dance, paritanssi, tanssi

Dancing is so difficult… Is it?

Mä olen lueskellut ja kuunnellut erilaisia kommentteja ja keskusteluita viimeisten viikkojen aikana ja sain tästä idean kirjoittaa. Nämä on vain minun ajatuksiani siitä mitä ympärilläni kuulen, ja niiden ei ole tarkoitus loukata ketään, ainoastaan ehkä laittaa ajattelemaan.  En tiedä onko suomalaiset ainutlaatuisia, vai tapahtuuko tätä kaikkialla maailmassa, en ole kyllä muualla huomannut tätä.

Okei, mistä minä höpötän?

Tanssimisesta, tanssilajeista, siitä mikä on oikein, mikä on se ainoa oikea tapa? Olen huomannut, että jostain syystä suomalaisilla (sosiaali/seura)tanssijoilla tuntuu olevan tärkeää saada määriteltyä kaikki mahdollisimman tarkkaan, jotta voidaan sanoa toiselle ”sinä et mene oikein”, ” tämä on ainoa oikea tapa, noudata kaavaa”. Onhan se nähty myös EU.n kanssa 🙂 Ja ei siitä sitten enempää. Miksi meille on tärkeää määritellä kaikki? Eikö voisi ajatella, että jokaisella tanssilajilla on omat lajityypilliset piirteet, kilpamuodossa hyvinkin tarkat ja sosiaalitanssissa hieman vapaammat. Jos joku haluaa venyttää sosiaalitanssissa näitä ”rajoja” suodaan se heille. Ja ei aina silloin, kun sosiaalitanssitaan, tanssilajin lajityypilliset piirteet ei ole nähtävissä. Mitä sitten? Tämä on parin yhteinen (toivottavasti) valinta. Joskus käy myöskin niin, että tanssiparisi ei vielä osaakaan kyseistä lajia, ja silloin tärkeintä on se että pystyt tanssimaan  tämän ihmisen kanssa niin että molemmilla on miellyttävä olo, ja silloin ei aina voi tiukasti askelista pitää kiinni. Kunhan molemmat nauttivat tanssista, se kai on tärkeintä.

Miksi meille on tärkeää päästä sanomaan, ”tuo ei ole oikeaa tangoa, buggia, foksia jne”? Tai  jos pari yhdessä haluaa tanssia hyvinkin tarkkaan lajityypilliset piirteet säilyttäen, niin sitten sanotaan, ”tuo nyt on tuollaista kilpatangoa,-buggia,-foksia jne, nuo vaan tulevat tänne prassailemaan”. MITÄ IHMETTÄ?? Ihan sama mitä teet niin aina joku on arvostelemassa.

Tässä olisi ajatus: Mitä jos kaikki keskittyisivät sillä hetkellä olevaan pariin, yhteiseen tanssiin ja tanssista nauttimiseen? Mieti tanssitko jaloilla vai sydämellä!

Toinen ilmeisesti monia mietityttävä asia on suomessa tanssittavien tanssilajienkirjo, mitä tarvitaan ja mitä ei. Saako lajeja yhdistellä, jos saa niin miten? Sosiaalitansseissa jokainen saa tehdä miten hyvältä tuntuu ja mitä musiikista kuulet. Miksi et voisi yhdistää vaikka fuskua ja kun musiikin intensiteetti laskee niin vaikka foksia, tai mitä jos et edes miettisi lajia, otat vain parisi lähelle ja liikutte yhdessä musiikkiin, kunnes intensiteetti nousee ja voit jatkaa jollain muulla tavalla. Mitä jos en osaakaan jotain tiettyä lajia, vaan helpotan sitä, tanssin sinnepäin, voinko antaa sille uuden nimen ja hetken päästä meillä onkin taas uusi laji? Sehän on hyvä, voin sanoa osaavani 8 lajin sijasta, 9 lajia…. HEI! mitä jos teen kaikista osaamistani ( tai niistä joita en osaa) lajeista uuden version, niin sittenhän voin sanoa osaavani 16 lajia. Silloinhan se tekee minusta varmasti tanssipaikkani parhaan. Minusta tanssilajit ei ole tärkeitä, vaan tanssiminen, kun liikut musiikkiin, siitä tulee tanssia. Oikeat (tietyt) askeleet eivät ole se tärkein asia.

Miksi meille on niin tärkeää osata miljoona erilaista tanssia? Tuntuu, että uusia tansseja keksitään koko ajan, kun vanhat on muka jo opittu. Miksi meidän pitää osata kaikki lajit, heti? Miksei meillä ole luvallista opetella? Miksei meillä saa sanoa? ”Tämä ei vielä suju täydellisesti, tansseissa pärjäät kyllä, teidän tarvitsee kuitenkin vielä harjoitella lisää tullaksesi todella taitavaksi.” Tuntuu kuin alkeiskursseilla ei saisi käydä, se tekee sinusta huonon tanssijan. Kyllä jokaisen on oltava jatkokurssilla, ihan sama on perustekniikka vielä hallussa. Hmmm… minä taidan kurssitasoista kirjoittaa myöhemmin… 😉

Opettajatkin tuntuu joskus haksahtavan tähän ”kaikkien on opittava heti”- ajatukseen. Silloin helposti lähdetään oikomaan perusteissa, jotta oppilaille saadaan tunne, ”tämähän on helppoa”. Eikö opettajan tehtävä olisi saada oppilaat ymmärtämään kuinka tärkeitä perusasioiden hallitseminen on? Tottakai tanssin pitää olla hauskaa eikä sitä pitäisi väkisin vääntää. Perustekniikan pitäisi olla hauskaa, ja sen pitäisi helpottaa tanssimista, ei päinvastoin. Ja meidän opettajien tehtävä on tehdä perustekniikan harjoittelusta mielenkiintoista ja hauskaa. Minulla on ystävä, joka on joskus sanonut hyvin ”Huono tekniikka ei ole tyyli, vain huonoa tekniikkaa!” Jos me opettajina opetamme kunkin lajin (perus)tekniikkaa, vaikka se välillä tuntuu oppilaista haastavalta, ja toivottavasti saamme oppilaat myös pitämään hauskaa sen lisäksi että he oppivat. Niin silloin mielestäni annamme heille kaikkein parhaimman vastineen rahoille. Jos vielä muistutamme, että minä opetan lajityypillistä tanssia ja tekniikkaa, mutta tansseissa tottakai saatte tehdä niin kuin haluatte ja mukavalta tuntuu. Silloin opetamme laadukasta tanssia, mutta myös suvaitsevaisuutta ja annamme vapauden valita miten jokainen haluaa tanssia. Musiikki, yhteinen fiilis parin välillä ja se että askeleet sopivat yhteen (aivan sama mitkä askeleet), saavat minulla ainakin aikaan flow-tilan, jolloin kaikki muu tuntuu katoavan. 9839622

2 vastausta artikkeliin “Dancing is so difficult… Is it?”

  1. Varmastikin ihan hyvää asiaa, mutta ei tätä jaksa lukea, kun ei ole yhtä ainoaa kappalejakoa. Muokkaisitko tekstiäsi hieman luettavampaan muotoon?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s