dance, paritanssi, tanssi

It is old people thing… Not!

Minulla on ollut jo pidemmän aikaa haave, toive, tavoite… Kaikki nämä! Miten saataisiin nuoret innostumaan tanssista, erityisesti paritanssista, seuratanssista. Yksin tanssittavia tansseja nuoret ovat jo pitkään harrastaneet, joten se ei ole uusi juttu. Miten muuttaa ajatus teoiksi?

Itse työskentelen toisen asteen oppilaitoksessa ja siellä aina jossakin vaiheessa tulee puheeksi, että tanssin, kilpailen ja valmennan tanssia, nimenomaan paritanssia. Ilmeet ja reaktiot kertovat paljon siitä ennakko käsityksestä mikä nuorilla on tanssiin, vanhojen ihmisten humppaamista, tai se Poliisiopistosta tuttu ”Blue oyster tango”. Olen muuten nähnyt demonstroituna versiona sen useammankin kerran, ” Näinkö se menee?” Ei, ei ihan 🙂

Yleensä kysymyksiä asiasta alkaa pikku hiljaa satelemaan, mielenkiintoista on, että nuoret miehet kyselevät ja ovat ehkä enemmän kiinnostuneita kuin tytöt, mutta tanssikursseilla heitä vähemmän näkyy. Miksi? Jostain syystä suomalaisten suusta kuulee liian usein vieläkin, että ”tanssiminen on homojen hommaa!”  Tai totuuden nimessä on sanottava, että ne kovaäänisimmät toitottaa sitä. Pojat ei tanssi ja tanssikurssille mennään siksi, että tyttöystävä tai vaimo pakotti, koska muuten ei ”lohkea” ainakaan kuukauteen. Miksi ihmeessä? Onko yhtenä syynä TV.ssä nähtävät latinalaistanssit, joissa paidat on auki lähes napaan? Mene ja tiedä? Sen ymmärrän ettei nuoren miehen ole helppo ajatella liikkuvansa ja pukeutuvansa niin. Tai vanha tuttu Kesäillan valssi-ohjelma? En minäkään lavoille menisi tanssimaan, jos meininki olisi sama mitä siellä näkyy. Oikeastaan tanssilavoilla ja tanssibileissä käy paljon nuorta porukkaa, mukaan mahtuu kaiken ikäistä, tottakai.

Jos kuitenkin katsotaan hieman ympärillemme. Lähes jokaisessa suvussa, isommissa juhlissa on tanssia ja musiikkia. Kuinka moni onkaan joskus miettinyt… ”Taas on pakoiltava, kun musiikki alkaa soida, ettei kukaan vaan hae tanssimaan, kun en osaa.” Tai työpaikan edustusjuhlat, pikkujoulut…sama juttu. Kuinka helppoa olisi, kun tietäisit ettei sinun tarvitse panikoida, jos joku tuleekin pyytämään tanssimaan. Se ei ole iso juttu, kun sen osaa mutta kasvaa valtaviin mittasuhteisiin, kun et osaa. Mistä tiedän? En minäkään ole aina osannut, vasta aikuisena olen löytänyt tanssimisen ja kaikki sen positiiviset puolet.

Mielenkiintoista on ollut seurata omien lasten kasvua ja samalla hieman kypsytellä tätä ajatusta nuorten tanssinopetuksesta. Minun tyttäreni on tanssinut swing-tansseja kauemmin kuin minä, ja sen vuoksi olen saanut myös nähdä millaisia vaikutuksia sillä on hänen kasvuunsa ollut. Vertailukohtana on ollut poika, joka ei tanssi, osaisi ja pystyisi, mutta rohkeus tai mielenkiinto ei ehkä vielä riitä. Uutena kokemuksena olen päässyt muutaman kerran opettamaan yläaste ja lukio-ikäisille nuorille paritanssia, ja tehnyt sielläkin aika mielenkiintoisia huomioita. Ensimmäisen kerran pääsin opettamaan myös vanhojen tansseja, tosin vain yhtä tanssia, mutta alku sekin on 🙂 Ja viime viikolla olimme Raken kanssa katsomassa lukion vanhojen tansseja, jossa yhtenä tanssina oli meidän nuorille opettama west coast swing. Täytyy sanoa, että oli aika hieno hetki, hyvä te!

IMG_01801526508_10205570622762875_7271063303676493387_n

Ensimmäisiä huomioita mitä olen tehnyt lapsista ja nuorista, kun he tanssivat ja puhun nyt nimenomaan vapaasti viedyistä tansseista, ei koreografioiduista. Heidän itsevarmuutensa, on erilaista kuin ei-tanssivilla lapsilla tai nuorilla. Toki aina löytyy poikkeuksia, puolin ja toisin. Tanssi on kuitenkin esittämistä, esillä oloa, varsinkin jos kilpailet. Ja pojat varmasti joutuvat puolustamaan enemmän harrastustaan, kuin esim. jääkiekonpelaajat. Vapaasti viedyissä tansseissa on myös viejä-seuraaja-suhde, pojat yleensä päättävät mitä kuvioita tehdään ja tyttö osallistuu siihen, tanssissa kuitenkin ollaan yhdessä, parina, erilaisina mutta tasavertaisina. Ja tämä myöskin lisää itsevarmuutta, toisen hyväksymistä juuri sellaisena kuin olet sekä luontevaa kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Meillä ei ole koskaan ole ollut mitään yäk poika-tyttö-bakteerijuttuja, koska lapset ovat olleet kosketuksissa toisen sukupuolen kanssa aina, kädestä kiinnipitäminen ei ole iso juttu, se on normaalia. Tottakai silloin tällöin on keskusteltu siitä miten ”mä en vaan tajua tyttöjä/poikia, mitä ne oikein ajattelee?” Mutta pääsääntöisesti vastakkainen sukupuoli on vaan ihmisiä, ei mikään vieras rotu toiselta planeetalta. Tämä sama asia on noussut esille myös noissa koulujen tanssinopetuskerroilla. Varsinkin pojat käyttäytyvät hyvin erilailla, kun he lähtevät tunnilta. Esimerkkinä hiljainen vähän arka poika, joka ei meinannut millään haluta tanssia. Nappasi meidän antamat asiat todella nopeasti, ja lopputunnista vei tytöille kuvioita kuin vettä vaan.  Ja kun salista lähdettiin pois tuntui poika kasvaneen pituutta ja varmuutta metri kaupalla. Ja tämä ei ollut ainoita kertoja, mutta ehkä minulle yksi hienoimmista hetkistä.

Yleensäkin tuota tanssin sosiaalista puolta pitäisi minusta korostaa enemmän. Tällä hetkellä nuoret viettävät entistä enemmän aikaa erilaisten koneiden ja laitteiden ympäröiminä ja luonnolliset, nimenomaan luonnolliset fyysiset kontaktit ovat vähentyneet. Kuitenkin jokainen on varmasti lukenut, kuinka tärkeitä ihmisen hyvinvoinnille, on toisen ihmisen läheisyys ja kosketus. Miksi meillä ei opeteta koskettamista ja läheisyyttä luonnollisella tavalla? Kuinka me voidaan olettaa, että nuoret oppivat sen jos sitä ei koskaan opeteta tai anneta mahdollisuutta harjoitella. Nuorille on tärkeää myös ymmärtää ettei kosketus, vaikka se tapahtuu vastakkaisten sukupuolten välillä, tarkoita aina jotain seksuaalista. Tottakai se voi tarkoittaa, mutta se ei ole niin automaattisesti, samalla opittaisiin ehkä käsittelemään erilaisia tuntemuksia mitä toisen ihmisen kosketuksesta syntyy. Lisäksi opit luontevasti hyviä käytöstapoja, jotka välillä tuntuvat olevan katoava luonnonvara.

Tanssissa ihanaa on se ettei sinun tarvitse olla valmiiksi urheilullisesti lahjakas. Noilla koulujen tanssitunneilla on huomannut, että se ehkä porukan kömpelöimmän näköinen tyttö/poika, onkin tanssissa erittäin lahjakas, ja se jalkapallojoukkueen maalitykki tyttö/poika ei vaan meinaa saada ajatuksesta kiinni, vaikka sitkeästi yrittää. Minun mielestä liikuntatuntien tarkoituksena kouluissa voisi enemmänkin olla mahdollisuuksien tarjoaminen. Mitä tarkoitan? Varsinkin yläasteella, olisi hienoa, jos nuoret pääsisivät kokeilemaan monia erilaisia liikuntamuotoja, jotta löytyisi jokaiselle edes yksi tapa liikkua. Näin varmistettaisiin, etteivät nuoret ihan jämähdä paikalleen.

Tanssi on kuitenkin kirjattu peruskoulun opetussuunnitelmaan, osaksi perusopetusta, miksi se edelleen on pakkopullaa suurimmalle osalle nuorista? Yksi syy varmasti on opetus. Anteeksi kaikki liikunnanopettajat, jotka varmasti tekevät parhaansa, älkää vielä ampuko minua. Liikunnanopettajien tehtävä on todella haastava, opettaa ja innostaa nuoria monissa eri lajeissa, ei ole helppoa, kaikkea ei voi osata täydellisesti. Tässä on yksi syy miksi kouluihin minun mielestäni pitäisi saada enemmän ammattimaisempaa tanssiopetusta, tämä sama asia/idea voisi toimia myös muissa hieman haasteellisimmissa lajeissa.

Minulla onkin ollut onni löytää samoin ajattelevia ihmisiä ja päästä Tanssia Suomen nuorisolle -projektiin. Projektin tarkoituksena on viedä paritanssiopetusta peruskouluihin sekä toiselle asteelle. Seinäjoen Tangomarkkinat toimii pilottiprojektin sponsorina, kiitos. Vuoden 2014 Tangokuningatar Maria Tyyster ja tanssinopettaja Antti Törmänen, ovat startanneet tätä projektia, ja nyt minäkin olen tähän mukaan päässyt. Kevään 2015 aikana vierailemme pilottikouluissa opettamassa tanssia, mutta samalla tekemässä ajatuksen muutostyötä. Tanssi ei ole vanhojen ihmisten juttu! Toiveena olisikin jossain vaiheessa saada yhteistyökumppaneita eri puolilta Suomea ja päästä käymään mahdollisimman monissa kouluissa, tanssimassa ja pitämässä hauskaa nuorten kanssa.

Meidän ajatus nuorten tanssinopetuksessa on hauskuus. Askeleet eivät ole tärkeintä, eikä meidän tunneilla yleensä puututa juurikaan niihin varpaiden asentoihin, mistä tanssin yhteydessä kuulee puhuttavan. Jos nuorilla on hauskaa ja he onnistuvat yhdessä tuottamaan parin kanssa tanssia, se riittää meille. Seuratanssi perustuu kuitenkin vientiin ja seuraamiseen, yhteisen tanssin luomiseen siinä hetkessä. Tilanteessa soiva musiikki määrittelee parin kanssa millaista tanssia he haluavat yhdessä tuottaa. Parin kanssa liikkuminen yhdessä, jossa molemmilla on miellyttävä olla on yksi seuratanssin olennaisimpia osia. Jokainen tanssii erilailla, ja parin vaihtuessa tanssitaan taas erilailla. Se on hieno asia, rikkaus, joka koukuttaa tanssiin todella tehokkaasti. Tuntien jälkeen, kun ollaan juteltu nuorten kanssa, niin suurinosa on sitä mieltä, ”ettei tää ollutkaan kauheeta, vaan itseasiassa aika hauskaa homma.” YES! Me ollaan siis onnistuttu. Varsinaisesti yhden kerran jälkeen, ei voi sanoa, että nuoret osaavat tanssia, mutta uusia ajatuksia tanssista ollaan istutettu. Meidän tarkoituksena ei ole näiltä tunneilta saada nuoria jollekin kurssille, toki jos näin käy sehän on hienoa. Enemmänkin saada muutettua nuorten ajatuksia, paritanssista, seuratanssista. Kun kipinän on saanut edes vähän hehkumaan, se voi roihahtaa myöhemmin.

IMG_0172

Tulevaisuudessa toivomme pääsevämme tekemään muutaman kerran ”tanssipaketteja” kouluille. Jolloin oikeasti voitaisiin jo enemmänkin tansseja opetella. Samalla opettajillekin tulisi ehkä uusia välineitä, miten opettaa nuorille tanssia, jos he siitä innostuvat.

Toisena ajatuksena projektilla on tanssikulttuurin säilyttäminen, saada nuoret uskaltautumaan ehkä myös tanssilavoille. Juu, ei siellä ei ole kuin eläkeläiset! Ei kiitos! Ovat usein ensimmäiset kommentit, kun mainitaan sana tanssilava. Itseasiassa lavoilla käy paljon eri-ikäisiä ihmisiä.

Esiintyjät ja heidän ohjelmistonsa vaikuttavat paljon siihen minkälainen ikäjakauma tansseissa on. Musiikki lavoilla muuttaa muotoaan koko ajan. Nuorten suosimilla esiintyjillä on ohjelmistossaan erilaisia uusia musiikkeja/lajeja tai vaikutteita, tanssilajeista joista ihmiset ovat juuri nyt kiinnostuneita. Nykyään voitkin kuulla erilaista musiikkia, kuin esim. 10 vuotta sitten. Orkesterit soittavat enemmän salsaa, lattarirytmejä ja swingahtavaa musiikkia sekä radiossa soivia hitti biisejä, joita voit tanssia monella eri tyylillä. Aikaisempi tiukka ajattelumaailma tangoon tanssitaan tangoa, on muuttumassa. Hyvä niin! Tärkeämpää on nauttia tanssimisesta yhdessä parin kanssa, kuin tanssia ”oikein”.

Mielenkiintoista on nähdä muuttuuko tanssilavakulttuuri, ja mihin suuntaan, kun nuoret innostuvat tanssimaani.

2 vastausta artikkeliin “It is old people thing… Not!”

  1. Todella mukava kuulla, että viette tanssia kouluihin ja kannustatte nuoria tanssin pariin. Minun kautta voitte ottaa yhteyttä erääseen vantaalaiseen lukioon. Toinen juttu. Olisiko kiinnostusta tulla opettamaan westiä työpaikalle? Naiskollegat jo kovasti kyselevät asiasta.

    Tykkää

  2. Omat peruskoulukokemukset ovat vanhentuneet jo toisen vuosikymmenen puolelle, mutta en ole tällä aikavälillä nähnyt muutosta parempaan suuntaan millä tavalla massamedia tanssia käsittelee ja näyttää. Oletan että jos kysytään henkilöltä joka ei tanssia harrasta mielikuvaa ja ajatusta mitä ”tanssi”-sana hälle mieleen tuo, nuoremmat sanovat ”tanssii tähtien kanssa” ja vanhemmat sen ”kesäillan valssin”. Kumpikaan näistä ei ole sellainen joka antaisi nuorelle mitään hyviä fiiliksiä tai mielenkiinnon tunnetta tutustua asiaan lähemmin.

    Ehdotan että pistäkää promovideota kasaan missä lyhyessä tiivistetyssä paketissa näytätte mitä nykyajan sosiaalitanssiminen on. Itse aloitin Westin harrastamisen Youtube-videoiden katsomisen motivoimana jolloin huomasin että puolivälissä biisiä oli iho kananlihalla ja fiilis huipussaan. ”Mikä tuo on”, ”missä tuota harrastetaan”, ”millon se kurssi alkaa” oli jälkitunnelmat.

    Pojille asiaa voisi promota samaan tyyliin kun isältänsä tai veljeltään halonhakkuun tai puusaunan sytyttämisen aikoinaan ovat oppineet. Nää on näitä ”miehisiä” hommia jossa pääsee loistamaan, niitä hommia missä pääsee pätemään ja näyttämään hameväelle että minä olen tosimies ja homma hoituu. Viimeksi oman firman bileissä tanssin harrastamisesta oli hyötyä kun tanssilattia oli tyhjillään, musiikki soi mutta kukaan ei lannettansa kehdannut mennä lattialle sheikkaamaan. Kuuntelin biisiä, valikoin päästäni siihen sopivan tanssilajin, daami kainaloon ja lattialle. Perusaskeleet ja peruskuviot tuli selkärangasta, ei mitään show-meininkiä, ihan perus humppaamista. Tanssin lopuksi sain kiitoksen daamilta ja muutamilta miehiltä kyselyn että ”ookkona kursseilla käyny kun näytti sujuvan”. Ei siinä kellään ole mitää pahaa sanottavaa kun suurin osa ei tanssikursseilla ole koskaan käynyt eivätkä asiasta juurikaan mitään tiedä.

    Ihan eri asia mennä tanssimaan kun olet kursseilla käynyt ja tiedät miten suurinpiirtein tätä lajia pitäs tanssilattialla taaplata, kuin että kehtaat mennä disco tai vapaatanssin avulla itseäsi tulkitsemaan musiikin tahtiin soolona.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s