautetta, ei sitä pystytä tai haluta antaa. Tuomareilla on aika iso valta siitä mihin suuntaan (mikä tahansa) tanssi kehittyy. Mikäli tuomarit palkitsevat mahtavan/hauskan shown, välittämättä tekniikasta tai ajoituksesta, siihen suuntaan viemme tanssia. Kilpailijathan tunnetusti harjoittelevat niitä asioita millä päästään palkinnoille, ja mieluusti vähän isommin kuin edellinen voittaja. Joskus tässä huomaa ristiriidan, puhutaan asioista mitä arvioidaan, mutta tuloksia katsellessa joskus tuntuu ettei niiden yhteyttä ei aina näe. Tämä ei missään nimessä ole kritiikkiä ketään kohtaan, ainoastaan huomio mikä joskus varmasti kaikkien mieleen tulee.

Sosiaalitanssin ja kilpailun välillä on selkeitä eroja, vaikka wcs J&J kuitenkin perustuu tanssimiseen arvotun parin kanssa, toisin kuin monissa muissa kilpailtavissa tansseissa. Sosiaalitanssissa kyse on tunteesta, siitä että sinun parillasi on mukava tanssi, jolloin todennäköisesti sinäkin nautit. Kilpailemisessa kyse on enemmän siitä miltä tanssi näyttää, kuinka teknisesti hyvältä tanssi näyttää, miten myyt sen katsojille ja tuomareille. Pelkästään hyvä tekniikka ei tuo aina menestystä, mikä ymmärrettävästi välillä turhauttaa, kun harjoittelee paljon. Se minkä koet wcs tärkeäksi muokkaa todennäköisesti sen mitä harjoittelet. Kilpailuorientoitunut tanssija harjoittelee asioita, jotka tuottavat parhaan sijoituksen kilpailuissa, sosiaalitanssista orientoitunut tanssija taas niitä asioita mitkä saavat sosiaalitanssin onnistumaan ja tuntumaan parhaimmalta. Toki monet meistä on ns. sekakäyttäjiä, ja kokevat molemmat osat tärkeiksi.

4995

Se että haluaa menestyä kilpailuissa ei tee sinusta vähemmän sosiaalitanssijaa, toisaalta jos kilpailumenestystä ei tule/tai ei yleensä edes halua kilpailla, ei tee sinusta huonompaa tanssijaa. Ymmärrän, että kilpailijoita ”hehkutetaan” tuloksista- se on helppoa, sosiaalitanssijoita on hieman hankalampi pistää paremmuusjärjestykseen. Se että tanssijoita arvotetaan sosiaalitanssissa kisastatusten perusteella on minusta älytöntä. Hyvä tanssija pystyy ja on halukas tanssimaan kaikentasoisten tanssijoiden kanssa. Tämän päivän nurjasti kohdeltu tanssipari saattaa olla tulevaisuudessa yksi halutuimpia kisa/sosiaalitanssijoita, ja voit olla varma että hän muistaa miten sinä olet häntä kohdellut.
Tulet varmasti kehittymään siinä missä haluat, kunhan annat vain itsellesi mahdollisuuden harjoitella ja onnistua.
Niin kauan kuin sinä arvostat kaikkia tanssiparejasi, nautit tanssimisesta ilman pakkoa tehdä mitään, huomaat kuinka mahtavia tansseja ja tanssipareja sinulla tulee olemaan.

Westie Galassa oil mixed J&J kisat missä eri kilpailuluokissa tanssivat kilpailivat arvotun parin kanssa. Se oli hauskaa!