asenne, dance, paritanssi, tanssi

I can’t see you…so I can do what ever I want!

Minulla on jo jonkin aikaa muotoutunut ajatus kirjoittaa tanssin sosiaalisuudesta. Erilaisista ilmiöistä ihmisten välillä, liittyen tanssiin.

Tansseissa parini katseli minua nenänvartta pitkin ja sai minulle tunteen etten osaa tanssia häntä miellyttävällä tavalla. Joskus pääsee tanssimaan enemmän, joskus vähemmän, siksi olen opetellut viemään. Tansseissa on ihan liian vähän HYVIÄ miehiä, naiset eivät pääse tarpeeksi tanssimaan. Siellä sitä seisotaan ja odotetaan, että joku hakee tanssimaan, usein turhaan. Tanssimaan pääsy on minulle viikon kohokohta! Minulle tuli ihan sellainen olo, että minähän osaan tanssia. Tanssimisesta on tullut suorittamista, ja ihmiset tulevat tänne pröystäilemään tanssitaidollaan.

Onko tutun kuuloisia lauseita?

Ihmisen perustarpeisiin sisältyy tarve kuulua johonkin. Ihmiset haluavat osallistua, olla mukana, he haluavat puhua, kertoa ja vaihtaa ajatuksiaan sekä kokea hyväksyntää. Nämä asiat usein yhdistetään tanssiin, lisäksi paritanssissa saadaan myös fyysistä kosketusta, mikä sekin lisää hyvänolon ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Näiden monien hyvien asioiden vuoksi maailmalla on suuri määrä erilailla tanssivia ihmisiä. Tanssi koukuttaa meidät tehokkaasti tuohon hyvänolontunteeseen ja sitä haluaa aina vain lisää. Ihanaa ❤

Asian toinen puoli on se fanaattisuus mihin välillä törmää. Ymmärrän, että ihmiset jotka ovat jossakin asiassa sydämellään mukana, asiassa jota rakastavat, joskus innostuvat liikaa. Silloin asiat jotka toinen ihminen näkee pienenä, saavat jättimäiset mittasuhteet, tunteet ottavat vallan. Silloin tehdään tulkintoja, päätelmiä, joita toinen ei ole edes villeimmissä unissaan kuvitellut sanovansa/tekevänsä.

Minä uskon, että niin kauan, kun meillä on ollut tapa kommunikoida toisen ihmisen kanssa, niin kauan on myös tullut väärinymmärryksiä ja tulkintoja sanotusta. Tulkintoihin vaikuttavat meidän aiemmat kokemuksemme ja persoonallisuutemme. Kuulijan (lukijan) tunteisiin ja tulkintaan vaikuttavat lisäksi hänen oma kulttuuritaustansa, arvonsa ja asenteensa.

IMG_0551Näin sosiaalisenmediankautena on tullut, ehkä liiankin helpoksi tuoda julki kaikki ne pettymykset ja tulkinnat mitä tanssi-illan aikana on tapahtunut tai jättänyt tapahtumatta. Jokaista sanaa, katsetta ja huokausta vatvotaan päiviä jollakin keskustelupalstalla, ja tehdään kymmeniä uusia tulkintoja asiasta. Yleensä kirjoitettu teksti on lisäksi todella helppo ymmärtää väärin, koska ihmiset ovat täysin luetun varassa, ja siitä tehdään tulkinnat omien tunteiden perusteella. Minua ei häiritse keskustelu asioista, minua häiritsee se negatiivisuus, mitä näihin keskusteluihin liittyy. Millaisen viestin se antaa muille tanssiyhteisössä oleville tai siihen tuleville?

Tai keskustelut virheistä, tanssilajeista, opetuksesta, tekniikasta jne. Millä tavalla näitä keskusteluita käydään? Mikä on se oikea tapa, paikka ja aika? Keskustelu on aina hyvästä, kunhan se tehdään järkevässä paikassa, eikä keskustelu aiheuta paniikkia asiasta tietämättömälle. Karrikoitu esimerkki omasta ammatistani: Haluaisitko sinä, että elintarvikkeiden kanssa työskentelevät ihmiset alkaisivat keskustella kaikista niistä säädöksistä ja lämpötiloista, sekä monista virheistä, jotka aiheuttavat ruokamyrkytyksiä? Niistä kymmenistä virheistä mitä me normaalit ihmiset teemme, joka päivä, ja kuinka huomaamattamme olemme aiheuttaneet monia vaarallisiakin tilanteita läheisimmille, kun emme ole kaikkea tienneet ja osanneet ottaa huomioon. Oman lisänsä keskusteluun toisivat vielä kaikki ne tavalliset ihmiset, jotka ovat lukeneet netistä jonkun kirjoituksen, sekä pari bakteerikammoista… Totaalinen soppa olisi valmis 🙂

Minun oma ajattelumaailmani muuttui monta vuotta sitten, kun työskentelin aivan mahtavan keittiömestarin kanssa. Puhuimme ammattilaisista, ja hän tuumasi. ”Ammattilaisen tunnistaa siitä, että hän osaa olla hiljaa.” Se vaikka tiedät paljon asiasta, ei tarkoita, että sinun pitäisi julistaa sitä joka käänteessä. Sinä tiedät ja ymmärrät mitä kannattaa sanoa ja milloin. Sama pätee minusta tanssiin. Jokainen pitkään tanssia harrastanut tietää paljon, jokaisella on oma tapansa tehdä asioita, se ei haittaa. Keskustelua voi käydä ilman negatiivisuutta ja oikean tai väärän etsimistä. Tanssiminen on aina hyvä asia, saat tehdä sitä omalla tavallasi, kunhan et satuta muita.

Kuinka fanaattisilta ja suvaitsemattomilta me tanssijat välillä kuulostetaan? Mieti haluaisitko sinä liittyä siihen joukkoon? Uskaltaisitko ottaa sitä riskiä, että aloittelevana tanssijana syyllistyt noihin moniin anteeksiantamattomiin virheisiin, (joita et edes tiennyt olevan) ja niitä sitten vielä puitaisiin julkisesti.

Kiinnititkö huomiota alun lauseisiin? Mitkä niistä jäivät mieleen? Yleensä ihminen löytää ne negatiiviset asiat, niihin tartutaan ja niitä väännellään. Mikäli jokainen aloitettu keskustelu kirjoitettaisiin positiivisessa muodossa myös, niiden lopputulos varmasti muuttuisi. Samalla ehkä myös keskustelu tanssin ympärillä muuttuisi positiivisemmaksi,ja samalla antaisimme muillekin kuvan, että tanssivat ihmiset ovat juuri niin mukavia ja avoimia, kuin me todellisuudessakin ollaan. Negatiivisuus on verho, joka estää meitä näkemästä hyviä asioita.

Sosiaalisen median myötä ihmisten on ollut helppo tuoda julki asioita, mitä harva sanoisi kasvotusten toiselle. Meidän aikuisten kannattaisi joskus pysähtyä miettimään niitä ohjeita mitä lapsille ja nuorille annetaan sosiaalisen media käytöstä.
”Älä kirjoita mitään, mitä et pysty sanomaan kasvotusten”
”Oletko varma, että olet ymmärtänyt mitä toinen tarkoittaa? Vai tulkitsitko jotain?”
”Onko tämä sellainen tieto tai keskustelu, jonka haluat kaikkien näkevän?”
”Onko tämä kirjoitus tehty tunnekuohun vallassa, älä lähetä sitä ennen kuin olet rauhoittunut”

IMG_0417Minä ymmärrän, että erilaisissa tilanteissa törmää ihmisiin, jotka käyttäytyvät huonosti tai epäasiallisesti. Sellaisia ihmisiä on aina, niiden ihmisten määrä on vakio, halusit tai et. Se ei tee siitä hyväksyttävää, eikä se oikeuta meitä olemaan samanlaisia. Jätä sellaiset omaan arvoonsa. Siirry niiden ihmisten seuraan, jotka saavat hymyn sinun huulillesi.

Minä haluan haastaa kaikki tanssijat kirjoittamaan ja jakamaan vähintään yhden positiivisen kertomuksen, päivityksen, instan, twiitin, tekstiviestin ihan minkä tahansa. Valitse siihen joku asia mikä on positiivista (pari)tanssissa. Joku asia, mikä saisi uuden ihmisen kiinnostumaan tanssimisesta. Joku kokemus minkä haluat jakaa meille muille, joka näyttää ettei me tanssijat olla negatiivisia, vaan positiivisia ja suvaitsevaisia. Näytetään että tanssi on harrastus johon todellakin kannattaa tulla mukaan!

2 vastausta artikkeliin “I can’t see you…so I can do what ever I want!”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s